Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[onomoro]

Perusteluja toki on tullut, mutta jotenkin on sellainen kuva jäänyt, ettei kovinkaan moni Miguelia lukuunottamatta ole oikein ymmärtänyt mitä ajoin takaa. Jos toimittajan päätehtävä on tiedonvälitys, niin en millään saa mahtumaan esimerkiksi kollegojen mustamaalaamista käsitteen "tiedonvälitys" alle.

Ehkä minä sitten olen suppemielinen tai jotain.

Taisin kirjoittaa turhan epäselvästi edellisessä viestissäni. Tärkeimmän seikan moninaisuus voi tarkoittaa myös sitä, että toimittajan päätehtävä ei aina ole välttämättä tiedonvälitys. Mutta tästä jos jatkettaisiin niin alettaisiin kiertää molemmin puolin kehää.

 

[Blackie]

http://www.jatkoaika.com/index.php?sivu=onside&versio=kolumnit&id=2728

- Valmentajan ei tule koskaan ryhtyä huutelemaan mitään vastustajan pelaajille.

Tuota sääntöä muuan Doug Shedden taisi rikkoa useaan otteeseen. OK, nuo olivat NHL:n kirjoittamattomia sääntöjä, mutta turhaa oli siis HIFK-fanien valitus, kun HPK otti aikalisän selvässä johtoasemassa.

Odotan, että Sihvonen lopettaa SM-liigaotteluiden tulosten veikkaamisen ensi kaudella ja keskittyy siihen jälkianalysointiin. Ei tainnut montaa peliä osua menneellä kaudella.

 

[Taito-Ojanen]

Kun täällä näin kovasti keskustellaan journalismin yleisistä periaatteista ja sen tarkoituksesta, niin mielestäni siinä on unohtunut yksi tärkeä seikka: ne yleiset säännöt eivät välttämättä päde yksittäisissä tapauksissa eikä niiden tarvitsekaan.

Esim. Helsingin Sanomissa on hyvinkin monta erilaista lähestymistapaa tiedonvälitykseen: on perinteistä uutistiedottamista, reportaasia, kritiikkiä, yleisökirjoitusta, pääkirjoitusta, pakinaa ja jopa satiiria. Kaikki tämä löytyy lehden sisältä, jota pidetään ennen kaikkea uutislehtenä, eikä asia hämmästytä ketään.

Urheilulehdessä on käsittääkseni myös sisäistä variaatioita, eli artikkeleita, kolumneja, mielipidekirjoituksia yms. A-lehtien kotisivuilla lehteä kuvataan näin (en tee tätä mainostamistarkoituksessa!):

" Urheilusta niin että tuntuu!

Urheilulehden jokaperjantainen täyslaidallinen urheilun värikästä sisäpiiritietoa on makupala, jota yksikään urheilun tosiystävä ei jätä nauttimatta. Silloin ei tyydytä pintaraapaisuun, uutishyssyttelyyn tai tuloskertaukseen.

Urheilulehti ottaa räväkästi kantaa, puhuttaa, paljastaa ja kertoo sisäpiiritiedot – useimmiten jo etukäteen. Lähikuviin ja kommenttien kohteeksi pääsevät niin urheilun tähtikaarti kuin näkymättömät taustapersoonatkin. Urheilulehti tarjoaa maan puhutuimmat urheilu-uutiset ja laajimman lajivalikoiman jääkiekon ja jalkapallon huippuhetkistä moottoriurheilun ja talvilajien jännitysnäytelmiin."

Jos nyt unohdetaan ne ylevät journalismin periaatteet, ja katsotaan, miten lehti itse profiloi itsensä, niin kyllä monet lehden jutut tuohon kuvaukseen mahtuvat. Ei tee edes tiukkaa. Eli vaikka jokaisen journalismia oppiaineenaan tarjoavan yliopiston lattiaan ja seinille olisi kaiverrettu, mitkä journalismin kulmakivet ovat, Urheilulehdellä ja Sihvosella on oikeus rikkoa näitä sääntöjä (lain puitteissa tietenkin) ja tuottaa lehteä, kuten haluavat. Jää sitten lukijan tehtäväksi arvoida, saako siitä irti haluamaansa.

