Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[taunohnd]

On tämä ihmeellinen peli tämä jääkiekko. Petteripoika kertoo koko Suomelle kuinka tätä peliä pelataan "oikein" ja petterilahko määkii samaa perässä. Onneksi Venäjän ja Kanadan valmennus eivät ole kuulleet tästä evoluution huipputuotteesta eli petterilätkästä.
Esimerkiksi Bykov tekee lähes kaiken "väärin"..Peluuttaa liian pitkiä syöttöjä(viisikko ei kasassa),hyökkääjä pelaa ylivoimalla siniviivalla,ei peluuta tasaisesti kaikkia yhtä paljon,antaa vallanvälineen vastustajalle(finaali 2009),peluuttaa liikaa parasta pelaajaa,muuttaa taktiikkaa tilanteen ja vastustajan mukaan( trap 2008,kiekosta luopuminen ja vastaiskupeli 2009 finaali,kiekosta luopuminen johtoasemassa ,ei viivelähtöjä viisikkona jne.)
Nämä naurettavat jargonit jostain pelin "rytmeistä" ja jollain rytmillä pelaamisesta ovat sitä itseään eli petterisontaa.
Miltä kuulostaisi tilanteen mukainen pelaaminen eli pelaaja tunnistaa pelitilanteen ja toimii tilanteen vaatimalla tavalla. Kanadalaiset valmentajat jotka ovat oikeasti huippuja varmasti nauraisivat paskaista naurua petteriparan rytmityksille jos vaivautuisivat perehtymään jonkun Hämeeenlinnalaisen B-junnukoutsin ajatuksenjuoksuun.
Ei kai Petteri vaan ole sekoittanut Jukankin aivoituksia, siksi onnetonta oli valmennuksen reagointi pelin sisällä MM-kisoissa.
Ei se että Petteri on urpo mutta se että joku vielä apinoi tätä niin se on vasta jotain.......toki äänestihän joku Toni Halmettakin,..

 

[TosiFani]

...TosiFani: Kanada-peli oli nautittava ottelu, siitä ei puolta sanaa. USA-ottelu ei kyllä ollut sen jälkeen, kun USA tasoitti 1-1. Suomen peli mureni myös pelitavan osalta aika käsittämättömästi loppupelin ajaksi, joka oli sentään suunnilleen puolet kauden tärkeimmästä pelistä.

Mielestäni tässä ei tapahtunut pelitavan murentumista vaan psykologinen murentuminen, Suomen joukkueessa oli liikaa pelaajia väärissä rooleissa. Tämän kevään joukkueessa oli periaatteessa vain kaksi kentällistä hyviä kansainvälisiä pelaajia, Kapasen kenttä olisi normaalisti ollut hyvä kakkonen tai kolmonen ja Santalan kenttä olisi voinut toimia nelosena. Nyt kansainvälisesti kokemattomat pelaajat joutuivat liian kovan paineen alle, eivätkä pystyneet jatkamaan liikettään ja pelitavan toteuttamista. Eli paineet tekivät pelitavan toteuttamisen mahdottomaksi.

 

[Johannes]

Mielestäni tässä ei tapahtunut pelitavan murentumista vaan psykologinen murentuminen, Suomen joukkueessa oli liikaa pelaajia väärissä rooleissa. Tämän kevään joukkueessa oli periaatteessa vain kaksi kentällistä hyviä kansainvälisiä pelaajia, Kapasen kenttä olisi normaalisti ollut hyvä kakkonen tai kolmonen ja Santalan kenttä olisi voinut toimia nelosena. Nyt kansainvälisesti kokemattomat pelaajat joutuivat liian kovan paineen alle, eivätkä pystyneet jatkamaan liikettään ja pelitavan toteuttamista. Eli paineet tekivät pelitavan toteuttamisen mahdottomaksi.

