Silitysrauta-Mike kirjoitti:
Kai se on sitten pakko. "Kansalaisjournalismi viittaa nimensä mukaan siihen, että journalismin tuottajina toimivat kansalaiset, tavalliset ihmiset. Sinä ja minä. Internet on antanut kenelle tahansa mahdollisuuden lähettää ja julkaista viestejä, joita aiemmin välittivät vain joukkotiedotusvälineet, kuten lehdistö, tv tai radio. Uusi teknologia mahdollistaa kenen tahansa tuottaa sisältöä ja kommunikoida toisten ihmisten kanssa missä päin maailmaa tahansa."
Lisää täältä.
Kuinka Sihvosen kirjoitukset Urheilulehdessä ovat kansalaisjournalismia? Ja vaikka Sihvonen täällä käy kommentoimassa itseään koskevia heittoja ja puolustautumassa, mies on pikemminkin osallistuvan journalismin tuke, kuin edistäjä. Ei hän täällä mitään kiekkokeskustelua käy, eikä täältä tulevilla kommenteilla ole mitään merkitystä Urheilulehden toimitusprosessille. Jopa Nyholmin blogi on lähempänä osallistavaa journalismia, sillä siellä mies ainakin käy vuoropuhelua teksteistään ja kehittää uutta sisältöä aiempien viestien kommenteista.
Hyvä. Nyt toit pöytään, jotain josta purkaa molempien näkökulmia. Itse käsitän kansalaisjournalismin viestinnän tutkijan James Careyn ajatusten pohjalta, josta olenkin maininnut aiemmin. En ole ehtinyt lukea noita lähettämiäsi sivuja, joten en tiedä käsitelläänkö siellä Careyta. Hyvä tiivistys hänen ajatuksistaan löytyy Mediatutkimuksen vaeltava teoria -artikkelikokoelmasta, jota minulla ei tässä valitettavasti ole, joten en voi antaa tarkempia tietoja kustantajasta ym. Aiheesta löytyy helposti myös Careyn itsensä tekstejä.
Yritän tässä pähkinän kuoressa tiivistää Careyn ajatuksia.
Alunperin kansalaisjournalismi keskittyi politiikkaan. Sen mukaan kansalaiset ja poliittinen koneisto eivät kohtaa arjen tasolla. Yhteiskunnasta puuttuu siis aito julkinen keskustelu näiden kahden väliltä. Tässä taustalla on tietysti oletus siitä, että osa kansalaisista haluaisi osallistua julkiseen elämään keskustelun muodossa. Jotta keskustelua syntyisi, täytyy journalismin pyrkiä julkisen elämän elvyttämiseen, sen sijaan, että keskityttäisiin pelkästään puhtaaseen asioiden raportointiin (uutisointiin) ja keltaisen lehdistön tapaan sontakasan tonkimiseen. Eli toisin sanoen kansalaisjournalismi pyrkii keskustelun elvyttämiseen. Kansalaisjournalistit olettavat, että jos journalismi keskittyisi tähän keskustelun virittämiseen, kansalaisten ja poliittisen koneiston välimatka kuroutuisi umpeen ja uudet julkiset mielipiteet saisivat mahdollisuuden syntyä.
Vertaan tätä omasta näkökulmastani case Sihvoseen. Vertauksen osuvuudesta voi tietysti kiistellä, mutta mielestäni perustelen sen varsin hyvin.
Sihvonen: 1. Suomen jääkiekkojournalismi keskittyy suurilta osin ainoastaan peliraportteihin ja niihinkin hälläväliä-asenteella, jolloin kiekkojournalismi on "läheltä ylös -lässytystä".
Sihvonen: 2. Osa jääkiekkoa seuraavista haluaa syvempää näkemystä pelistä ja esimerkiksi jääkiekkoliiton toiminnasta. Joten kuilu kiekkopiirien ja jääkiekkokansalaisten välillä on ja journalismi on luomassa tätä kuilua.
Sihvonen: 3 Suomen jääkiekkojournalismista puuttuu keskustelu. Tarvitaan uudenlaista journalismia.
Sihvonen: 4 Keskustelua on elvytettävä jollain tavalla. Keinoja on useita: analyyttisyys, provosointi jne.
Sihvonen: 5 Keskustelu johtaa kiekkoa seuraavien vaatimukseen paremmasta journalismista, jolla voi olla myös vaikutuksia esimerkiksi kiekkopiireihin. (esim. Kummolan touhu on kyseenalaistettu myös kansalaisten keskuudessa. Siitä osoituksena ketju jatkoajassa.) Yleinen mielipide muuttuu. Kuilu kuroutuu umpeen. Keskustelu jatkuu.
Areena: Keskustelua on mahdollista käydä eri välineiden, toimittajien, jääkiekkoa seuraavien, jääkiekkopiirien ja ynnä muiden kanssa välineissä, joissa jääkiekosta puhutaan. Jääkiekkopiirit eivät vaan ole vielä lähteneet tähän keskusteluun kunnolla mukaan. Osa toimittajista on. Yhtenä areenana voi toimia myös netin keskustelupalstat, joiden kautta uudet mielipiteet voivat siirtyä julkiseen keskusteluun. Näin mielestäni on käynyt esimerkiksi jatkoajan kohdalla. Jatkoajasta on kirjoitettu jopa iltapäivälehdissä.
Juttuja joissa Sihvonen on toiminut tämän kaavan mukaan: Maajoukkueen tilaa koskevat jutut, case Summanen, vastaus Iltalehden "gallupiin", Kummolaa koskevat jutut ym.
En tiedä ajatteleeko Sihvonen itse näin, mutta hänen toimintaansa voi tällä tavalla analysoida.