Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Mestisfani]

Tammisen kanssa ei varmasti ole helppo tulla toimeen, jos ei peli luista. Sen ovat saaneet nyt viime vuosina kokea Erholtz ja Nikoskelainen!

 

[Johannes]

Toivotan kaikille hyvää huomenta ja en kenellekään ainakaan hamekangasta. Jos joku toivottaisi Sihvosen perheelle tuon nettivideon Erholtzilta perusteella myös hamekangasta, niin minun tulkintani asiasta olisi se, että kangasta saisi myös TS, ei ainoastaan koko PS:n perhe, kera vaimon ja lasten, koska salaperäinen TS on videossa yksi juttua kannatteleva syväkurkku ja oletan TS:n olevan, ei Turun Sanomien, vaan itse Petterin veli Toni Sihvosen.

Oletan edelleen, että Petterille sattui vain pikku lapsus, kun hän sotki koko Erholtzin perheen mukaan tähän hamekangas-gate videoon UL:n nettisivulla ja Petteri tarkoitti Erholtzin pariskuntaa, ei koko perhettä. "Errare humanum est" sanoisin Petterille. Älä kuitenkaan ole noin kovapäinen möheltäjä ja tunnusta itsekin pienellä oikaisulla UL:n nettisivulle erheesi. Ilmoita, että vahingossa lipsautit sanan perhe, kun piti sanoa aviopari tai pariskunta. Jokainen, jolla on omia lapsia käsittää hyvin, että mokasit videossasi pahasti, kun puhuit vahingossa Erholtzin perheestä, etkä pariskunnasta, kun lähettelit jonnekin virtuaalisesti hamekangasta. Siksi pieni oikaisu olisi virkistävää, mutta kukin tietysti tyylillään. Fiksuimmat yleensä tunnistaa siitä, että he kykenevät tunnustamaan myös sen asian, että ovat joskus väärässä. Mihin ryhmään kuulut Petteri Sihvonen, fiksujen porukkaan vai siihen toiseen, joka yleensä on enemmistössä ja siksi usein omasta mielestään aina oikeassa. Johannes ei luule kuuluvansa mihinkän ryhmään, fiksuihin tai ei-fiksuihin, mutta jos olen väärässä, niin pystyn ihan sujuvasti muuttamaan mielipidettäni tai jopa pyytämään anteeksi, jos vahingossa loukkaan esim. lapsia puheillani tai kirjoituksillani, kun Johanneksella on jo takana muutama maili elämänkokemusta.

 

[papera]

Harmi, että hyvä pelikirjakeskustelu katkesi taas tyhjäntoimittajien löydettyä ketjun. Jatketaan toki.

Viivelähtöjen eduksi voitaneen lukea myös se, että viivelähdön avulla voidaan suorittaa lentävä vaihto menettämättä kiekkoa. Ilman viivelähtöä joukkue usein vaihtaa uudet äijät kentälle roiskaisemalla kiekon vastustajan päätyyn (pl. pelikatkot), jonka jälkeen kaukaloon tulleilla pelaajilla onkin jo kiire ryhmittyä puolustamaan vastustajan hyökkäystä. Kun lähdetään hyökkäämään viiveellä, saadaan tuoreet jalat kentälle ilman kiekonmenetystä.

Ensin pitäisi määritellä tarkasti mikä on viivelähtö. Petteri Sihvonen on sitä jossain lehtiartikkelissa avannut, mutta en tähän hätään pysty antamaan siihen vastausta enkä etsimään artikkelia. Oletetaan kuitenkin, että viivelähdöksi lasketaan tämä ns. lentävän vaihdon suorittaminen, jolloin kiekko pelataan maalin taakse. Tammisen kuudenkymmenen minuutin paineessa ei sanota olevan viivelähtöjä. Jos määritelmä on tämä, analyysi on osittain pielessä. Väitän, että Tammisen Sport ottaa tällä kaudella 10-15 viivelähtöä ottelua kohden. Väitän myös, että Tammisen Sport on pelannut tällä kaudella aiempaa "maltillisemmin" oman pään lähdöt. Juha Salmu on klassinen esimerkiksi. Liberona pelaava loistava pelinavaaja uskaltaa ottaa viisikon takaisin kasaan jos lähtö epäonnistuu tai tarvitaan vaihto. Olen kiinnittänyt tähän huomiota viime aikoina ja kun keskustelu heräsi ajattelin ottaa asian esille. Mielenkiintoinen tilanne sinänsä ja tätä täytyykin tarkkailla tulevissa otteluissa suurennuslaseilla ovatko Tamminen ja Westerback organisoineet ns. viivelähdöt pelikirjaansa. Kalpamaiseen kiekotteluun Sport ei tule ikinä menemään, mutta havainnontini mukaan joukkue ottaa aiempaa enemmän lähtöjä perse päätylaudasta.