Olen osittain samaa mieltä kanssasi, että ongelma oli myös psykologinen ja pelajamateriaalissa. Oli siellä kuitenkin myös puolustajien ylihyökkäämistä ja osa hyökkääjistä alkoi odottelemaan pitkiä avauksia vastustajan sinisellä, myös ykkösketjun laidat. Kuten Sihvonen tämän päivän jutussaan komppaan hänen sanojaan, että "Jalosen on luotava sellainen pelaamisen malli, joka toimii tiukimman mahdollisen paikan hetkellä."

 

[Viljuri]

Petterin ajatukset kyllä tuon Johanneksen referaatin perusteella vaikuttavat jotenkin tutuilta, ettei vain olisi tullut käytettyä inspiraationa Jaloselle potkut -ketjua?

Ilmainen näytekappale Röngän lehdestä on näköjään ollut kierroksessa vielä tämän päivän, joten täytynee tutustua tarkemmin huomenna, kun mainittu laatulukemisto ehtii pöydälle...

 

[TosiFani]

Olen osittain samaa mieltä kanssasi, että ongelma oli myös psykologinen ja pelajamateriaalissa. Oli siellä kuitenkin myös puolustajien ylihyökkäämistä ja osa hyökkääjistä alkoi odottelemaan pitkiä avauksia vastustajan sinisellä, myös ykkösketjun laidat. Kuten Sihvonen tämän päivän jutussaan komppaan hänen sanojaan, että "Jalosen on luotava sellainen pelaamisen malli, joka toimii tiukimman mahdollisen paikan hetkellä."

Jalonen varmasti loi sellaisen pelaamisen mallin, joka olisi toiminut myös USA pelin toisessa ja kolmannessa erässä, mutta toteuttajat eivät pystyneet tätä tekemään. Ylihyökkääminen ja "kärkkyminen" ovat epätoivoisia tapoja ratkaista peli, tapoja joita tapahtuu kun pää ei kestä.

 

[tant gredulin]

Tullaanko tässä kohtaa 'johtajuuteen' ja 'itseluottamukseen', joiden olisi pitänyt näkyä penkin takana ja kentällä tehtyinä ratkaisuina? Olemmeko keksineet ikiliikkujan :)?

 

[TosiFani]

Tullaanko tässä kohtaa 'johtajuuteen' ja 'itseluottamukseen', joiden olisi pitänyt näkyä penkin takana ja kentällä tehtyinä ratkaisuina? Olemmeko keksineet ikiliikkujan :)?

Ei, tullaan pelaajien henkilökohtaiseen taitotasoon. Suomen kisajoukkueessa oli liikaa pelaajia, joiden oli pelattava taitojensa ylärajalla jotta menestys oli mahdollinen. Jalosen hyvä pelikirja tuki heikkoa joukkuetta, mutta sekään ei riittänyt.

 

[Mänizeri]

On tämä ihmeellinen peli tämä jääkiekko. Petteripoika kertoo koko Suomelle kuinka tätä peliä pelataan "oikein" ja petterilahko määkii samaa perässä. Onneksi Venäjän ja Kanadan valmennus eivät ole kuulleet tästä evoluution huipputuotteesta eli petterilätkästä.
Esimerkiksi Bykov tekee lähes kaiken "väärin"..Peluuttaa liian pitkiä syöttöjä(viisikko ei kasassa),hyökkääjä pelaa ylivoimalla siniviivalla,ei peluuta tasaisesti kaikkia yhtä paljon,antaa vallanvälineen vastustajalle(finaali 2009),peluuttaa liikaa parasta pelaajaa,muuttaa taktiikkaa tilanteen ja vastustajan mukaan( trap 2008,kiekosta luopuminen ja vastaiskupeli 2009 finaali,kiekosta luopuminen johtoasemassa ,ei viivelähtöjä viisikkona jne.)
Nämä naurettavat jargonit jostain pelin "rytmeistä" ja jollain rytmillä pelaamisesta ovat sitä itseään eli petterisontaa.
Miltä kuulostaisi tilanteen mukainen pelaaminen eli pelaaja tunnistaa pelitilanteen ja toimii tilanteen vaatimalla tavalla. Kanadalaiset valmentajat jotka ovat oikeasti huippuja varmasti nauraisivat paskaista naurua petteriparan rytmityksille jos vaivautuisivat perehtymään jonkun Hämeeenlinnalaisen B-junnukoutsin ajatuksenjuoksuun.
Ei kai Petteri vaan ole sekoittanut Jukankin aivoituksia, siksi onnetonta oli valmennuksen reagointi pelin sisällä MM-kisoissa.
Ei se että Petteri on urpo mutta se että joku vielä apinoi tätä niin se on vasta jotain.......toki äänestihän joku Toni Halmettakin,..