Toinen seikka, minkä perusteella Sihvosta on hyvä arvioida, on hänen julistamansa missio suomalaisten jääkiekkoymmärryksen lisäämisestä (ja sitäkin täällä on tehty). Voidaan kritisoida hänen valitsemaanasa kärkevää tapaa julistaa messiaanisesti jääkiekon totuuksia, joita kukaan ei voi kiistää, sillä tuollainen lähestymistapa aiheuttaa joissakin välittömän hylkimisreaktion. Edelleenkin peräänkuulutan niitä esimerkkejä, sillä pelkkä julistaminen ei riitä, vaan julistamisen sisältö pitää näyttää toteen esimerkein. Silloin alan asiantuntijatkin voivat näyttää kyntensä ja joko todeta teorian paikkansapitäväksi tai sitten osoittaa omine esimerkkeineen sen puutteellisuuden. Tällä tavalla joukosta erottuvat myös ne, jotka eivät asiaa edes ymmärrä, sillä heidän kritiikkinsä luultavasti kohdistuu aivan muualle kuin itse asiaan tai sitten se ei kestä lähempää tarkastelua. Tässä on sekin etu, että silloin ei enää tarvitse pohtia sitä, kuinka monta vuotta kukainenkin on opiskellut journalismia tai montako vuotta on toiminut valmentajana. Asiasisältö ratkaisee.

Ymmärrän kyllä, että ainakaan UL:n nettisivujen lähestymistapa ei ole paras mahdollinen. Siellä on uutisten alla otsikkoja tyyliin "Jantunen ja Komarov Pelicansiin" ja "Sihvonen: Ongelma on pelaajien lataaminen". Toinen näistä jutuista ei ole uutinen perinteisessä mielessä, ja tästä voikin perustellusti vetää jopa sellaisen johtopäätöksen, että UL ei ymmärrä uutisen ja mielipiteen eroa tai ei tarkoituksella erottele niitä toisistaan. Jos kerta jääkiekkotermistössä pyritään täsmällisempään ilmaisuun, miksi UL vesittää uutisen käsittämään melkein mitä vain?

 

[pokki]

Taisin kirjoittaa turhan epäselvästi edellisessä viestissäni. Tärkeimmän seikan moninaisuus voi tarkoittaa myös sitä, että toimittajan päätehtävä ei aina ole välttämättä tiedonvälitys. Mutta tästä jos jatkettaisiin niin alettaisiin kiertää molemmin puolin kehää.

Noniin, nyt puhumme samaa kieltä. Tosin olen eri mieltä siitä, että toimittajan tehtävä olisi joku muu, kuin tiedon välitys.

Minulle on aina opetettu, että toimittajan tärkein tehtävä on etsiä tietoa ja välittää sitä. Siksi on vaikea mieltää tuo oheistoiminta tiedon välittämiseksi.

Kuuluuko se silti toimittajan toimenkuvaan, en tiedä. Ammattietiikan mukaista se ei minusta kuitenkaan ole.

Kehän kiertämiseen se kuitenkin mennee, joten se siitä.

 

[P.Sihvonen]

Tämä keskustelu journalismista, sen aloista ja sisällöistä on ollut tuossa edellä minullekin hyvin opettavaista.

Mutta tämä on tehtävä selväksi: En koe olevani toimittaja sanan perinteisessä merkityksessä. Enkä edes halua olla. En ole myöskään (enää) valmentaja. Pyrkimykseni on olla jotain määrittelemätöntä sillä kuvittelemallani janalla, jonka toisessa päässä on toimittaja ja toisessa valmentaja.

Se, miten olen toiminut ja tulen toimimaan journalismin kentässä, on tarkoin harkittu juttu. Eli toimin suhteessa journalismiin ja suhteessa jääkiekkoon, mutta en kuitenkaan kummankaan perinteisin ehdoin. En näe mitään syytä toistaa vanhaa. Miksi toistaisin?

Haluan rikkoa vähintäänkin muotoseikkoja. Minun väitetään muun muassa haastattelevan itseäni. No, en myönnä sitä. Mutta oletetaan, että haastattelisin: Käytössäni on vaikkapa tila, joka on 4000 merkkiä kooltaan. Jos yritän änkeä tuohon tilaan kolumnin, en ehdi sanoa juuri yhtään mitään. Sama tila kysymys/vastaus -tekniikalla riittää mainiosti. Ja mikä tärkeintä, haluamani asia tulee sanotuksi. Ja se tulee sanotuksi paljon voimakkaammassa muodossa! Kyse on dialogin maagisesta voimasta. Eikä kyse ole muusta kuin siitä, että pelaan muodolla, manipuloin muotoa ja otan erilaisen muodon sanoa haltuun.