Miten tämä sitten vaikuttaa kuudenkymmenen minuutin paineen kokonaiskuvaan. Legendaarinen painepeli on kaikkea muuta kuin pelitapasidonnainen. Konseptin idea on hallita pelin tempoa ja pakottaa vastustaja pelaamaan Tammisen joukkueen ehdoilla. Pelitapa tukee tätä ideologiaa ja sitä Tamminen on vuosien saatossa hionut. Siinä mielessä Pekka Virran peli-ideologia on kopio Tammiselta, toteutus on vain erilainen ja Virta on löytänyt oman tapansa toimia. Jos kiekkokontrolli lisääntyy kuudenkymmenen minuutin paineessa se tarkoittaa muutoksia henkisessä ja fyysisessä paineessa vastustajan suuntaan. Onko tämä hyvä vai huono suuntaus ja onko suuntausta ylipäänsä olemassa. Se olkoot seuraava tarkkuilun kohde pelikirjakeskusteluista kiinnostuneille.

 

[Johannes]

Kyllä minustakin Petteri Sihvonen on välillä aikamoinen tyhjäntoimittaja, kun jakelee hamekankaitaan esim. Erholtzin perheelle tai riitelee Sheddenin vaimon kanssa UL:ssä ja yksi oiva esimerkki totaalisesta tyhjäntoimittamisesta oli tämä kinastelu sen lahtelaisen "yökerhotoimittajan" kanssa, jonka nimi ei jäänyt mieleen. Kannattaisi pysytellä jääkiekon analysoinnissa, kun saa jääkiekon analysoinnista palkkaa, kuten Petteri Sihvonen. Nyt Petteri on osittain suomalaisen jääkiekon "rita tainola" ja tämä ei ole kehu.

Osaako tänne kirjoittavat omasta mielestään analysoida peliä paremmin kuin Hannu Jortikka, joka ei nähnyt nuorten finaalipelissä viivelähtöjä ollenkaan, mielenkiintoista. Itse en nähnyt Kanada-USA finaalipeliä, mutta Jortikka katseli pelin paikanpäällä. Onkohan nyt ihmisillä oikea kuva mitä viivelähtö yleensäkin jääkiekossa tarkoittaa. Lasketaanko jokainen syöttö taaksepäin esim. omalle pakille ja uusi yritys uudeksi viivelähdöksi ja millä pelialueella viivelähdön voi tehdä, omalla alueella, sinisten välissä, kenties vastustajan puolustusalueella, Miten rajataan käsite viivelähtö ja kuinka se tehdään. Voisiko joku avata tätä käsitettä viivelähtö, kun minulle se asia on aika epäselvä juttu. Jos kykenee laskemaan viivelähdöt numeroina, niin silloin on pakko kyetä avaamaan käsite viivelähtö aika tarkasti myös kirjallisesti, joten analyysiä viivelähdön määritelmästä kiitos.

 

[TosiFani]

... Jos kykenee laskemaan viivelähdöt numeroina, niin silloin on pakko kyetä avaamaan käsite viivelähtö aika tarkasti myös kirjallisesti, joten analyysiä viivelähdön määritelmästä kiitos.

Kuten niin monessa muussakin, Sihvonen on keksinyt hienot nimet vanhoille asioille. Jääkiekossa hyökkäykseen lähdöt riippuvat valmentajan rohkeudesta ja ajatusmaailmasta, toinen haluaa tehdä peliä ja toinen välttää riskejä.

Nyt hyökkäyksiin lähdöt on määritelty viive, puoli nopea ja nopea. Joku varmaan osaa kertoa syöttömäärät, mikä erottaa esim. viive lähdön puoli nopeasta lähdöstä. Näiden lähtöjen pohdiskelu on yksittäisinä ilmiöinä on lillukan varsien poimimista, ne eivät mielestäni ole tärkeitä.

Valmentajalla on pelifilosofia, ajatus miten hän näkee pelin. Rautakorpi näkee jääkiekon riskejä kaihtavana pelinä, missä pyritään aina kohti vastustajan maalia, kun Virta näkee pelin kiekon hallintana. Yksikään analyytikko ei voi kertoa, kumpi näistä on parempi, koska joukkueet ja heidän pelitapojansa ei voida siirtää suoraan toiselle joukkueelle ilman harjoittelua. Tästä syystä Sihvonen lyö usein kirveensä kiveen, koska hänen kirjoitteluistaan saa sellaisen käsityksen, että pelitapa on ainoastaan ilmoitusasia.

Maajoukkueet pääsevät harjoittelemaan vähän ennen turnauksia ja tästä syystä pelisysteemi pidetään yksinkertaisena. Ei Suomen maajoukkue pysty pelaamaan Kalpan systeemillä, koska se vaatii pelaajilta erittäin paljon rohkeutta ja nöyrää systeemin noudattamista. Lisäksi on kyseenalaista mitä tällä pelitavalla voitetaan, luultavasti Kalpan ryhmä olisi voittava jääkiekkojoukkue Rautakorvenkin tyylillä. Se, että vain viivelähtö mahdollistaa lentävän vaihdon, on taas yksi myytti. Mielestäni kaikilla joukkueilla on tässä tapauksessa viivelähdöt pelisysteemissään, sillä jokainen joukkue vie ainakin kerran pelissä kiekon maalin taakse ja vaihtaa.