Voittaa voi edelleen monilla tavoilla ja tylsäähän tästä tulisi, jos kaikki pelaisivat samalla tavalla. Siksi tuo pelikirjan ympärillä käytävä keskustelu ei anna riittävän hyvää kokonaiskuvaa siitä miksi Suomi putosi. Varsinkaan kun siinä ei ollut mitään perustavanlaatuista vikaa. Olen myös ihmetellyt sitä, että joukkueen pitäisi koko ajan pelata vastustajasta huolimatta samalla tavalla. Tämä näkyi esim. Kanada pelissä, kun lähdettiinkin ottamaan ylhäältä kiinni. Kanada yllätettiin housut kintuissa ja paremmalla viimeistelyllä peli olisi voinut olla 4-0.

Itse pidän ennemminkin rikkautena sitä, että joukkue pystyisi pelaamaan kahdella eri pelikirjalla ja vaihtamaan luontevasti sitä jopa kesken otteluiden. Käytäntö on varsin tuttu monissa muissa pallopeleissä, että on harjoiteltu pelaamaan useammalla tavalla.

Lisäksi tuntuu siltä, että roolituksella, henkilökohtaisilla taidoilla ym. ei ole mitään virkaa vaan ainoa johtopäätös on että Dufva ulos... Olisiko mielipide sama, jos Hagman olisi tasoittanut huippupaikastaan kolmannessa erässä ja Suomi olisi kääntänyt pelin maalista saadulla energialla?

Penkkikoutsaus ei taida olla Petterin parhaita puolia, ei hän sille ainakaan mitään painoarvoa ole omissa analyyseissään antanut. Saa nähdä miten homma toimii ensi kaudella, kun hän joutuu laittamaan myös persoonansa likoon eikä voi konemaisesti vain analysoida pelikirjoja...

 

[Maple Leaf]

Elämme taas mielenkiintoisia aikoja. Keskustellaanko laatujuniorituotannon välttämättömästä tason nostosta täällä vai sitten Nuori Suomi-ketjussa vai molemmissa, jää nähtäväksi.

Niin jää. Laitan tähän sinulle jo valmiiksi suuresti ihailemasi Juhani Tammisen mielipiteen Nuori Suomi -systeemistä: "Nuori Suomi saa ansaitsematonta kritiikkiä. Se on raami, jonka puitteissa valmentajat voivat toimia itsenäisesti."

Tuotakin Tammisen mielipidettä saat toistella vaikkapa Nuori Suomi -ketjussa samalla, kun etsit sitä monen, monen jatkoaikalaisen sinulta edelleen odottelemaa Nuori Suomi -aiheista sitaattia Jukka Jaloselta.

 

[Mänizeri]

Niin jää. Laitan tähän sinulle jo valmiiksi suuresti ihailemasi Juhani Tammisen mielipiteen Nuori Suomi -systeemistä: "Nuori Suomi saa ansaitsematonta kritiikkiä. Se on raami, jonka puitteissa valmentajat voivat toimia itsenäisesti."

