Kaikessa Sihvoseen kohdistuvassa kritiikissä kannattaa kuitenkin muistaa, että hän on edelleen oikeastaan ainoa jääkiekkotoimittaja joka edes pyrkii analysoimaan taktisia asioita syvemmin. Seppänen käsittelee näitä asioita myös jonkin verran nykyään. Muissa medioissa ei kuitenkaan ole yhtään, siis yhtään, toimittajaa joka edes pyrkisi kirjoittamaan taktisista asioista.
Sihvosen ilmestyminen kiekkokeskusteluun oli toki myönteinen asia. Samoin kun hän haastoi Kummolan ainoana julkimona, oli silläkin ainakin huomioarvoa. Valitettavasti vain on käynyt jälkeenpäin selväksi, että kyseisessä yhteenotossa oli vain kaksi Gaddaffin egon omaavaa kaveria tappelemassa vallasta, ei sittenkään itse asioista. Taktiikasta kirjoittaminen on yksi asia, toinen on taas se järjetön itsetehostus, millä Sihvonen yrittää tehdä sinänsä varsin yksinkertaisista asioista rakettitiedettä. Olisi hyvä, jos jääkiekkoilun pariin ilmestyisi joku muukin kirjoittaja, joka analysoisi peliä valmentajakokemuksen perusteella ilman turhaa boostailua.
Periaatteessa Sihvonen astui viimeisen uskottavuusrajan ylitse julistaessaan, että hän voisi olla myös jalkapallossa Suomen ykkösanalyytikko katsottuaan pari matsia MM-futiksessa. Vain massiiivinen tietämättömyys yhdistettynä minimaaliseen itsekritiikkiin voi saada aikaa jotain tuollaista skeidaa. Tämä pässinpää ei varmaan edes tiedä kuka on Pekka Luhtanen, kansainvälisesti tunnettu futisanalyytikko. Sihvosta ei auta edes vanha kunnon itseironiakortti, sillä tuota lausumaa ei saa millään käännettyä itseironiaksi. On melko lailla kummallista, jollei Rönkäkään antanut tuollaisesta möläytyksestä kunnon palautetta.