 

[J.Grönvall]

Voisiko sen viivelähdön määritellä yksinkertaisesti sillä, että kiekko pelataan alaspäin? Muistaakseni Sihvonen joskus aukoi noita termejä niin, että nopea lähtö pelataan suoraan ylöspäin ja puolinopea on yksi levityssyöttö (pakki-pakki) ennen eteenpäin annettavaa syöttöä. Näin ollen sitten kysymyksessä olisi joko alaspäin syöttö tai useampi pakki-pakki.

Muutenkin tämä on mielenkiintoista koska Ruotsissa on mielestäni pelattu jo pitkään tuota "kiekottelua" ja kiekon pelaamista myös alaspäin. Suomessakin näin on joskus kuulemma ollut mutta ainakin viimeiset 15 vuotta on menty niin, että suunta on vain ja ainoastaan ylöspäin.

Itse olen sitä mieltä, että mitä enemmän oma joukkue pystyy pitämään kiekkoa niin sen paremmat mahdollisuudet sillä on voittaa. Pelin rytmin pystyy määräämään itse ja parhaassa tapauksessa jopa ihan täydellisesti, mikä taas on omiaan vastustajan lyömisessä myös henkisellä puolella.

Vaikka kiekollinen pelitapa ja tuo kiekottelu onkin ehkä teoriassa paras tapa pelata, niin siinä on myös ongelmia. Yksi iso vaara on pelin hidastuminen ja puuroutuminen. Vastustaja pystyy vetäytymällä ja sumputtamalla pelaamaan tällaista peliä vastaan, mikäli kiekottelu menee yli (ja niinkin voi käydä helposti). Lisäksi pelaajien olisi oltava hyvin terävänä koko ajan sillä tällä tavalla pelattaessa pitää olla tavallaan vastustajaa edellä koko ajan. Se vaatii tiukkaa keskittymistä ja "tuoretta" päätä jotta syöttelemällä saadaan peli kontrolliin.

Sihvosen rummuttamaa kolmen rytmin hyökkäystä ja tiukasti kaistoilla pysyviä hyökkääjiä suosiva pelitapa on ehkä teoriassa hyvä, mutta minua silti häiritsee sen hyökkäyspelisuunnitelma. Sihvonen lähtee siitä, että sinisen jälkeen keskikaistalta ajetaan maalille ja suora hyökkäys päättyy laukaukseen laidalta, tästä seuraa sitten joko maali, rebound tai kulmapeli. Ja nimenomaan kulmapelin kautta otetaan sitten kontrolli peliin. Kulmapelissä käytetään kolmiota joka syntyy koska tämä kenttätasapaino on jo valmiiksi kunnossa.

Se mikä minua arveluttaa on tuo suoran hyökkäyksen pelaaminen AINA samalla tavalla. Nimittäin minä näen siinä sen vaaran, että kontrolli voidaan päinvastoin jopa menettää MIKÄLI ei päästä irtokiekkoihin kiinni. No tietenkin ajatuksena se toimii niin, että kun kolme kaistaa tulee täydessä vauhdissa ylös niin silloin myös irtokiekkoihin pääsy on helpompaa. Mutta minä en jaksa uskoa, että se ihan niin helposti käy, pelkästään siksi koska kentällä on aina myös vastustaja. Peli voi kuitenkin helposti mennä pelkäksi roiskimiseksi ja jääkiekko on siitä hauska laji, että huolimatta siitä miltä peli näyttää voi sillä aina voittaa.

Lätkässä on selkeä ero kuitenkin vaikkapa verrattaessa salibandyyn jossa ei käytännössä ole kuin kaksi rytmiä eli puolinopea ja hidas. Suorat nopeat hyökkäykset ovat harvassa ja enemmän pelataan pallokontrollin kautta lähes seisovilta jaloilta. Saa nähdä mihin suuntaan jääkiekko alkaa kulkea, eli ottaako tämä "kiekottelu" vallan vai mennäänkö takaisin suoraviivaisen eteenpäin pelaamisen suuntaan? Lätkästähän tulisi ihan eri laji mikäli puolustava viisikko alkaisi lähes tulkoon seisoa paikallaan ja pelaisi vain aluetta vaikkapa keskialueella.

 

[LaTe_Show]

Toki se media on, mutta jos joku oikein kunnolla halutaan jeesustella, niin niin ihan yhtälailla jääkiekon valtamedia se tämä Jatkoajan keskustelu-palstakin on ja se ei ole millään tavalla ketään koskaan estänyt heittämästä kaikenlaista paskaa kenen tahansa niskaan (ei minuakaan).