Tuotakin Tammisen mielipidettä saat toistella vaikkapa Nuori Suomi -ketjussa samalla, kun etsit sitä monen, monen jatkoaikalaisen sinulta edelleen odottelemaa Nuori Suomi -aiheista sitaattia Jukka Jaloselta.

Tamihan on seonnut. Me tarvitsemme uuden järjestelmän, jota kukaan ei ole määritellyt Mutta se tulee muuttamaan kaiken eikä sisällä mitään Nuoresta Suomesta joka on tuhonnut suomalaisen huippujuniorituotannon (vai oliko se nyt laatujuniori...). Ei siellä mitään itsenäisiä valmentajia kaivata.

Näin olen ymmärtänyt fiksumpien teksteistä. Tai sitten en ole ymmärtänyt.

PS. Vähän OT:na ja kenties toiseen ketjuun kuuluvana asian laitan nyt kuitenkin tähän linkin liiton sivuille. Siellä voi sitten käydä pilkkua viilaamassa ja etsiä ne valheet joita liitto väittää totuuksiksi.
http://www.finhockey.fi/junnut/nuori_suomi-ohjelma/vaittamia_ja_totuuksia_nuori_suo/

 

[lihaani]

Itse pidän ennemminkin rikkautena sitä, että joukkue pystyisi pelaamaan kahdella eri pelikirjalla ja vaihtamaan luontevasti sitä jopa kesken otteluiden. Käytäntö on varsin tuttu monissa muissa pallopeleissä, että on harjoiteltu pelaamaan useammalla tavalla.

Fudiksessa tämmoinen pelikirjamestari oli tämä "Hortalezan viisas mies" Aragones. Jokainen muistaa viime EM:issä Espanjan iloisen hyökkäyspelin, joka Italia-pelissä muuttui täydelliseksi pelin jäädyttämiseksi ja taas hienoksi hyökkäyspeliksi. Hyvin tuloksin.

Jääkiekossa ei taida tämmoisia velhoja montaa olla?

 

[siffa]

Jääkiekossa ei taida tämmoisia velhoja montaa olla?

Viimeöisen Detroit-Anaheim ottelun perusteella pystyn nimeämään kaksi velhoa jääkiekon parista. Anaheimin Randy Carlyle peluutti joukkuettaan kolmella rytmillä eli myös paljon viivelähdöillä. En ole ennen nähnyt Carlylen peluuttavan niin kiekollista peliä kuin viime yönä.

Uutta Detroitin pelissä oli, että Mike Babcock peluutti koko ottelun ajan joukkuettaan kahdella rytmillä, eli nopeasti ja puolinopeasti hyökkäyksiin lähtien. Vielä tammikuussa, kun katsoin Detroit-Dallas pelin, niin Babcockin pelikirja sisälsi erittäin paljon myös Detroitille tuttuja viivelähtöjä.

Noin ne valmentajat pelaavat sitä pelitapashakkiaan maailman kovimmassa jääkiekkoliigassakin.

Edit: Yo. näkemykseni perustuu 5vs5 peliin. Yv:t, av:t ja 4vs4 peliä en rekisteröinyt pelirytmisilmällä.

 

[Johannes]

Fudiksessa tämmoinen pelikirjamestari oli tämä "Hortalezan viisas mies" Aragones. Jokainen muistaa viime EM:issä Espanjan iloisen hyökkäyspelin, joka Italia-pelissä muuttui täydelliseksi pelin jäädyttämiseksi ja taas hienoksi hyökkäyspeliksi. Hyvin tuloksin.

Jääkiekossa ei taida tämmoisia velhoja montaa olla?

2008 mm-kisoissa Bykov peluutti Venäjää välierässä Suomea vastaan 90-lukulaisella trap-vastaisku pelillä ja finaalissa Kanadaa vastaan pelitapa muistutti jopa Sheddenin two dogs and a fox-pelitapaa, joka sekin onnistuu Venäjän taitureilta. Tämä jäi ainakin yhtenä esimerkkinä jääkiekosta ja tuotti tunnetusti kultamitalin.

