Tämä väittely meni kaiken kaikkiaan rumasti Mennanderille.
Sihvosen argumentit Mennander usein kumoaa melko helposti ja lisäksi Sihvonen pyrkii typerällä tavalla kyseenalaistamaan vastaväittäjän ammattitaidon. Muutamia kulminaatiopisteitä.
1. Mennander kertoo kenen kaikkien kanssa hän on keskustellut esimerkiksi Kurrista. Sihvonen kuittaa tämän sanomalla, että M:lla on käytössään metodi, jota vastustaa eli pitää kysyä muilta kun ei tiedot riitä oman mielipiteen muodostukseen.
Toisaalta hetkeä myöhemmin S sanoo, että kuuntelisi tarkoin, jos Rauno Korpi kertoisi perustellun mielipiteensä. Mikä mahtaisi olla Korven kuuntelemisen funktio? Mahtaisiko sillä olla jotain mahdollista muutosta S:n omaan mielipiteeseen? Jos olisi, S ajaisi omaan miinaansa. Ja sitä paitsi miksi Korven ammattitaito ja mielipide olisi jotenkin vankempi kuin esim. Satherin ja Mucklerin.
Typerys yrittää keksiä kaiken itse, jos tieto on jo olemassa. Ennemmin hän tarkastelee jo olemassa olevaa tietoa kriittisesti. Kuten tässä tapauksessa vaikka sitä, oliko Jari Kurri samaan aikaa NHL:n paras puolustava hyökkääjä ja paras maalintekijä?
2. Puhe, että Kurria ei olisi ilman Gretzkyä ovat myös siinä perspektiivissä melko perusteettomia, että Gretzkyn tehtävät olisivat olleet aika paljon vaikeampia, jos Kurria ei olisi ollut. Ja kuten Mennander huomattaa Kurri olisi Gretzkyn lähdettyä joukkueensa paras pistemies. Minä ymmärsin Sihvosen tarkoittavan nimenomaan pisteitä Kurri suhteessa Gretzkyyn.
3. Sihvonen itsekin myöntää, että ei välttämättä ole reilua verrata nykyajan jääkiekkoa ja 80-luvun kiekkoa. Silti hän sen tekee. Olisi voinut jättää tekemättä. Pelaajia täytyy pitkälti verrata aikalaispelaajiin. Minulla eikä varmaan Sihvosellakaan ole kompetenssia sanoa, että minkälainen nykyajan kiekkoilija olisi Jari Kurri. Erilainen harjoittelu, ymmärrys pelistä jne. Eräs tähän mielestäni liittyvä todistus on kun Mennander siteeraa Barry Melrosea jossa todetaan Kurrin olleen monipuolisuus ja mukautuja ihme.
4. Kurri GM:nä voi olla jonkinlainen todistus ettei hän ole johtajatyyppiä. Miksi sekin pitäisi keksiä uudelleen. Onhan esimerkiksi Aravirta sanonut Kurrista, että hän ei ole mikään luontainen johtajatyyppi. Minulle ainakin riittää jo hänen todistuksensa, mutta Sihvonen on uskollinen omalle metodilleen ja keksii itse sen nyt Kurrin GM:n toimista, asian jonka kaikki jo tiesivät. Kuitenkin vähintään yhtä kova argumentti on Kurri pelillinen johtajuus. Taitaa Kurrilla olla vielä vieläkin NHL:n yhden playoffien maaliennätys yhdessä Sakicin kanssa. Viisi Stanley Cup voittoa ykköskentässä. On siinä jonkinlaista johtajuutta siinäkin. Mennander tietämyksellään kumoaa Sihvosen väitteen, että Koivun kipparoimassa joukkueessa ei voitaisi sortua alkoholiin. Näin on jo tapahtanut. Mahtoiko olla Sihvosella tiedossa?
5. Viimeisenä oljenkortena Sihvonen turvautuu siihen, että hän arvostaa ainoastaan kansainvälisiä turnauksia. Tässä kohtaa Mennander asiallisesti huomauttaa, että Kurri ei ole ollut parhailla kausillaan maajoukkuepeleissä, vaan ihan muualla. Tosin Kurri oli -87 Canada Cupissa. Mennander myös korostaa, että Koivun joukkueet ovat aina taistelleet voitosta. Kurrin johtajuudesta ja ratkaisupelaaja luonteesta voisi sanoa, että Naganossa 37-vuotiaana hän teki puolustavassa roolissa vielä melkein piste per peli. Ja hän teki yhden maalin, missä muuallakaan kuin ratkaisevassa pronssiottelussa.
Kaiken kaikkiaan viimeisen hassua, että analyyttinen Sihvonen tarkastelee Kurria (laskujeni mukaan) 26 pelin näkökulmasta. Koivua (laskujeni mukaan) 24 pelin näkökulmasta.
Sakua mielestäni voisi eräällä tapaa sanoa leijonien leijonaksi, mutta Suomen paras jääkiekkolija on Jari Kurri.
ps. olipahan jotain tekemistä lauantai aamuksikin.