Niin, itse lasken toimittaja-Sihvosen kommentteja Urheilulehden nettisivuilla nimenomaan mediana. Joku nimimerkki "dana77":n kommentointi Jatkoajan keskustelupalstalla ei sellaisenaan ole uutismediaa. Esimerkkinä vaikka, että Julkisen sanan neuvosto ei tietääkseni ottaisi käsittelyyn nimimerkki dana77:n kirjoituksia, vaikka hän kuinka heittäisi paskaa jonkun niskaan.

Mutta toki ymmärsin kirjoituksesi pointin.

 

[TosiFani]

Voisiko sen viivelähdön määritellä yksinkertaisesti sillä, että kiekko pelataan alaspäin? Muistaakseni Sihvonen joskus aukoi noita termejä niin, että nopea lähtö pelataan suoraan ylöspäin ja puolinopea on yksi levityssyöttö (pakki-pakki) ennen eteenpäin annettavaa syöttöä. Näin ollen sitten kysymyksessä olisi joko alaspäin syöttö tai useampi pakki-pakki...

Nyt tietysti herää kysymys, onko tarpeen eritellä näin tarkasti lähtönopeudet? Onko se levityssyöttö se ratkaiseva?

Aika vähän on Kalpan tyylisiä ääripään joukkueita, joiden pelitapa voidaan laittaa selvään lokeroon eli Kalpa pelaa selvästi viivelähdöillä. Suurin osa joukkueista on näitä "kolmen rytmin" joukkueita, koska se on normaalitapa pelata jääkiekkoa.

Rytmitys syntyy luonnollisesti, koska suurin osa valmentajista antaa valtaosalle pelaajista vaihtoehtoja. Pelaaja määrittelee, antaako nopean syötön ylöspäin, levittääkö peliä vai viekö hän kiekkoa alaspäin, rauhoittaen peliä. Nämä ratkaisumallit ovat käytössä normipelaajalla, joka pystyy käsittelemään kiekkoa kohtuullisesti. Jos kyseessä on taas "puukäsi", hänelle on annettu yksinkertaisemmat ohjeet eli "kiekko syvälle" tai "lasien kautta ykkösellä ulos". Hyvä esimerkki näistä puukäsistä on Atte "Lasi" Pentikäinen, jonka lempinimi jo viittaa hänen ohjeisiinsa.

Täällä puhutaan pelin evoluutiosta, vaikka todellisuudessa peli on pysynyt samankaltaisena sen syntymästä lähtien. Ehkä pitäisi puhua enemmänkin jääkiekkosanaston evoluutiosta. Jääkiekko on pelattu aina viidellä kenttäpelaajalla kaukalossa ja pelaajien henkilökohtainen taito on ratkaissut sen millä lähdöllä joukkue on toiminut. Puukädet lähtevät nopealla lähdöllä ja taitavammat hitaammalla.

 

[choose_life]

Viivelähdöt ovat viisasta nykyaikaista pelaamista. Tämä kaikkien tulisi tunnustaa on sitten kuinka Sihvos vihaaja tahansa.

Niin viisasta, ennenkuulumatonta ja nykyaikaista, että ne opetettiin omalle juniorijoukkueelle muiden pelaamisen perusasioiden tavoin 1980-luvun lopulla - kuten tuhansille ja tuhansille muillekin pelaajille ja joukkueille, ennen sitä ja sen jälkeen. Mitä nyt jossain 90-luvun puolivälissä tuli tärkeämpiä ja "tieteellisempiä" metodeja, joista ja joiden tuloksista voi halutessaan käydä lukemassa vaikka Nuori Suomi -ketjusta. Jos joskus on sattunut käymään kaukalon sisäpuolella, niissä(kään) jorinoissa ei tosin ole mitään uutta (muutamat tämän ketjun lukijat ovat kyllä selkeästi viettäneet aikaansa jossain ihan muualla).

Ko. kaltainen innostus "Pelikirja vallan kumouksista" (joista voi kaikessa rauhassa perustaa ikioman ketjun tälle nettinörttihiekkalaatikolle ja siellä hehkuttaa esim. pakin syöttöä sentterille valmentajaneron mullistavana oivalluksena) ei toki kiekkoilun reaalimaailmassa, muusta elämästä puhumattakaan, ole vahingollista. Näiden danojen käsitykset siitä, mikä journalismissa ja ihmisten välisessä kanssakäymisessä on oikein, vastuullista, suoraselkäistä tai edes alkeellisten ammatti- ja käytöstapojen mukaista, on sitten toinen juttu. No, enää ei tarvitse ihmetellä bigbrothereiden, martinaeskojen ja vastaavien pikku nykyilmiöiden suosiota.

Kuitenkin UL:n nettisivuilla oleva videonpätkä ei nyt ihan illan pääuutislähetys ole. Toki se media on, mutta jos joku oikein kunnolla halutaan jeesustella, niin niin ihan yhtälailla jääkiekon valtamedia se tämä Jatkoajan keskustelu-palstakin on ja se ei ole millään tavalla ketään koskaan estänyt heittämästä kaikenlaista paskaa kenen tahansa niskaan (ei minuakaan).