Urheilulehden PS-pelikirja by P.S. ja J.Rönkä:
Analyysi. Provosointi. Itsensä haastattelu. Jälki(korjaus)analyysi. Keskustelu. Oma kroppa likoon. Lehti. Netti. Televisio. Radio. Netti-tv. Lehden levikki. Sivistyvä jääkiekkoa kuluttava kansa. Haastattelut Peltoselta, Kummolalta, Westerlundilta ja pian Harkimolta. Pelikirja. Suomi-kiekon pelitavan muuttaminen hyökkäävämmäksi. Lyhytsyöttöpeli. Kenttätasapaino. Rintamahyökkäykset. Tunnehinta. Shedden. J.Jalonen. Ja keskustelu keskustelupalstalla omalla nimellä. Median Jalkapuu. Jatkuva muutos.

Toinen vaihtoehto olisi tehdä temppu niin kuin se on aina ennenkin tehty. Ei kiitos.
-sihvonen-

 

[dana77]

- Valmentajan ei tule koskaan ryhtyä huutelemaan mitään vastustajan pelaajille.

Tuota sääntöä muuan Doug Shedden taisi rikkoa useaan otteeseen. OK, nuo olivat NHL:n kirjoittamattomia sääntöjä, mutta turhaa oli siis HIFK-fanien valitus, kun HPK otti aikalisän selvässä johtoasemassa.

Ensinnäkään kukaan pelaaja ei tainnut aikalisää ottaa. Toisekseen mihin perustuu oletuksesi ettei Shedden kirjoittamattomia sääntöjä koskaan rikkoisi?

Kaikki valittaminen on aina turhaa, asialle pitää tehdä itse jotain (esim jos vastustaja hakkaa maalivahtia näpeille niin omia pakkeja siitä on syyttäminen). Tätä Shedden tosi aina välillä ihan kiitettävästi tekikin.

 

[pokki]

Tämä keskustelu journalismista, sen aloista ja sisällöistä on ollut tuossa edellä minullekin hyvin opettavaista.

Mutta tämä on tehtävä selväksi: En koe olevani toimittaja sanan perinteisessä merkityksessä. Enkä edes halua olla. En ole myöskään (enää) valmentaja. Pyrkimykseni on olla jotain määrittelemätöntä sillä kuvittelemallani janalla, jonka toisessa päässä on toimittaja ja toisessa valmentaja.

Tämähän on mitä erinomaisin vastaus ja vieläpä erittäin rehellinen sellainen. Ainakin itseäni henkilökohtaisesti se auttaa suhtautumaan kirjoituksiisi oikealla tavalla ja se lyö myös omalla tavallaan pisteen tässä ketjussa vellovalle keskustelulle oikeanlaisesta journalismista.

Minulle kelpasi, kiitos ja näkemiin.

 

[Daespoo]

Noniin, nyt puhumme samaa kieltä. Tosin olen eri mieltä siitä, että toimittajan tehtävä olisi joku muu, kuin tiedon välitys.

Minulle on aina opetettu, että toimittajan tärkein tehtävä on etsiä tietoa ja välittää sitä. Siksi on vaikea mieltää tuo oheistoiminta tiedon välittämiseksi.

Kuuluuko se silti toimittajan toimenkuvaan, en tiedä. Ammattietiikan mukaista se ei minusta kuitenkaan ole.

1) Voiko toimittaja samalla välittää tietoa ja tehdä jotain muuta?

2) Kuka on opettanut sinua?

3) Mistä löytää tämän ammattietiikan säännöstön?

 

[#97]

3) Mistä löytää tämän ammattietiikan säännöstön?

Journalistin ohjeet, ole hyvä.
https://www.journalistiliitto.fi:44...itto/pelisaannot/journalistinohjeet/uudet.htx

 

[Daespoo]

Journalistin ohjeet, ole hyvä.
https://www.journalistiliitto.fi:44...itto/pelisaannot/journalistinohjeet/uudet.htx

Noniin, tätä pyysin jo aikaisemmin mutta sitä ei Pokki pystynyt esittämään.

Kiitos tästä.

 

[pokki]

1) Voiko toimittaja samalla välittää tietoa ja tehdä jotain muuta?

2) Kuka on opettanut sinua?

3) Mistä löytää tämän ammattietiikan säännöstön?

1.) Jos se muu käsittää kollegojen mustamaalaamista tai jonkun muun henkilön asian ajamista, MIELESTÄNI ei voi.

2.) Sitä en paljasta. Ne jotka minut tuntevat, tietävät. Pidätän kuitenkin oikeuteni olla paljastamatta sitä.

3.) Kuten olen sanonut, en jaksa sitä etsiä. Onneksi joku muu jaksoi. Tekee varmasti meikäläisellekin hyvää perehtyä noihin pykäliin.

Tämä nyt on turhaa, koska Sihvonen itse myönsi ettei edes pyri olemaan toimittaja. Siksi on ihan turha herran kohdalla tapella siitä, millainen on oikea toimittaja.

