Ammattimaisen palstapaskanjauhannan mukaisesti päädyn toteamaan, että en ole aina Petteri Sihvosen kanssa samaa mieltä, vaan tilanne on usein jopa päinvastainen: eli olen oikeastaan todella usein eri mieltä. Toisaalta, ennen kuin Sihvonen ehti hämmentamäänn jääkiekkosoppaa, luulin, ettei koko Urheilulehteä ole enää olemassakaan. Sihvosen ilmestyttyä kuvioihin, olen alkanut lukemaan lehteä erittäinkin aktiivisesti - jopa niin suurella mielenkiinnolla, että olen pyytänyt jotakin tuttavaa tai sukulaistani lähettämään kyseisen lehden aina sen ilmestyttyä kotiini Itävaltaan.
Aluksi pidin Sihvosen juttuja Urheilulehden ärsyttävänä profiilinnostokampanjana (niinkuin joku nimimerkki tässä topicissa aiemmin totesi), mutta nyt olen näkevinäni niissä artikkeleissa ihan oikeaa, Suomessa harvinaista, provosoivaa keskustelunherättämistä.
Tämän tyyppisessä journalismissa ei ehkä ole tärkeintä se, että onko Sihvonen itsekään samaa mieltä itsensä kanssa, vaan se, että keskustelu erilaisista asioista alkaa. Tällöin alkaa niin sanotusti tapahtua - myös ja etenkin niillä tahoilla, jotka kritiikkiä ovat osakseen saaneet. Ansaitusti, puoliansaitusti tai ansaitsemattomasti (toivottavasti kuitenkaan ei). Pääasia on ettei jäädä tuleen makaamaan. Tästä pitää huolen yleinen keskustelu, jonka käynnistäjänä onnistuessaan voi olla vaikka Petteri Sihvonen. Keskusteluhan johtaa rakentavimmillaan hyviin tuloksiin.
On hienoa, että keskustelun aloittajakin käy keskustelua - vaikkakin sitten ammattimaisen palstapaskanjauhannan mukaisesti.