Jepjep, ihan yhdenveroista ja verrannollistahan se, jo lakien ja vastuukysymysten nojalla. Yksinkertaisesti mykistävää.

 

[Dee Snider]

Eihän tuo case Erholz ensimmäinen juttu ole, mihin Petteri sekoittaa vaimotkin mukaan. Eikös Petteri "alistanut" myös Sheddenin vaimoa aikanaan, ensiksi jossain baarissa ja sitten loppusavet UL:ssä, vai miten se nyt meni? Sitä episodia en enää ihan tarkalleen muista.

Nämä suomalaisen jääkiekon "väärät" tuntuvat kukin hyökkäilevän kaukaloasioiden ylitse, mikä ei ole mielestäni kovin ammattilaismaista, vaikka en ole itse koskaan valmentanut. Samanhenkistä settiä veti kuulemma Summasen Rami rintamakarkuri-Niinimaalle, jossa mentiin todella pahasti henkilökohtaisuuksiin. Olen Niinimaan kanssa muutaman kerran jutellut festareilla aika pitkäänkin jääkiekosta ja termi rintamakarkuri ei nyt ihan ensimmäisenä mieleen tule. Pelitaidoista voidaankin olla sitten mitä mieltä tahansa.

 

[J.Grönvall]

Nyt tietysti herää kysymys, onko tarpeen eritellä näin tarkasti lähtönopeudet? Onko se levityssyöttö se ratkaiseva?

Ei se varmaan pakollista ole mutta pakkohan noille asioille on jotain termejä kehittää jos niitä haluaa analysoida. Kentällä noita asioita ei mieti niin kauheasti vaikka toki tiedostaa, että koska on kyse hitaasta lähdöstä ja mikä milloinkin on järkevä tapa pelata.

Rytmitys syntyy luonnollisesti, koska suurin osa valmentajista antaa valtaosalle pelaajista vaihtoehtoja. Pelaaja määrittelee, antaako nopean syötön ylöspäin, levittääkö peliä vai viekö hän kiekkoa alaspäin, rauhoittaen peliä. Nämä ratkaisumallit ovat käytössä normipelaajalla, joka pystyy käsittelemään kiekkoa kohtuullisesti. Jos kyseessä on taas "puukäsi", hänelle on annettu yksinkertaisemmat ohjeet eli "kiekko syvälle" tai "lasien kautta ykkösellä ulos". Hyvä esimerkki näistä puukäsistä on Atte "Lasi" Pentikäinen, jonka lempinimi jo viittaa hänen ohjeisiinsa.

Tämäkin on hyvä pätkä. Olen ihan samaa mieltä, toki sillä lisällä, että nostaisin esiin nimenomaan tuon pointin, että valmentaja antaa ne vaihtoehdot oman ideologiansa puitteissa. Toinen sanoo, että jos hyökkäys ei lähde niin ota takaisin ja toinen taas sanoo, että heitä päätyyn. Tottakai pelaajat kentällä sitten viime kädessä ratkaisevat miten tilanteet pelataan ja siinä nouseekin peliälyn merkitys korkeaksi, koska pitää osata tunnistaa tilanteet ja tehdä päätökset nopeasti.

Jääkiekko on pelattu aina viidellä kenttäpelaajalla kaukalossa ja pelaajien henkilökohtainen taito on ratkaissut sen millä lähdöllä joukkue on toiminut. Puukädet lähtevät nopealla lähdöllä ja taitavammat hitaammalla.

Toinen lause on ihan loistava. Mutta ensimmäistä en ihan noin paljoa pelkistäisi. Toki sen taidon on oltava yksi tekijä mutta en usko, että pelkästään se ratkaisisi. Valmentajan tyhmyyttä on toki se, että yrittää väkisin peluuttaa sellaista peliä johon ei vain kertakaikkiaan ole rahkeita.

Sellaista kysyisin, että ostatteko sen ajatuksen, että lähes jokainen harrastejengikin pelaa kiekkoa tällä "modernilla" tavalla ja pelkästään siksi, että lätkää nyt vain pelataan sillä tavalla?

 

[Esa Tikusta-asiaa]

Puukädet lähtevät nopealla lähdöllä ja taitavammat hitaammalla.

Voisihan ajatella asiaa myös toiselta kannalta. Nopeat lähdöt vaatisivat henkilökohtaista taitoa tyyliin- Nummelin ja kun taas perus pakki- pakki syöttö on ensimmäisiä asioita mitä pitäisi oppia, siis pakin. (Että viivelähtöjen idea toimiakseen ei vaadikaan niinkään henk.koht taitoja vaan pelirohkeutta (ja viisikkopeliä)).

Tällä palstalla on eril. lähtöjen ideaa käyty läpi (paremmin kuin itse pystyisin kirjoittamaan), joten eipä siitä sen enempää. (tai no sen voisi lisätä, että oikea-aikaisella pakki-pakki syötöllä voidaan ohittaa vastustajan karvaaja tai laittaa karvaaja vähäksi aikaa pelistä "ulos", jolloin mahdollisuus ylittää keskikenttä, siten kun itse haluaa, kasvaa. Yksi detalji muiden joukossa).