 

[FourForty]

1.) Jos se muu käsittää kollegojen mustamaalaamista tai jonkun muun henkilön asian ajamista, MIELESTÄNI ei voi.

Toisaalta yksi hyvän journalismin perusasioista on kriittisyys, ja sen allehan tämä kollegoiden kritisointi kyllä mahtuu, joskin näin selvää henkilön kritisointia eivät juuri muut Suomen lehdistössä harrasta. Kuitenkin, kyllähän kriittisyys yleistä maailmanmenoa kohtaan on journalismissa hyvä juttu, ja jos joku tekee leipätyönsä huonosti, se on myös relevantti paikka harjoittaa kritiikkiä. Tähänhän esimerkiksi urheilujournalismi pitkälti perustuu, kun ammatikseen urheileva ihminen epäonnistuu, ja tätä kritisoidaan.

Kollegoiden kritisoinnin kirjoittamattomia sääntöjä rikkova vaikutus kuulostaa minulle edelleen joidenkin ikiaikaisten hyväveliverkostojen ravistelulta enemmän kuin moraalittomalta tai tuomittavalta toiminnalta. Eikä medioiden keskinäinen nokittelu ole myöskään mikään harvinainen juttu Suomessa. Kuinka monen kolumnin pohjalla esimerkiksi on jonkin toisen median tekemä juttu jostain aiheesta, jota kolumnisti sitten lähtee kritisoimaan ja vie asian sen jälkeen yleisemmälle tasolle?

Sekin kai kertoo jotakin alan käytännöistä, että Journalistin ohjeet ovat nimeltään Journalistin ohjeet, eivät säännöt.

 

[Padis]

Erikoinen kotiyleisö, kun hylkää aina välillä vuosiksi joukkueensa. Onneksi heräsi henkiin tänä armon vuonna 2006.
-sihvonen-

Sinänsä huvittavaa, että tartuit itse näinkin läpinäkyvään provoon. Itse et niitä kuitenkaan juuri viljele.

 

[Silitysrauta-Mike]

Suurin osa ihmisistä voi mieltää journalismin tiedonvälitykseksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se sitä olisi.

No, tätä argumenttia vastaan lienee mahdotonta kumota. Niin kauan kuin yksikin (=sinä) ihminen ei ole kanssasi samaa mieltä, olet oikeassa. MOT.

Journalismissa, kuten lääketieteessäkin on erilaisia koulukuntia. Niiden sääntöjä ei ole kirjoitettu mihinkään, mutta kunkin koulukunnan edustajat tietävät ne ainakin intuitiivisesti. Lääketieteen piirissä on lääkäreitä, jotka uskovat itämaisen lääketieteen saavutuksiin, ja on myös muita lääkäreitä, jotka lyttäävät ne täysin. Miksi journalismissa ei näin voisi olla? On journalisteja, jotka uskovat enemmän kirjoittavansa maailmaa auki vaikeaselkoisemmin ja subjektiivisemmin ja on niitä jotka uskovat avaavan sitä objektiivisella tiedonvälityksellä.

On myös kaunokirjailijoita, jotka uskovat kirjoittavansa maailmaa auki subjektiivisesti. Kaikki kirjoittavat ihmiset eivät ole journalisteja. Tämä selittää kyllä myös, miksi sinulla menevät kansalaisjournalismin ja osallistuvat journalismin käsitteetkin ihan kuperkeikkaa.

Eivät mene. Molempia nimityksiä olen kyllä käyttänyt kuvaamaan joitakin piirteitä Sihvosen kirjoituksissa. Tämän takana seison edelleen.

Seiso vaan, mutta väärässä olet.

 

[MC61]

Välillä pitää antaa positiivistakin palautetta Petterille:

Mitä siinä tapahtui?
”Se maali symbolisoi oikeastaan koko sitä keskustelua ja kehityskulkua, mitä kohti suomalainen jääkiekkoilu on ansiokkaasti mennyt viime MM-kisojen katastrofin jälkeen. Tommi Santalan maali oli täydellinen maali suoraan Erkka Westerlundin modernista pelikirjasta: Nummelin antoi sellaisen puolittaisen Tshekki-paineen alta lyhyen peliä edistävän syötön sentteri Santalalle Leijonien maalin eteen. Santala otti muutaman luistelupotkun ja jakoi kiekon kämmeneltä vasempaan laitaan Riku Hahlille. Oikeassa laidassa rintamahyökkäystä täydensi Tomek Valtonen. Hahl käytti hyvin laitaan syntyneen tilan hyväkseen ja vei kiekon sisälle Tshekin puolustusalueelle yli siniviivan. Santala lähti polkemaan – pelikirjan mukaan – keskeltä kohti vastustajan maalia lapa jäässä. Hahl tarjoili kämmeneltä Santalalle pienen syötä keskellä ja Santala pääsi terävään lyhyen matkan läpiajoon, josta hän nosti kiekon hallitusti ylös maaliin.”

