Jatkakoon joku muu, joka pystyy kertomaan kolmen rytmin pelikirjan eduista.
Viivelähtöjen eduksi voitaneen lukea myös se, että viivelähdön avulla voidaan suorittaa lentävä vaihto menettämättä kiekkoa. Ilman viivelähtöä joukkue usein vaihtaa uudet äijät kentälle roiskaisemalla kiekon vastustajan päätyyn (pl. pelikatkot), jonka jälkeen kaukaloon tulleilla pelaajilla onkin jo kiire ryhmittyä puolustamaan vastustajan hyökkäystä. Kun lähdetään hyökkäämään viiveellä, saadaan tuoreet jalat kentälle ilman kiekonmenetystä.
Toisinsanoen tästä seuraa se, että aina vaihdon yhteydessä suoritetaan yksi hyökkäys enemmän itse ja vastustaja suorittaa puolestaan taas hyökkäyksen vähemmän. Jos näissä tilanteissa käytetään vaikkapa 20-30 kertaa viivelähtöä per peli, saadaan itse hyökättyä sama määrä hyökkäyksiä lisää ja vastaavasti karsittua yhtä paljon vastustajan hyökkäyksiä omaan päähän. Tällöin erot hyökkäämisen ja puolustamisen sekä kiekkokontrollin suhteen ovatkin jo usein melko merkittävät pelin hallinnan ja lopputuloksen kannalta. Loppujen lopuksi tämäkin liittyy kuitenkin tuohon aiemmin mainittuun pelin kontrollointiin..