Niin ja kyllä, mitä itse jääkiekkoa olen seuraillut (muutamia vuosikymmeniä), onhan se muuttunut. Kärjistäen paljon, esim. 90- luvulla taitopelaajat oli helppo saada kiinni esim.kahvaamalla, joten siirryttiin voimahyökkääjien- luistelijoiden aikaan. Nollatoleranssi taas 2000- luvulla toi/tuo takaisin taidon mutta koska tuo harmaa massa, nuo 90- luvun huippuunsa treenatut luistelijat jäivät, peli on silti erilaista kuin 80- luvulla. Evoluutiota tämäkin.

Ketjun asiaan. Harmittaa tuo Sihvonen, jo senkin kautta, että oikeita asioitahan hän on puheeksi ottanut esim. huonon jääkiekkojournalismin, (90- luku oli suorastaan tylsää), liittojen johtamiskulttuuri, jopa tuo taktiikka- keskustelujen puutteen (mitä valmentajat meille faneille kertovat) jne. Että kaikki tuo "hyvä" niitattaisiin yhteen Sihvosen kanssa (ihan syyttä), toivottavasti näin ei käy.

Mutta se pointti, Erholtsin perhettä koskeva kommentti oli Sihvoselta niin halpa, ettei sitä voi mitenkään ymmärtää tai selittää.

 

[Wäinö#16]

Täällä puhutaan pelin evoluutiosta, vaikka todellisuudessa peli on pysynyt samankaltaisena sen syntymästä lähtien. Ehkä pitäisi puhua enemmänkin jääkiekkosanaston evoluutiosta. Jääkiekko on pelattu aina viidellä kenttäpelaajalla kaukalossa ja pelaajien henkilökohtainen taito on ratkaissut sen millä lähdöllä joukkue on toiminut. Puukädet lähtevät nopealla lähdöllä ja taitavammat hitaammalla.

Itse sanoisin, että puukädet ennemmin roiskaisevat kiekon ylös ja siitä voi sitten hyvällä tuurilla tulla nopea hyökkäys... Varsinainen nopea hyökkäys vaatii yleensä todella hyvää ja älykästä pelinlukua ja sitä, että taito vielä riittää kiekon nopeaan toimittamiseen vapaalle pelaajalle.

Viivelähdöt/hitaasti pelaaminen vaatii sekin myös taitoa ja hyvää pelin lukemista sen suhteen millainen pelaaminen on tilanteessa järkevää, mutta mielestäni viivelähdön pelaaminen on aina vasta toiseksi paras vaihtoehto. Paras vaihtoehto on tilanteen salliessa aina pyrkiä nopeaan vastahyökkäykseen sillä niistä yleensä tulevat ehdottomasti parhaat maalipaikat.

Sen takia vähän vierastankin Sihvosen viljelemää ajatusta, että aina pitäisi erässä olla tietty optimimäärä viivelähtöjä. Omasta mielestäni vasta pelinkulku kertoo oliko niitä järkevä käyttää. Voi hyvin olla sellaisia vastustajia ja eriä, joissa ei ollut järkevää tehdä yhtään viivelähtöä ja silti pelata erinomainen ja virheetön erä.

 

[TosiFani]

Itse sanoisin, että puukädet ennemmin roiskaisevat kiekon ylös ja siitä voi sitten hyvällä tuurilla tulla nopea hyökkäys... Varsinainen nopea hyökkäys vaatii yleensä todella hyvää ja älykästä pelinlukua ja sitä, että taito vielä riittää kiekon nopeaan toimittamiseen vapaalle pelaajalle.

Viivelähdöt/hitaasti pelaaminen vaatii sekin myös taitoa ja hyvää pelin lukemista sen suhteen millainen pelaaminen on tilanteessa järkevää, mutta mielestäni viivelähdön pelaaminen on aina vasta toiseksi paras vaihtoehto. Paras vaihtoehto on tilanteen salliessa aina pyrkiä nopeaan vastahyökkäykseen sillä niistä yleensä tulevat ehdottomasti parhaat maalipaikat.

Sen takia vähän vierastankin Sihvosen viljelemää ajatusta, että aina pitäisi erässä olla tietty optimimäärä viivelähtöjä. Omasta mielestäni vasta pelinkulku kertoo oliko niitä järkevä käyttää. Voi hyvin olla sellaisia vastustajia ja eriä, joissa ei ollut järkevää tehdä yhtään viivelähtöä ja silti pelata erinomainen ja virheetön erä.