Tähän tapaan toivon sinun, Petteri, avaavan lukijoille termistöjäsi ja analyysejasi. Ja uskon, että työsi ja termiesi avaaminen helpottuu, kunhan saat käyttöösi ne videot ja kuvat tuonne nettiin ja lehteenne.

Lainauksen sisältöön en puutu, mutta kirjoituksellisesti tuo on onnistunut.

Mutta se, että sanot olevasi jokin määrittelemätön valmentajien ja toimittajien välimaastossa ei oikeuta siltikään sinua toimimaan miten haluat, kun puhutaan sellaisista lehdenteon, no sanotaan sitten vaikka pelikirjan, sanoista kuten journalismin ja toimittamisen periaatteet ja tavat, luettava teksti, oikeinkirjoitus.

Ainakin oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Edit: viilailua ja huomautus: lainauksessa on näköjään kirjoitusvirhe, kuten niin usein urheilulehden nettisivuilla/teksteissä.

 

[onomoro]

No, tätä argumenttia vastaan lienee mahdotonta kumota. Niin kauan kuin yksikin (=sinä) ihminen ei ole kanssasi samaa mieltä, olet oikeassa. MOT.

Niin kauan kuin mina en ole itseni kanssa samaa mielta, olen oikeassa? No jaa.

Niin, jos nyt viela kerran. Suurin osa ihmisista voi mieltaa journalismin tiedonvalitykseksi, mutta se ei vie pois sita seikkaa, etta journalismin paatehtava joissain tilanteissa voi olla joku muu kuin tiedonvalitys.

On myös kaunokirjailijoita, jotka uskovat kirjoittavansa maailmaa auki subjektiivisesti. Kaikki kirjoittavat ihmiset eivät ole journalisteja. Tämä selittää kyllä myös, miksi sinulla menevät kansalaisjournalismin ja osallistuvat journalismin käsitteetkin ihan kuperkeikkaa.

Edellinen kappale on aivan alyton. Ensinnakin mita tekemista kaunokirjailijoilla on toimittajien kanssa tassa yhteydessa? Toiseksi kuinka se, etta kaikki kirjoittavat ihmiset eivat ole journalisteja selittaa sen, etta oletetusti minulla menevat kansalaisjournalismin ja osallistuvan journalismin kasitteet sekaisin? Vai viittaako tuo kommenttiini, jossa sanoin, etta on olemassa toimittajia, jotka uskovat kirjoittavansa maailmaa auki subjektiivisemmin, objektiivisesti kirjoittavien lisaksi? Sekaan ei millaan muotoa voi selittaa tuota oletettua sekaisin menoa, jos katsastat tarkemmin.

Et voi kiistaa millaan muotoa, etteiko olisi olemassa toimittajia, jotka pyrkivat kirjoittamaan maailmaa auki subjektiivisemmin. Edelleenkaan nuo kasitteet eivat minulla mene sekaisin. Niiden joillain osilla on hyva kuvata Sihvosen tekstien joitakin piirteita.

Seiso vaan, mutta väärässä olet.

Jahas, kun argumentit loppuvat niin mennaan jankkauksen puolelle. Niin kauan olen oikeassa, kunnes osoitat minun oleva vaarassa.

 

[onomoro]

Välillä pitää antaa positiivistakin palautetta Petterille:
Edit: viilailua ja huomautus: lainauksessa on näköjään kirjoitusvirhe, kuten niin usein urheilulehden nettisivuilla/teksteissä.

Hienoa, etta jotain hyvaa loysit. Halusin sanoa sen, etta kirjoitusvirheita loytyy jokaisen lehden sivuilta. Ei toimittajat eika kukaan muukaan, joka lehden lukee ennen painoon tai nettisivuille menoa, ole kykenevainen bongaamaan kaikkia lapsuksia tai kieliopillisia kommahdyksia.

 

[Silitysrauta-Mike]

Jahas, kun argumentit loppuvat niin mennaan jankkauksen puolelle. Niin kauan olen oikeassa, kunnes osoitat minun oleva vaarassa.