 

[mjr]

Tietysti käytettävissä oleva materiaali on a ja o, sitä seuraa kohtuullisen pitkän matkan päässä valmentajan johtajankyvyt ja vasta kaukana jäljessä valittu pelitaktiikka. On itsestäänselvää, että maailman moderneinkaan pelitapa ei veisi Jyppiä Stanley Cupin voittoon vaikka vastustajat pelaisivat 70-luvun taktiikoilla. Myöskään täydellinen kirjaviisaus ei auta tilanteessa, jossa syystä tai toisesta joukkue lipeää sovitusta pelitavasta. Onko Sihvosella edes mitään selitystä siihen, miksi näin suhteellisen jatkuvasti käy? Tuntuu siltä, että sihvoslaisessa lähestymistavassa systemaattisesti jätetään huomiotta kaikki muu paitsi valmentajan pelitaktinen teoria-tietämys - joka kaiketi modernin joukkuepelin kokonaisuudesta edustaa korkeintaan jotain 10-15%:ia. Kyky implementoida valittu taktiikka on huipputasolla todennäköisesti tärkeämpi (eli harvinaisempi) kuin kyky valita paras pelitapa - tietysti tämän ymmärryksen hämärtää täydellisesti pelaajien näkeminen ohjelmoituina robotteina jäällä. Mutta voisi kyllä kuvitella että robotti-jääkiekossa Sihvosella voisi olla sanansa sanottavana. Joskin tämän ketjun perusteella siffa voisi olla jopa Luojaansa mahtavampi tekijä pelitapa-ohjelmoinnissa.

 

[Maple Leaf]

Viimeöisen Detroit-Anaheim ottelun perusteella pystyn nimeämään kaksi velhoa jääkiekon parista. Anaheimin Randy Carlyle peluutti joukkuettaan kolmella rytmillä eli myös paljon viivelähdöillä. En ole ennen nähnyt Carlylen peluuttavan niin kiekollista peliä kuin viime yönä.
(...) Yv:t, av:t ja 4vs4 peliä en rekisteröinyt pelirytmisilmällä.

Ihmeellistä, ettet huomannut alivoimaa pelatun kahdella tai kolmella rytmillä, viivelähdöistä nyt puhumattakaan. Jo ovat pelikirjat sekaisin.

 

[Gags]

Ihmeellistä, ettet huomannut alivoimaa pelatun kahdella tai kolmella rytmillä, viivelähdöistä nyt puhumattakaan. Jo ovat pelikirjat sekaisin.

Tässä lieneekin nyt selitys Anaheimin tippumiselle. Doug Sheddenin havumetsien jääkiekon tapaan alivoimaa ei pelattu useammalla rytmillä eikä viivelähdöin. Petteri perkele on siis ollut oikeassa kaiken aikaa ja muut vaan täysin tietämättömiä!

 

[Johannes]

Ihmeellistä, ettet huomannut alivoimaa pelatun kahdella tai kolmella rytmillä, viivelähdöistä nyt puhumattakaan. Jo ovat pelikirjat sekaisin.

Minusta Anaheimin pakeista Pronger ja Niedermayer näyttivät ajoittain niin väsyneiltä liikojen peliminuuttien takia, että lepäsivät hetken oman maalin takana kiekon kanssa. Voi sitä tietysti kutsua viivelähdöksi, jos haluaa. Yksi ihan "kuollut" oli Ryan Getzlaf, jonka suunnilleen kaikki syötöt menivät naapurijoukkueelle, otti kaksi typerää jäähyä, joista toisen aikana melko ratkaiseva pelin avausmaali ja ei osannut ottaa voittomaalissa Clearyltä mailaa pois, vaikka oli ihan vieressä. Ottelusarja oli selkeästi väsyttänyt osan avainpelaajista molemmista joukkueista, esim. Detroitin Z oli aika uupuneen oloinen 7. pelisssä, vaikka syöttikin voittomaalin hienosti.