Purku lasien kautta on nopea lähtö, koska tällöin pyritään heti pois omalta alueelta ilman riskejä. Viivelähtö vaatii taas kohtuullista kiekollista taitoa, hyvää pelisilmää ja erinomaista viisikkopelaamista. Kun katseli HPK - Kalpa peliä, itseäni alkoi ihmetyttämään Kalpan ylikiekollisen pelin ylistäminen. Minusta siinä otetaan turhaan riskejä tarjoamalla vastustajalle riisto mahdollisuuksia omissa ja toisaalta se oli tehotonta. Eli ydinkysymys on mitä saavutetaan, kun kiekko kierrätetään pari kertaa alakerran kautta verrattuna nopeaan pelin kääntämiseen.

 

[Mack]

Onhan siinä jotain huvittavaa, että mies jonka kuuppa ei kestä joulupipon vastaanottamista tarjoaa muille hamekangasta.

Nyt ovat ehkä ilmassa elementit että aika on ajamassa ilmiön nimeltä Petteri Sihvonen ohi. Sihvonen jäänee historiaan jonkinlaisena poliittisena toisinajattelijana, jonka vahvat vuodet ajoittuvat vuosiin 2007-2009. Omalla tavallaan yhä viihdyttävä ja paikoin paljon asiaa laukova hahmo, mutta jotain paikallaan junnaamistä tässä myös on.

MACK

 

[asloser]

sta. Kun katseli HPK - Kalpa peliä, itseäni alkoi ihmetyttämään Kalpan ylikiekollisen pelin ylistäminen. Minusta siinä otetaan turhaan riskejä tarjoamalla vastustajalle riisto mahdollisuuksia omissa ja toisaalta se oli tehotonta.

Itse pääsen seurailemaan KalPan peklia harvakseltaan kun en Kuopiossa asu...

Mutta viimeksi kun olivat Espoossa ja pääsin peliin niin mietiskelin hiljaa issekseni että mm. oman sinisen päällä tehtävät jättösyötöt ovat helvetin vaarallisia kunhan vastassa on organisoitu joukkue joka osaa lukea KalPan pelitavan. Bluesista ei tähän ollut.

Kyllähän se oli kivaa katsottavaa kun KalPa kiekotteli vastustajan sekasin, mutta mitenhän käynnee keväällä kun vastaan tullee hyvin organisoitu jengi jolla on paras seitsämästä sarja aikaa opiskella missä on tuon KalPan pelitavan heikko kohta. En henkilökohtaisesti usko että KalPa pelaa finaalissa jos tuota rataa jatketaan. Ellei Virta sitten keksi jotain variaatiota tuohin systeemiin tiukan paikan tullen...

 

[Salama15]

Henk.koht. olen käsittänyt nämä eri "lähdöt" pähkinänkuoressa seuraavasti ja rankasti yleistäen:

1. nopea => syöttö suoraan pakilta ylöspäin menevälle hyökkääjälle (hyökkäys on sellainen "kaikki mukaan jotka ehtii")

2. puolinopea => pakki-pakki levitys ja sitten kuten edellä (hyökkäyksellä on hieman aikaa organisoitua)

3. viive => kiekko pysäytetään maalin taakse tai kulmaan ja sentteri hakee joko kiekon pakin lavasta tai pakki antaa sentterille lyhyen syötön (koko viisikko on valmiina hyökkäämään tasapainoisesti)

Kilpakiekkojoukkueissa touhu viedään sitten valmentajan mieltymysten ja pelaajien ominaisuuksien mukaan enemmän tai vähemmän siihen, että kun pelaajat näkevät jonkin noista numeroista alkavan kehittyä on heillä omat "raiteet" joilla sitten mennään.

 

[LaTe_Show]

Onhan siinä jotain huvittavaa, että mies jonka kuuppa ei kestä joulupipon vastaanottamista tarjoaa muille hamekangasta.

Mikäs juttu tämä joulupipo oiken on?

 

[Mack]

Mikäs juttu tämä joulupipo oiken on?

Se joku kukkahattupipo minkä Hollo antoi haastattelun lopuksi. Sihvosen kasetti tai mikä lie eight-track ei oikein kestänyt sitä.

MACK

 

[Jone29]

Mitä taas joukkueiden osaamistasoon tulee, niin kannattaa varmasti pohtia sitäkin, että paraneeko altavastaajan ja vähemmän taitavan joukkueen mahdollisuudet jos heitetään kiekkoa jatkuvasti vain päätyyn ja päästetään se taitavampi ennakkosuosikki hyökkäämään parikymmentä kertaa enemmän käytännössä aivan "turhaan". Harvemmin. Jos ajatellaan vaikkapa jotain Venäjän tasoista lähtökohtaisesti taitavaa joukkuetta tulevissa Vancouverin kisoissa, niin mielestäni jonkun kädettömämmän joukkueen kannattaisi ehdottomasti karsia viivelähtöjen avulla ne 20-30 Venäjän hyökkäystä ja muuttaa ne sen sijaan omiksi hyökkäyksiksi tai edes niiden yrityksiksi.

Monipiippuinen asia. Toisaalta siellä oman pään "pallottelussa" voidaan hyvinkin menettää kiekko Venäjän tasoiselle joukkueelle. Kun taas kiekko viskataan päätyyn, se toimitetaan samalla mahdollisimman kauas omasta maalista ja riskit ovat näin myös pienet.