Kai se on sitten pakko. "Kansalaisjournalismi viittaa nimensä mukaan siihen, että journalismin tuottajina toimivat kansalaiset, tavalliset ihmiset. Sinä ja minä. Internet on antanut kenelle tahansa mahdollisuuden lähettää ja julkaista viestejä, joita aiemmin välittivät vain joukkotiedotusvälineet, kuten lehdistö, tv tai radio. Uusi teknologia mahdollistaa kenen tahansa tuottaa sisältöä ja kommunikoida toisten ihmisten kanssa missä päin maailmaa tahansa."
Lisää täältä.
Kuinka Sihvosen kirjoitukset Urheilulehdessä ovat kansalaisjournalismia? Ja vaikka Sihvonen täällä käy kommentoimassa itseään koskevia heittoja ja puolustautumassa, mies on pikemminkin osallistuvan journalismin tuke, kuin edistäjä. Ei hän täällä mitään kiekkokeskustelua käy, eikä täältä tulevilla kommenteilla ole mitään merkitystä Urheilulehden toimitusprosessille. Jopa Nyholmin blogi on lähempänä osallistavaa journalismia, sillä siellä mies ainakin käy vuoropuhelua teksteistään ja kehittää uutta sisältöä aiempien viestien kommenteista.

Noniin, tätä pyysin jo aikaisemmin mutta sitä ei Pokki pystynyt esittämään.

Kiitos tästä.

Entäs tämä hieman aiempaa ketjusta?

https://www.journalistiliitto.fi/Re...itto/pelisaannot/journalistinohjeet/uudet.htx

Tuossa Suomen journalistiliiton ohjeet journalisteille. Eipä tuossa sanota millän tavalla että omista artikkeleistaan ei tulisi keskustella julkisesti jälkikäteen.

Mutta ehkäpä Pokki kertoo mistä hän on tuon ammattimaisen journalismin ohjeen kaivanut jolla Sihvosen käyttäytyminen voidaan todeta epäammattimaisesti?

 

[MC61]

Hienoa, etta jotain hyvaa loysit. Halusin sanoa sen, etta kirjoitusvirheita loytyy jokaisen lehden sivuilta. Ei toimittajat eika kukaan muukaan, joka lehden lukee ennen painoon tai nettisivuille menoa, ole kykenevainen bongaamaan kaikkia lapsuksia tai kieliopillisia kommahdyksia.

Totta kai sitä normaaleja kirjoitusvirheitä sattuu. Mutta etenkin urheilulehti.fi -saitilla ne ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Lisäksi lauserakenteet ovat useasti päin pystymetsää.

 

[onomoro]

Kai se on sitten pakko. "Kansalaisjournalismi viittaa nimensä mukaan siihen, että journalismin tuottajina toimivat kansalaiset, tavalliset ihmiset. Sinä ja minä. Internet on antanut kenelle tahansa mahdollisuuden lähettää ja julkaista viestejä, joita aiemmin välittivät vain joukkotiedotusvälineet, kuten lehdistö, tv tai radio. Uusi teknologia mahdollistaa kenen tahansa tuottaa sisältöä ja kommunikoida toisten ihmisten kanssa missä päin maailmaa tahansa."
Lisää täältä.
Kuinka Sihvosen kirjoitukset Urheilulehdessä ovat kansalaisjournalismia? Ja vaikka Sihvonen täällä käy kommentoimassa itseään koskevia heittoja ja puolustautumassa, mies on pikemminkin osallistuvan journalismin tuke, kuin edistäjä. Ei hän täällä mitään kiekkokeskustelua käy, eikä täältä tulevilla kommenteilla ole mitään merkitystä Urheilulehden toimitusprosessille. Jopa Nyholmin blogi on lähempänä osallistavaa journalismia, sillä siellä mies ainakin käy vuoropuhelua teksteistään ja kehittää uutta sisältöä aiempien viestien kommenteista.

Hyvä. Nyt toit pöytään, jotain josta purkaa molempien näkökulmia. Itse käsitän kansalaisjournalismin viestinnän tutkijan James Careyn ajatusten pohjalta, josta olenkin maininnut aiemmin. En ole ehtinyt lukea noita lähettämiäsi sivuja, joten en tiedä käsitelläänkö siellä Careyta. Hyvä tiivistys hänen ajatuksistaan löytyy Mediatutkimuksen vaeltava teoria -artikkelikokoelmasta, jota minulla ei tässä valitettavasti ole, joten en voi antaa tarkempia tietoja kustantajasta ym. Aiheesta löytyy helposti myös Careyn itsensä tekstejä.

Yritän tässä pähkinän kuoressa tiivistää Careyn ajatuksia.

