Itse sanoisin, että puukädet ennemmin roiskaisevat kiekon ylös ja siitä voi sitten hyvällä tuurilla tulla nopea hyökkäys... Varsinainen nopea hyökkäys vaatii yleensä todella hyvää ja älykästä pelinlukua ja sitä, että taito vielä riittää kiekon nopeaan toimittamiseen vapaalle pelaajalle.
Viivelähdöt/hitaasti pelaaminen vaatii sekin myös taitoa ja hyvää pelin lukemista sen suhteen millainen pelaaminen on tilanteessa järkevää, mutta mielestäni viivelähdön pelaaminen on aina vasta toiseksi paras vaihtoehto. Paras vaihtoehto on tilanteen salliessa aina pyrkiä nopeaan vastahyökkäykseen sillä niistä yleensä tulevat ehdottomasti parhaat maalipaikat.
Sen takia vähän vierastankin Sihvosen viljelemää ajatusta, että aina pitäisi erässä olla tietty optimimäärä viivelähtöjä. Omasta mielestäni vasta pelinkulku kertoo oliko niitä järkevä käyttää. Voi hyvin olla sellaisia vastustajia ja eriä, joissa ei ollut järkevää tehdä yhtään viivelähtöä ja silti pelata erinomainen ja virheetön erä.
Purku lasien kautta on nopea lähtö, koska tällöin pyritään heti pois omalta alueelta ilman riskejä. Viivelähtö vaatii taas kohtuullista kiekollista taitoa, hyvää pelisilmää ja erinomaista viisikkopelaamista. Kun katseli HPK - Kalpa peliä, itseäni alkoi ihmetyttämään Kalpan ylikiekollisen pelin ylistäminen. Minusta siinä otetaan turhaan riskejä tarjoamalla vastustajalle riisto mahdollisuuksia omissa ja toisaalta se oli tehotonta. Eli ydinkysymys on mitä saavutetaan, kun kiekko kierrätetään pari kertaa alakerran kautta verrattuna nopeaan pelin kääntämiseen.