Yritän ymmärtää, mitä tarkoitat.
Rönkä otti riskin, mikä ilmeisesti kannatti ottaa. Pelikirja-analyysien tultua mukaan jääkiekkojuttuihin Urheilulehden myynti nousi huomattavasti.
Kun pelikirjakeskustelu aloitettiin täällä JA:ssa, oli vastustus sitä kohtaa odotetun massiivista.
Harvoin enää kukaan väittää, että jääkiekossa ei pelikirjoja tarvita eikä niitä olisi käytössä.
Kiitos Johannes tästä asiallisesta viestistä. Siinä on otettu esille niitä asioita, joita itsekin olisin halunnut selventää. Kysymykseesi, onko jokainen pakki-pakki hyökkäyksiin lähtö viivelähtö, vastaan, että jokainen pakki-pakki hyökkäyksiin lähtö on puolinopea hyökkäyksiin lähtö. Eli niitä en tilastoi koskaan viivelähdöiksi. Nopea lähtö lienee selvä, pelaaja lähtee kiekon saatuaan heti ylöspäin omaan kuljetukseen tai antaa nopeasti kiekon ylöspäin omalle pelaajalle tai lyö sen vastustajan päätyyn.
Viivelähdöistä käydään keskustelua, mikä on enemmän niille annettavaa nimityskeskustelua. Puhutaan hitaista lähdöistä, kontrolloiduista lähdöistä (Erkka Westerlund) ja viivelähdöistä. Ne ovat kuitenkin hyökkäyksiin lähtöjä, jotka eivät ole nopeita tai puolinopeita lähtöjä. Viivelähtöjen osuus on lähes aina pieni verrattuna nopeisiin lähtöihin, joita nykykiekossa on selvästi eniten, tai puolinopeisiin lähtöihin. Pasi Nurminen mainitsi loppuottelun 1. erätauolla yhden viivelähdön eli pakki-pakki-pakki-kiekottelun, jonka hän oli löytänyt. Näitä oli kuitenkin enemmän kuin se yksi, minkä Nurminen mainitsi. Toinen selvä viivelähtö on, kun puolustaja pysähtyy oman maalin taakse hetkeksi, rauhoittaa tilanteen ja kerää oman viisikon kasaan hyökkäykseen lähtöä varten. Näitäkin oli Kanada-USA loppuottelun 1. erässä muutama. Aina, kun kiekotellaan hyökkäyksissä taaksepäin takaisin pakeille, olen tilastoinut ne viivelähdöiksi. Sen olen huomannut, että kun vastustaja siirtyy pelikirjassaan valmentajan päätöksen ja käskytyksen jälkeen kovaan päätykarvauspeliin, niin luonnollisesti viivelähdöt minimoituvat. Näin kävi niin nuorten kisojen ja olympiakisojen Kanada-USA loppuotteluissa. Viivelähtöjä oli eniten ensimmäisissä erissä ja kolmansissa erissä niitä ei enää näkynyt kuin parisen kertaa/joukkue.
Tarkoitatko, papera, keskustelua pelin rytmityksestä? Sehän on yksi osa jääkiekon kovaa ydintä. Joudun lainaamaan koko aiempaa viestiäni koskien pelin rytmitystä, koska aiemmin olen vain viitannut siitä sinulle, että määritelmäni nopeille, puolinopeille ja viivelähdöille on tänne jo kirjoitettu.
Olisiko vastustus kummunnut enemmänkin tavasta kirjoittaa kuin itse termistä?
Kun ketjun aiheena oleva johtava analyytikko Sihvonen on kovasti liputtanut tämän kolmen rytmin puolesta, niin tahtoisi kuulla kantasi siihen olisiko Juhani Tamminen vielä Sportin valmentaja ja Sport liigakarsinnoissa, jos Juhani Tamminen olisi ottanut johtavan analyytikon viisaat sanat rytmityksestä sydämeensä, tarkastellut niitä ja lisännyt ne pelikirjaansa.
Tamin pelikirjalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että Tami jäi pois Sportin päävalmentajan tehtävistä.
Tässä yhteydessä vielä Fordélille sen verran, että käsittääkseni kaikilla SM-liiga-, Mestis-, Suomi-sarja-, A- ja B- junioreiden SM-tason ja I disioonatason valmentajilla ovat pelikirjat käytössään.
Periaatteessa Tamin 60 minuutin painepeliin eivät viivelähdöt kuulu. Kuten muistat, niin Tamin pelikirjalla oltiin tehdä mahdottomasta mahdollinen viime keväänä, kun Sport oli nousta SM-liigaan. Tamin pelikirjalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että Tami jäi pois Sportin päävalmentajan tehtävistä.
Ok eli Erkka Westerlund on pelikirjavalmentaja, mutta lähes kaikki muutkin valmentajat, jotka tekevät asiaa tosissaan, ovat pelikirjavalmentajia.
Näin se on. Erkka on tosin monien suomalaisten pelikirjavalmentajien oppi-isä. Myönnän, että olen toistanut termejä pelikirja ja pelikirjavalmentaja tarkoituksellisesti niinkuin tant gredulin siitä jo mainitsikin.
Miten Erkka on pelikirjavalmentajien oppi-isä? Tietääkseni ennen Erkkaakin on ollut valmentajilla olemassa pelitapa, erilaiset taktiikat, joukkueella säännöt jne. joten en ihan ymmärrä miten hän on jotenkin isähahmo.
Rönkähän nimesi Westerlundin Staliniksi eli "isä aurinkoiseksi", joten se tulee varmaan sieltä?