Alunperin kansalaisjournalismi keskittyi politiikkaan. Sen mukaan kansalaiset ja poliittinen koneisto eivät kohtaa arjen tasolla. Yhteiskunnasta puuttuu siis aito julkinen keskustelu näiden kahden väliltä. Tässä taustalla on tietysti oletus siitä, että osa kansalaisista haluaisi osallistua julkiseen elämään keskustelun muodossa. Jotta keskustelua syntyisi, täytyy journalismin pyrkiä julkisen elämän elvyttämiseen, sen sijaan, että keskityttäisiin pelkästään puhtaaseen asioiden raportointiin (uutisointiin) ja keltaisen lehdistön tapaan sontakasan tonkimiseen. Eli toisin sanoen kansalaisjournalismi pyrkii keskustelun elvyttämiseen. Kansalaisjournalistit olettavat, että jos journalismi keskittyisi tähän keskustelun virittämiseen, kansalaisten ja poliittisen koneiston välimatka kuroutuisi umpeen ja uudet julkiset mielipiteet saisivat mahdollisuuden syntyä.

Vertaan tätä omasta näkökulmastani case Sihvoseen. Vertauksen osuvuudesta voi tietysti kiistellä, mutta mielestäni perustelen sen varsin hyvin.

Sihvonen: 1. Suomen jääkiekkojournalismi keskittyy suurilta osin ainoastaan peliraportteihin ja niihinkin hälläväliä-asenteella, jolloin kiekkojournalismi on "läheltä ylös -lässytystä".

Sihvonen: 2. Osa jääkiekkoa seuraavista haluaa syvempää näkemystä pelistä ja esimerkiksi jääkiekkoliiton toiminnasta. Joten kuilu kiekkopiirien ja jääkiekkokansalaisten välillä on ja journalismi on luomassa tätä kuilua.

Sihvonen: 3 Suomen jääkiekkojournalismista puuttuu keskustelu. Tarvitaan uudenlaista journalismia.

Sihvonen: 4 Keskustelua on elvytettävä jollain tavalla. Keinoja on useita: analyyttisyys, provosointi jne.

Sihvonen: 5 Keskustelu johtaa kiekkoa seuraavien vaatimukseen paremmasta journalismista, jolla voi olla myös vaikutuksia esimerkiksi kiekkopiireihin. (esim. Kummolan touhu on kyseenalaistettu myös kansalaisten keskuudessa. Siitä osoituksena ketju jatkoajassa.) Yleinen mielipide muuttuu. Kuilu kuroutuu umpeen. Keskustelu jatkuu.

Areena: Keskustelua on mahdollista käydä eri välineiden, toimittajien, jääkiekkoa seuraavien, jääkiekkopiirien ja ynnä muiden kanssa välineissä, joissa jääkiekosta puhutaan. Jääkiekkopiirit eivät vaan ole vielä lähteneet tähän keskusteluun kunnolla mukaan. Osa toimittajista on. Yhtenä areenana voi toimia myös netin keskustelupalstat, joiden kautta uudet mielipiteet voivat siirtyä julkiseen keskusteluun. Näin mielestäni on käynyt esimerkiksi jatkoajan kohdalla. Jatkoajasta on kirjoitettu jopa iltapäivälehdissä.

Juttuja joissa Sihvonen on toiminut tämän kaavan mukaan: Maajoukkueen tilaa koskevat jutut, case Summanen, vastaus Iltalehden "gallupiin", Kummolaa koskevat jutut ym.

En tiedä ajatteleeko Sihvonen itse näin, mutta hänen toimintaansa voi tällä tavalla analysoida.

 

[Bob Maali]

Tämä keskustelu alkaa saada jo tieteellisen väittelyn piirteitä. Pitäisiköhän lisätä tekstiin lähdeviitteet?

Alunperin kansalaisjournalismi keskittyi politiikkaan. Sen mukaan kansalaiset ja poliittinen koneisto eivät kohtaa arjen tasolla. Yhteiskunnasta puuttuu siis aito julkinen keskustelu näiden kahden väliltä.

Nuo Careyn ajatukset ovat pikemminkin julkisuusteoriaa. Ymmärrän nyt mitä tarkoitit, avointa ja keskustelevaa julkisuutta, johon kansalaisilla on tasavertainen mahdollisuus päästä. Pitäisi tarkistaa, mitä termiä Carey käyttää, mutta en jaksa. Useimmiten suomeksi puhutaan poliittisesta journalismista (vanh.) tai politiikka-journalismista tms. Kansalaisjournalismi taas on ihan vakiintunut käsite, jonka Mike tuossa jo määrittelikin. Siinä journalismia tekevät ns. tavikset.

