Birkku kirjoitti:
Aluksi nuo Sihvosen jutut ärsytti, mutta jonkin ajan kuluessa opin jopa pitämään hänen keskustelua herättävistä teksteistään. Nyt ollaan kuitenkin jälleen lähestymässä uhkaavasti tuota ärsytyskynnystä. Heitänkin toimittaja Sihvoselle avoimen kysymyksen: Voitko käsi sydämmellä vakuuttaa ettei viimeisimpään lehteen kirjoitetun raportin kirjoitusmotiiveihin liity millään lailla pettymystä omiin virheaviointeihin, eikä myöskään puolustelua noita virhearviointeja kohtaan.
Minä en valitettavasti ihan tuollaisenaan ole valmis nielemään tuota tekstiä. Henkilökohtaisesti en usko hetkeäkään teoriaan että Summasen läsnäolo aitiossa olisi tuonut Suomelle kultamitalin. Sitä paitsi eikö tuo kuitenkin ole tällaisen menestyksen hetkellä aika kaukaa haettua jossittelua. Tuon tason kisoissa hopea on huikea suoritus. Ja vaikka nälkä kasvaa syödessä, olisi kohtuuden säilyttäminen hyvä asia.
Kriittisyys ja keskustelun herättäminen on hyvä asia. Ajoitus tuolle kritiikille on myös tärkeää, eikä tällä kertaa Petteri Sihvosen ajoitus ollut mielestäni kovinkaan onnistunut.
Hyvä kysymys sinulta, Birkku!
Yritän vastata kohta kohdalta.
Minä en koskaan pety arvionteihini - enkä niin muodoin riemuitse siitä, jos joskus osun oikeaan. Metodissani ei ylipäätään mennä kovinkaan paljoa lopputuloksen taakse. Ammatissani on kyse huippu-urheilusta, jonka syvimpään olemukseen kuuluu ennalta-arvaamattomuus. Tässähän saisi pettyä harva se päivä, jos sille tielle lähtisi.
Minä keskustelen. Ja minä keskustelen sellaisilla retorisilla keinoilla, että ne keräävät liki maksimaalisen huomion.
Näyttää, Birkku, että olet lukenut viimeisimmän Torino-analyysini Leijonista. Kerron tässä kyseisen tekstin strategian:
Ensisijaista on se analyysi, miten kerron Leijonien pelanneen turnauksessa. Se on se kova ydin. Saa olla aika kova kaveri, joka esittää analyysini vääräksi. Itse asiassa siihen pystynee vain Erkka Westerlund, jahka hän on katsonut finaalin ja muutkin pelit uudelleen.
Toissijaista on se, että esitän tekstissäni erittäin spekulatiivisesti, että Leijonat olisi voittaneet jopa kultaa, jos Summanen oli Torinossa mukana.
Tämän toissijaisen aineksen pohjat ovat seuraavat:
Ensinnäkin, sitä kautta herätän lukijan tunteet - suuntaan tai toiseen.
Toiseksi, liitän tekstini siihen keskustelujatkumoon, jota olen itse pitänyt yllä. Eli olen edelleen sitä mieltä, että oli virhe erottaa Summanen. Ja Summasen erottaminen ei liity pelkästään siihen, että pärjääkö Leijonat jatkossa vai ei. Nyt pärjäsi, ja hyvä niin. Mutta Summasen tapauksen myötä valtaa siirtyi pois valmentajilta Liiton johdolle. Summanen raivasi tilaa valmentajille ja pelaajille. Ehkä hän teki sen liian raskaalla kädellä, mutta teki kuitenkin. Valitettavasti byrokratia otti voiton tekijäpuolesta.
Kolmanneksi, ja tämä on taas sisältöpuolta, näen oikeasti niin, että on olemassa westerlundilais-summaslainen juonne suomalaisessa jääkiekkoilussa - ja siitähän ei voi puhua puhumatta myös Summasesta.
Neljänneksi, olen oikeasti sitä mieltä, että Westerlundin pelikirja olisi kestänyt eheämpänä läpi turnauksen, jos Summanen tai joku hänen kaltaisensa "kova vaatija" olisi ollut Torinossa mukana.
Viidenneksi, minulla on sellainen aito ja naiivi usko, että Leijonat olisivat voittaneet kultaa, jos valmennuskaksikko oli Summanen - Westerlund.
Ja ylipäätään minun mielestä on hyvä, että joku vastaa - lehtemme kannen kysymys - siihen, MIKSI Leijonat hävisivät finaalin. Tuon vastauksen selittämiseen tarvitsin sitä työkalupakkia, jonka westerlundilais-summalaisen jääkiekon perinpohjainen tunteminen minulle tarjoaa. Ja käytin sitä surutta.
Olen muuten ajatellut palata vielä siihenkin kysymykseen tarkemmin, että miksi Leijonat hävisi maailmancupin finaalissa Kanadalle 2004. Pohdin sitä jo taannoin, mutta nyt minulla on asiasta vahvempi käsitys. Summaselta puuttui muun muassa tämä lyhytsyöttöpeliin ja keskustan käyttöön liittyvä hyökkäyspelisuunnitelma. Ja ynnä että ykkösviisikko tuli ylilatautuneena ensimmäisiin vaihtoihin. Ja niin edelleen. Mutta tästä joskus sitten Urheilulehdessä.
Lopuksi mainitset, Birkku, huonosta ajoituksesta. Olen tyystin eri mieltä kanssasi. Silloin on taottava, kun rauta on kuumaa. Olin pitkälti väärässä monissa asiossa Torinon suhteen. Mutta se ei aiheuta minulta lymyilyä, koska, kuten sanoin, huippu-urheilun olemus (ja suola) on sen ennustamattomuudessa. Toisin kuin ilmeisesti luullaan, nautin suunnattomasti Leijonien Torinon peli peliltä siitä, että ennustukseni maksimissaan viidennestä sijasta ja Westerlundin kyvyttömyydestä menee mönkään.
Yllättävän harva, mutta muutama kuitenkin, lukijoistani on ymmärtänyt, että minun "oikeassa olemisen messuni" on itseasissa sellaista retorista nuorallatanssia, jossa joka toinen kerta pysytään narulla, ja joka toinen kerta pudotaan. Oleellista on erottaa kaksi keskeistä juonnetta: sisältöanalyysi ja retoriset keinot.
-sihvonen-