Ainoa nykyisen kiekkomaailman oikea "punakone" Detroit jyräsi sittenkin eteenpäin ja kohti Stanley Cupia. Tosin vireämpään peliin pitää kyllä Detroitin pystyä, vaikka Babcockin pelitapa onkin toimiva, kuin 7. pelissä Anaheimia vastaan. Muuten jo Chicagon kanssa tulee isoja vaikeuksia, kun siellä on tätä Kane, Toews-osastoa, jolla riittää virtaa.

 

[Mänizeri]

Viimeöisen Detroit-Anaheim ottelun perusteella pystyn nimeämään kaksi velhoa jääkiekon parista. Anaheimin Randy Carlyle peluutti joukkuettaan kolmella rytmillä eli myös paljon viivelähdöillä. En ole ennen nähnyt Carlylen peluuttavan niin kiekollista peliä kuin viime yönä.
.

Velho tai ei, mutta Anaheim hävisi laukaukset jokaisessa ottelussa pudotuspelien aikana. Detroitia vastaan usein varsin selvästi.

Ilman Jonas Hillerin huippuvirettä joukkueen pelit olisivat päättyneet jo San Jose sarjaan.

En laittaisi tuota Anaheimin menestystä pelikirjan ansioksi kuin osittain. Tällä kertaa heidän maalivahtipelinsä oli kyllä enemmän kuin puoli joukkuetta.

 

[siffa]

Velho tai ei, mutta Anaheim hävisi laukaukset jokaisessa ottelussa pudotuspelien aikana. Detroitia vastaan usein varsin selvästi.

Ilman Jonas Hillerin huippuvirettä joukkueen pelit olisivat päättyneet jo San Jose sarjaan.

En laittaisi tuota Anaheimin menestystä pelikirjan ansioksi kuin osittain. Tällä kertaa heidän maalivahtipelinsä oli kyllä enemmän kuin puoli joukkuetta.

Lihaani käytti tuota nimitystä velho valmentajasta, jolla on pelikirjassaan käytössä useampi kuin yksi pelitapa.

Minäkään en laittanut pelikirjojen syiksi tai ansioiksi yhtään mitään. Totesin vaan sen Detroit-Anaheim ottelun suorana seurattuani, että Detroit ei lähtenyt hyökkäyksiinsä 5vs5 pelissään kuin kahdella rytmillä (nopealla ja puolinopealla). Anaheim hyökkäsi kolmella rytmillä (nopealla, puolinopealla ja viivelähdöillä). Aiemmin, kun olen seurannut Detroitin ja Anaheimin pelejä, niin pelitavat ovat olleet niillä päinvastoin. Detroithan on ollut tunnettu paljoista viivelähdöistään. Tammikuulla, kun katsoin Detroit-Dallas pelin myös suorana, pelasi Detroit perinteistä kolmen rytmin jääkiekkoaan.

Nämä pelitapa-asiat on hyvin yksinkertaista tunnistaa ja seurata, jos tuntee jääkiekkoa pelinä edes auttavasti.

 

[siffa]

Minusta Anaheimin pakeista Pronger ja Niedermayer näyttivät ajoittain niin väsyneiltä liikojen peliminuuttien takia, että lepäsivät hetken oman maalin takana kiekon kanssa. Voi sitä tietysti kutsua viivelähdöksi, jos haluaa.