Jatkoajan sääntöihin pitäisi lisätä § N: Jokaisessa viestissä on oltava johdanto-osa, jossa kirjoittaja määrittelee käyttämänsä käsitteet ja osoittaa tekstinsä suhteen tieteenalan paradigmaan. (tähän hymiöitä, jos sarkasmi ei auennut)

Hyviä pointteja nuo 1-5, mutta en ole ihan samaa mieltä. Täytyy kuitenkin tehdä töitä välillä, joten

 

[onomoro]

Tämä keskustelu alkaa saada jo tieteellisen väittelyn piirteitä. Pitäisiköhän lisätä tekstiin lähdeviitteet?

Juu, niin alkaa ja se ei ehkä kuulu tänne. Pitäisiköhän viheltää peli poikki?

Nuo Careyn ajatukset ovat pikemminkin julkisuusteoriaa. Ymmärrän nyt mitä tarkoitit, avointa ja keskustelevaa julkisuutta, johon kansalaisilla on tasavertainen mahdollisuus päästä. Pitäisi tarkistaa, mitä termiä Carey käyttää, mutta en jaksa. Useimmiten suomeksi puhutaan poliittisesta journalismista (vanh.) tai politiikka-journalismista tms. Kansalaisjournalismi taas on ihan vakiintunut käsite, jonka Mike tuossa jo määrittelikin. Siinä journalismia tekevät ns. tavikset.

Niin, ei Carey missään nimessä itse ollut kansalaisjournalisti, vaan teoreetikko. Yleisen viestinnän teorian ohella hänestä kyllä puhutaan myös kansalaisjournalismin yhteydessä ja hänen ajatuksensa toimivat niin julkisuusteoriana kuin viestinnän teorianakin. Kansalaisjournalismin yhtenä taustahahmona hänet voi nähdä. Itse katson kansalaisjournalismia laajempana teoreettisena käsitteenä, en pelkästään käytännön toimintana, johon tämä teidän määrittelemänne käsite viittaa. Ensimmäisen kerran kun käsitettä käytin, puhuin Careyn ajatuksista kansalaisjournalismista, en tavis-journalismista.

Jatkoajan sääntöihin pitäisi lisätä § N: Jokaisessa viestissä on oltava johdanto-osa, jossa kirjoittaja määrittelee käyttämänsä käsitteet ja osoittaa tekstinsä suhteen tieteenalan paradigmaan. (tähän hymiöitä, jos sarkasmi ei auennut)

Tässä onkin huumorin taustalla hyvä pointti. Minäkin katson asiaa, niin kansalaisjournalismia kuin Sihvosen tekstejäkin, tietyn tieteenalan paradigmasta, jolla on omat ominaispiirteensä. Carey ei kuulu tämän tieteenalan kärkinimiin, mutta kuten monesti, tieteenalat ovat vaikeasti rajattavissa. Kuten sanoin tämä tieteellisyys ei ehkä kuulu tänne. Joten taidan lopettaa keskustelun omalta osaltani tähän.

Hyviä pointteja nuo 1-5, mutta en ole ihan samaa mieltä. Täytyy kuitenkin tehdä töitä välillä, joten

Jos jaksat perustella erimielisyyttäsi, niin laita vaikka privana jos menee liian tieteelliseksi.

 

[redruM]

Kerrankin pitää antaa kiitosta. Urheilulehden sivuilta löytyvä videopätkä antaa selkeän kuvan siitä paljon puhutusta lyhytsyöttöpelistä,jota ei sanallisesti välttämättä pysty kovin helposti selittämään. Kiitoksia vaan, näitä lisää aina kun aihetta on.

 

[peruspata]

Oli kyllä aivan mahtava analyysi tuo video. Kiitän, sen sai vielä jopa talteen koneelle.

 

[Mosabacka]

Kerrankin pitää antaa kiitosta. Urheilulehden sivuilta löytyvä videopätkä antaa selkeän kuvan siitä paljon puhutusta lyhytsyöttöpelistä,jota ei sanallisesti välttämättä pysty kovin helposti selittämään. Kiitoksia vaan, näitä lisää aina kun aihetta on.

Video oli täsmälleen sellainen kuin oletinkin. Asiaa ilman ylimääräistä höpöttelyä. Fläppitauludemonstraatiot vahvistivat Sihvosen tekstien perusteella syntynyttä käsitystä lyhytsyöttöpelin järkevyydestä.

Urheilulehdeltä tämä on todella kova veto.

edit: kilpailijat eivät pysty samaan nettisivuillaan: www.jaakiekkolehti.fi tai www.veikkaaja.fi