HN kirjoitti:Jääkiekossa on kyse huomattavasti enemmän pelaajien henkilökohtaisista ratkaisuista - pelin lukemisesta, tilanteiden ennakoinnista ja oivalluksista - kuin mistään johdetusta pelitavasta. Pelaajayksilöt reagoivat tilanteisiin jäällä oman pelinäkemyksensä ja peliälynsä perusteella. Pelitapa (tai pelikirja) pyrkii antamaan pelaajille ne raamit, joiden sisällä henkilökohtaisia ratkaisuja tehdään. Huono valmentaja valmentaa vain pelikirjalla. Hyvä valmentaja opettaa ja ohjaa pelaajayksilöitä tekemään yksilötasolla oikeita valintoja ja reagoimaan tilanteisiin oikein.
Hyvä kirjoitus HN:ltä. Pelaajat ovat aina tärkein resurssi, tätähän tuskin kukaan asettaa kyseenalaiseksi.
Seurajoukkueen valmentajan ja maajoukkueen valmentajan tehtävät eroavat olennaisesti.
Hyvästä seuravalmentajasta käy esimerkkinä Jukka Jalonen, joka on vuodesta toiseen kyennyt opettamaan jopa keskinkertaisiksi arvioiduille pelaajille pelaamiseen liittyviä taitoja harjoitteillaan. Jukka Jalosen jääharjoittelu on ollut tietoisesti toisista SM-liigajoukkueista poikkeavaa. On vain huomattava, että jääharjoittelu on olennainen osa valmentajan pelikirjaa. Siitä ei minulla ole tietoa, onko Jukka Jalonen laatinut harjoittelun ja pelaamisen raamiksi pelikirjaa. Olisi hyvä saada se valmentajille jakeluun, koska pelaajien kehittyminen ja joukkueen pelaaminen on pienen budjetin HPK:ssa ollut optimaalista.
Maajoukkueen pelikirjaan tutustumiseen ja pelisysteemien harjoittelemiseen ei ole paljon aikaa. Siksi tärkeimpinä tulevien hyvien pelaajien jälkeen pelikirjan rooli korostunee maajoukkuepeleissä ja valmistautumisissa arvokisaturnauksiin.