Petterikin on jo myöntänyt, ettei ollut keksinyt otsikkoaan tekstilleen itse.
Fordélin kanssa lähti keskustelu vanhaan malliin kiertämään eli lapasesta. Erkka on kouluttanut Vierumäellä (ollut rehtorina) lähes kaikkia nykyisiä valmentajia ja siitä tuo nimitys oppi-isä Erkan kouluttamille valmentajille. Juhani Wahlsten oli esimerkkiksi oppi-isä Juhani Tammiselle.
Siffa, sinä sanot taas täällä etteivät Juhani Tammisen pelikirjaan viivelähdöt kuulu. Ok, siitä olemme samaa mieltä. Mutta samaan aikaan sinä olit saanut laskettua olympiafinaalista, että siinä joukkueet käyttivät viivelähtöjä. Tamminen kertoi, että USA:n peli on pääperiaatteiltaan lähellä kuudenkymmenen minuutin painetta. Pelin rytmityksen suhteen. Tästä olen Tamin kanssa samaa mieltä. Myöskään Kanadan pelisuunnitelmaan eivät olympiafinaalissa kuuluneet viivelähdöt. Siksi kysyin sinulta edellisessä ketjussa esimerkkiä missä tilanteessa olympifinaalin avauserässä nähtiin merkki viivelähtöjen käytöstä. Tätä eroa minä olen halunnut lähteä perkaamaan, koska olen täysin varma että käyttämälläsi tilastoinnilla myös Juhani Tammisen pelikirjasta olisi laskettavissa ne riittävät 7+ viivelähtöä erää kohti.
Yritän ymmärtää, mitä tarkoitat.
Röngän oli tehtävä myös ikäviä päätöksiä eli poistaa lehtensä toimituksesta aiemmat jääkiekkotoimittajat Sihvosen ja Seppäsen tieltä.
Kun pelikirjakeskustelu aloitettiin täällä JA:ssa, oli vastustus sitä kohtaa odotetun massiivista. Suurin osa täällä ilmoitti, että jääkiekossa ei muiden pallopelien mukaisia pelikirjoja ole olemassa. Väittely on laantunut sitä mukaa kuin jääkiekon pelikirja-asiantuntemus on lisääntynyt. Harvoin enää kukaan väittää, että jääkiekossa ei pelikirjoja tarvita eikä niitä olisi käytössä.
Joskus omia silmiään ja aivojaan käyttämään kykeneville, kaukalossa käyneistä puhumattakaan, ei koskaan ole ollut varsinainen newsflash, että erilaisia pelitapoja on olemassa. Sen sijaan se, että menestyvät tai edes töitä saavat valmentajat sopeuttavat ne vallitseviin reunaehtoihin (jännää, sillä onko ykkösparissa Jermu Pisto vai Brian Rafalski, voi olla merkitystä) ja ymmärtävät pelitavan yhdeksi osaksi pelin ja joukkuedynamiikan kokonaisuutta, johon vaikuttaa ratkaisevasti mm. valmentajan uskottavuus, ei liioin ole uutinen. Useimmille.
Luulisin että näiden pelitaktiikan ulkopuolisten tekijöiden takia Petteri analysoi pelikirjoja toimittajana ja ammattivalmentajat valmentavat ammattilaisjoukkueita.
Vertailetko kaikkia valmentajia arvostelevia toimittajia ammattivalmentajiin?
Niinpä. Materiaalin osuus lienee jotakuinkin 70-75%:n luokkaa, valmentajan ja valmennustiimin auktoriteetti ja johtamiskyky epäilemättä ainakin 10-15% ja pelikirjalle jää siten loput. Taktisella kyvyllä ei ole huipputasolla suurta merkitystä, ellei materiaali riitä, eikä sillä ole myöskään silloin merkitystä, ellei valmentajalla ole sellaista auktoriteettia ja henkilöjohtamisen kykyjä, että joukkue seuraisi motivoituneesti ja kurinalaisesti valittua pelisuunnitelmaa. Luulisin että näiden pelitaktiikan ulkopuolisten tekijöiden takia Petteri analysoi pelikirjoja toimittajana ja ammattivalmentajat valmentavat ammattilaisjoukkueita.
Rönkä tietää noista sisäpiiriasioista enemmän kuin kukaan muu.
Kyllä pelisysteemillä hieman suurempi merkitys on, Jyp on tästä hyvä esimerkki. Pelaajamateriaali ei ole ollut liigan paras, mutta sitoutuminen pelisysteemiin ja kova harjoittelu tuotti mestaruuden.
Mielestäni taas mjr:n lukemat olivat ihan hyviä, varsinkin pelisysteemin osalta ja kun sitä ajaltellaan pelkkänä pelisysteeminä. En usko, että JYP:llä on mitenkään erityinen pelisysteemi vaan sen hyödyt tulevat esiin siinä, että a) se sopii pelaajamateriaaliin ja b) sitä noudatetaan todella kurinalaisesti ja pelaajat ovat siihen sitoutuneita...
Vertailetko kaikkia valmentajia arvostelevia toimittajia ammattivalmentajiin?
Rönkä alkaa kuulostaa joltain supersankarihahmolta tai jumalolennolta:) Muisti 'pelikirjan', loi Petteri Sihvosen ja kirjoitti vuorosanatkin. Ja koko ajan kuvittelin, että Röngän kiinnostuksen ykkönen oli jalkapallo!
Mieshän pyörittelee meitä tavallisia kuolevaisia kuin marionetteja.