Baseball, koripallo, jalkapallo ja amerikkalainen jalkapallo ovat huomattavasti jääkiekkoa hitaampia pelejä, joissa pelitilanteet pysähtyvät ja pelinjohtajalla on mahdollisuus järjestää joukkonsa. Jääkiekossa peli haetaan omista, jolloin pelinjohtaja kontroloi peliä, mutta tämän jälkeen tulee tilanne, joka ei ole kontrollissa. Eli pieni ajotuksen virhe, vastustajan plokkaus, kaatuminen jne. ja tilanne on täysin muuttunut. Minusta jääkiekkoa ei pysty analysoimaan niin pitkälle kuin hitaampia pelejä, jääkiekon toleranssit suorituksissa ovat suurempia.
Jääkiekko ei ole mikään erityinen laji noiden muiden joukossa. Kaikilla on tietenkin ominaispiirteensä, mutta jos niissä tilasto-analyysista on hyötyä, niin mielestäni on perusteetonta väittää, ettei jääkiekossa olisi tarvetta niille.
Jääkiekko on esimerkiksi vähemmän jatkuvaa virtausta kuin jalkapallo ja toisaalta hitaampaa kuin jenkkifutiksen yksi pelitilanne. Jääkiekossa on erikoistilanteita joissa "kootaan joukkoja" aivan samoin kuten jefussa on ns. huddle-hyökkäyksiä.
Mielestäni myös pelitavan analysointi lähtee yksilöistä liikkeelle, jos puhutaan tulevaisuuden "ennustamisesta". Toisaalta voidaan aivan hyvin analysoida myös olemassa olevaa pelitapaa, ja epäilen, että jokainen huippukoutsi myös tekee sitä mutta eri keinoin.
Oli tämä TotalScouting sitten mitä tahansa, niin olen aivan varma, että vastaava analyysi tulee ottamaan isompaa jalansijaa jatkossa. Kaikki valmentajat eivät sitä varmasti tule käyttämään mutta osa tulee. Voi olla jopa niin kuin Oakland Athleticsin ja Bolton Wanderersin kohdalla, että pienet seurat lähtevät tuolle tielle ensimmäisenä, tai ainakin heidän pitäisi, jos siitä on saatavissa merkittävää hyötyä.
Jääkiekko on minun mielestäni analysoitavissa täysin vastaavalla tavalla kuin muutkin pallopelit. Sen kuva maailman nopeimpana pallopelinä on oikeastaan illuusio ja subjektiivinen näkemys. Esimerkiksi jenkkifutiksessa tapahtuu snapin jälkeen muutamassa sekunnissa niin monta eri asiaa jotka vaikuttavat jokaisen ns. pelin tapahtumiin, että jääkiekko ei pääse edes lähelle. 22 pelaajaa on eri asia kuin kymmenen pelaajaa.
Ja toisaalta jääkiekon nuoruus näkyy tässäkin asiassa. Muistaakseni käytännössä jokaisessa isommassa palloilulajissa on vanha liitto ollut ensin vastahankaan, kunnes on tajunnut, että nyt on mentävä kehityksen mukana tai jää jalkoihin ikuisiksi ajoiksi.
Minusta TosiFani se kertoo paljon, että joudut kysymään mitä pelin virtaus tarkoittaa. Voi olla, että haluat tarkennuksen siihen mitä Sihvonen sillä tarkoittaa mutta jos et osaa selittää asiaa itsellesi, niin pelitavoista keskustelu on hyvin vaikeaa, jopa mahdotonta.
Minä käsitin aikanaan U-studion analyyseista niin, että kyseinen tilastodata ja sen analysointi pyrkii selittämään pelin virtauksen ja sen mahdolliset muutokset, aivan kuten mainittiin esimerkiksi Suomi-Venäjä-ottelun tilanteesta jossa Jussi Jokinen teki väärän pelitilanneratkaisun heittämällä kiekon päätyyn ja jatkossa Jevgeni Malkin teki maalin.
Pelin virtaus on tosin omasta mielestäni asia jota ei ehkä koskaan pysty ihan täydellisesti hallitsemaan, ellei ole Josip Guardiolan FC Barcelona ennen vuotta 2012. Se vaihtelee ottelun sisällä yleensä ns. luonnostaan, noin kaksi-kolme kertaa mutta on totta, että yleensä syynä on yksi huono vaihto tai parhaimmillaan jopa yksi virhe (jalkapallossa täysin mahdollista). Jos joukkue pelaisi virheettömän ottelun niin pelin virtaus voisi teoriassa olla sen puolella koko peliajan, mutta sitä tapahtuu melko harvoin.
Pelin virtaus on periaatteessa pelivälineen hallintaa mutta sanoisin ennemminkin, että kyseessä on aloitteellisuus vs. reagointi. Eli vaikka pelattaisiin pelkästään tilaa tekevää jääkiekkoa (heitetään tyhjään tilaan, lauotaan paljon, viljellään päätykiekkoja ja puretaan keskialueelle) voi siltikin hallita pelin virtausta jos tilanne on se, että itse ns. määrää tahdin. Kyse on kansankielellä siitä pääseekö joukkue pelaamaan omaa peliään.
Eli siis: Jussi Jokisella on kiekko keskialueella tilanteessa kun Suomella on vaihto kesken. Pelin hallinta (= virtaus) on ollut Suomen puolella ja sen (sekä Suomen pelitavan!) kannalta oikea ratkaisu olisi palauttaa kiekko alas puolustajalle. Jokinen heittää kiekon päätyyn jolloin virtaus "katkeaa" ja kiekko palautuu Venäjälle. Nyt vaikka kiekko on Venäjän maalin takana niin koska virtaus on katkennut ei Suomi saa esimerkiksi karvausuhkaa sinne millään.
Tästä syystä nyt Venäjä pääsee pelaamaan "omaa" peliään ja kovat yksilöt pääsevät tekemään juuri sitä mitä ei pitäisi päästää tekemään eli pelaamaan yks-ykkösiä Suomen köykäisiä pakkeja vastaan.
Tällainen yksittäinen väärä valinta voi johtaa jopa minuuttien paineeseen omassa päässä juuri siksi, että virtaus ei lopu heti. Sellainen peli jossa sitä ei pääse syntymään on kansankielellä roiskimista, hawaijikiekkoa tai sekamelskaa. Se on siis peliä jossa kumpikin tekee solkenaan virheitä ja kiekko elää flipperissä.