Näin helppoa on poimia viivelähdöt. Scott Niedermayerilla virtaa riitti kolmannen erän loppuvaiheen hyökkäämiseen saakka. Oli lähellä, ettei läpiajonsa päätteeksi tasoittanut peliä. Hurjat minuutit taas Scott Niedermayer pelasi, joten ensimmäisen erän viivelähtöjen käynnistäminen ei ollut väsymyksestä kiinni. Pronger jaksoi myös toteuttaa Carlylen pelikirjaa pelin alusta sen loppuun saakka väsymättä. Kolmas viivelähtöjen käynnistäjä oli Beauchemin. Detroitin pakit Lidströmin, Kronwallin ja Rafalskin johdolla pistivät itseään ja laattaa liikkeelle samaan tapaan kuin Tamin ja RD:n pelikirjoissa on kirjattu eli nopeasti ja puolinopeasti.

 

[Mänizeri]

Lihaani käytti tuota nimitystä velho valmentajasta, jolla on pelikirjassaan käytössä useampi kuin yksi pelitapa.

Minäkään en laittanut pelikirjojen syiksi tai ansioiksi yhtään mitään. Totesin vaan sen Detroit-Anaheim ottelun suorana seurattuani, että Detroit ei lähtenyt hyökkäyksiinsä 5vs5 pelissään kuin kahdella rytmillä (nopealla ja puolinopealla). Anaheim hyökkäsi kolmella rytmillä (nopealla, puolinopealla ja viivelähdöillä). Aiemmin, kun olen seurannut Detroitin ja Anaheimin pelejä, niin pelitavat ovat olleet niillä päinvastoin. Detroithan on ollut tunnettu paljoista viivelähdöistään. Tammikuulla, kun katsoin Detroit-Dallas pelin myös suorana, pelasi Detroit perinteistä kolmen rytmin jääkiekkoaan.

Nämä pelitapa-asiat on hyvin yksinkertaista tunnistaa ja seurata, jos tuntee jääkiekkoa pelinä edes auttavasti.

Minäkin totesin vain sen, mikä oli lopputulos, joka menee tilastoihin. Siitä tässä jääkiekossa on kuitenkin kyse, eli tee enemmän maaleja kuin vastustaja. Detroit teki tämän neljässä ottelussa ja Anaheim kolmessa. Toisen kausi jatkuu ja toisen ei.

Kyllä nuo pelitapa-asiat siellä näkyivät, kun peliä katselin. Tosin Anaheimin viivelähdöt eivät lähteneet kaikki omalta puolustusalueelta vaan siellä tehtiin sellaistakin, että vastustajan siniselle pelattiin rintamahyökkäys. Toimi ajoittain hienosti. Toisn välillä Detroit sai sen poikki ja sitten tulikin kiire omiin.

Sen jälkeen laitoin omat mielipiteeni siitä, miksi Anaheimin kausi venyi näinkin pitkälle. Eli katsoin vain hieman pidemmällä perspektiivillä ja totesin, että ei tuo kiekollisempi pelitapa kuitenkaan johtanut pelien hallintaan.

 

[Johannes]

Detroitin pakit Lidströmin, Kronwallin ja Rafalskin johdolla pistivät itseään ja laattaa liikkeelle samaan tapaan kuin Tamin ja RD:n pelikirjoissa on kirjattu eli nopeasti ja puolinopeasti.

Eikö se ole kuitenkin kestämätön ristiriita maajoukkueen sisällä, että RD:n pelitapaan ei kuulu hitaat lähdöt ja päävalmentaja Jukka Jalosella ne kuuluvat. Pitäisikö Dufvan jäädä tosiaan pois maajoukkueen toiminnasta kauden 09-10 ajaksi, kuten Petteri Sihvonen ehdotti Urheilulehdessä, joka ilmestyi 14.5.2009. Eikö se tuottaisi optimaalisen tuloksen, jos kaikki maajoukkueen valmentajat jakaisivat saman mielipiteen pelitavasta. Voiko Dufva mitenkään olla sataprosenttisesti maajoukkueen harjoituksissa ja peleissä mukana, jos hänen selkärangastaan lähtevä pelitapa on erilainen kuin Jukka Jalosella.