Tuomarilinja vaikuttaa asiaan myös. Jos kahvausta sallitaan enemmän, niin kiekon viskaaminen päätyyn voi olla viivelähtöä parempi ratkaisu, sillä vastustajan hyökkäys saadaan suuremmalla todennäköisyydellä pysäytettyä. Nollatoleranssilinja vastaavasti tekisi ehkä siitä viivelähdöstä paremman ratkaisun.

 

[mjr]

Sen takia vähän vierastankin Sihvosen viljelemää ajatusta, että aina pitäisi erässä olla tietty optimimäärä viivelähtöjä. Omasta mielestäni vasta pelinkulku kertoo oliko niitä järkevä käyttää. Voi hyvin olla sellaisia vastustajia ja eriä, joissa ei ollut järkevää tehdä yhtään viivelähtöä ja silti pelata erinomainen ja virheetön erä.

Ylipäänsä Sihvonen ja seuraajansa pitävät taktiikkaa jonain jäykkänä vakiona, taikakaavana, joka itsessään tuottaa menestyksen, mutta tietystihän tilanne on kuvaamasi kaltainen: eli pelitilannetta on osattava lukea joustavasti. Eikä siis laskea, että hetkinen, enää on kaksi minuuttia jäljellä ja meiltä puuttuu vielä erän kiintiöstä seitsemän viivelähtöä... Ja näin laajemminkin: on valtava määrä muuttujia, jotka vaikuttavat taktiikkaan (ja sen noudattamiseen) - pelaajamateriaali, valmentajan johtamistaidot ja pelisilmä, kenttäkoostumukset, vastustajan taktiikka, yksittäisten pelitilanteiden vaihtelu jne. jne. Ehkäpä nämä muut aspektit ovat johtaneet siihen, että liiga- ja NHL-valmentajat valmentavat liigassa ja NHL:ssä ja Petteri ihan vaan kirjoittelee Urheilulehdissä ja lauantai-aamuöiden hämärissä JA:n Sport-ketjuun.

 

[siffa]

Sen takia vähän vierastankin Sihvosen viljelemää ajatusta, että aina pitäisi erässä olla tietty optimimäärä viivelähtöjä. Omasta mielestäni vasta pelinkulku kertoo oliko niitä järkevä käyttää. Voi hyvin olla sellaisia vastustajia ja eriä, joissa ei ollut järkevää tehdä yhtään viivelähtöä ja silti pelata erinomainen ja virheetön erä.

Jukka Jalonen on määritellyt tuon optimimäärän (7) erää kohti viivelähtöjä. HPK pelasi aikoinaan Jalosen johdolla noilla lukemilla. Sehän on vain suuntaa-antava luku, joka muuttuu paljon vastustajan pelitaktiikan mukaisesti. Esim. U20 MM-kisoissa USA pelasi Suomea vastaan 7+7+8=22 viivelähtöä, kun Suomi pelasi niitä 0+1+0=1. Loppuottelussa Kanadaa vastaan tuleva maailmanmestari USA pelasi viivelähtöjä 8+1+0+3 jatkoajalle menneessä ottelussa. Kanadan kova prässipeli ei mahdollistanut toisessa ja kolmannessa erässä USA:n viivelähtöjä, mutta jatkoerässä niitä oli taas pieneen aikaan kolme. Kanada pelasi loppuottelussa 2+3+3+1 viivelähtöä.

Viivelähtömäärät ovat aina pieniä (Kalpaa lukuunottamatta), pääosin kaikki joukkueet pelaavat eniten nopeilla ja sitten puolinopeilla lähdöillä.

 

[Wäinö#16]

Esim. U20 MM-kisoissa USA pelasi Suomea vastaan 7+7+8=22 viivelähtöä, kun Suomi pelasi niitä 0+1+0=1. Loppuottelussa Kanadaa vastaan tuleva maailmanmestari USA pelasi viivelähtöjä 8+1+0+3 jatkoajalle menneessä ottelussa. Kanadan kova prässipeli ei mahdollistanut toisessa ja kolmannessa erässä USA:n viivelähtöjä, mutta jatkoerässä niitä oli taas pieneen aikaan kolme. Kanada pelasi loppuottelussa 2+3+3+1 viivelähtöä.

Kuinka määrittelit viivelähdön noissa peleissä, joissa laskelmat teit?

 

[passenger]

Kun on noista viivelähdöistä nuorten MM-kisoissa noussut lukuja esiin, niin onko näillä viivelähtöjen puuttumisella jotain osaa sellaiseen tilastolliseen asiaan että Suomi voitti jokaisen ottelunsa laukaukset ja maalintekotilanteet selvästi?

 

[Jone29]

Mika Saukkonenkin on näköjään ajan hermolla Sihvosen jutuista. Meneillään olevassa TuTo-Sport -ottelussa Saukkonen kutsui pariin otteeseen Toni Sihvosta nimellä "TS"