 

[siffa]

Eikö se ole kuitenkin kestämätön ristiriita maajoukkueen sisällä, että RD:n pelitapaan ei kuulu hitaat lähdöt ja päävalmentaja Jukka Jalosella ne kuuluvat. Pitäisikö Dufvan jäädä tosiaan pois maajoukkueen toiminnasta kauden 09-10 ajaksi, kuten Petteri Sihvonen ehdotti Urheilulehdessä, joka ilmestyi 14.5.2009. Eikö se tuottaisi optimaalisen tuloksen, jos kaikki maajoukkueen valmentajat jakaisivat saman mielipiteen pelitavasta. Voiko Dufva mitenkään olla sataprosenttisesti maajoukkueen harjoituksissa ja peleissä mukana, jos hänen selkärangastaan lähtevä pelitapa on erilainen kuin Jukka Jalosella.

Jos kysyit minulta, niin Dufva jatkakoon ilman muuta Jukka Jalosen ja Timo Lehkosen kanssa valmennuskolmikossa. Jalonen päättää maajoukkueen pelitavan. Lehkonen ja Dufva tuovat omat näkemyksensä pelitavoista ja varmasti tukevat Jalosen päätöksiä.

Jääkiekossa on todella näitä lihaanin mainitsemia velmuja, joilla on hallussaan useampia pelitapoja. Risto Dufva on yksi heistä. Mikkelin Jukureiden Mestiksessä menestyksekäs pelikirja on päivitetty JYP:n SM-liigassa hyvin toimivaksi pelikirjaksi. Dufva on fiksu valmentaja, joka seuraa tarkasti pelikirjakehitystä. Hän tietää myös sen, että ilman hyvin pelikirjaa toteuttavia pelaajia ei pelikirjalla yksistään pärjätä missään sarjoissa. Dufva maksoi aikoinaan oppirahansa, kun yritti menestystä heikoilla pelaajamateriaaleilla.

 

[Johannes]

Jos kysyit minulta, niin Dufva jatkakoon ilman muuta Jukka Jalosen ja Timo Lehkosen kanssa valmennuskolmikossa. Jalonen päättää maajoukkueen pelitavan. Lehkonen ja Dufva tuovat omat näkemyksensä pelitavoista ja varmasti tukevat Jalosen päätöksiä.

Se oli Petteri Sihvosen toive Urheilulehdessä, ei minun, että RD jäisi syrjään maajoukkueen toiminnasta kaudeksi 09-10. Uskon Suomen johtavan pelianalyytikon tietävän mistä hän puhuu. Siksi oletan, että Jalosen ja Dufvan yhteistyö maajoukkueessa ei toimi ja teiden tulisi erota nyt, koska odotan Jalosen Suomelta mitalien voittamista ensi kaudella. Lähtijä on tietysti RD, ei Jukka Jalonen.

 

[siffa]

Se oli Petteri Sihvosen toive Urheilulehdessä, ei minun, että RD jäisi syrjään maajoukkueen toiminnasta kaudeksi 09-10. Uskon Suomen johtavan pelianalyytikon tietävän mistä hän puhuu. Siksi oletan, että Jalosen ja Dufvan yhteistyö maajoukkueessa ei toimi ja teiden tulisi erota nyt, koska odotan Jalosen Suomelta mitalien voittamista ensi kaudella. Lähtijä on tietysti RD, ei Jukka Jalonen.

Selvä. Et siis kysynyt minulta tästä asiasta. Olit jostain syystä kuitenkin lainannut minun kirjoitustani Detroitin johtavien puolustajien hyökkäyksiinlähdöistä Detroitin viimeisessä ottelussa. Halusitko kommentoida siihen jotain?

Me ollaan ilmeisesti samaa mieltä, että Risto Dufvan tulisi jatkaa maajoukkueen valmennuksessa Jukka Jalosen apurina?