Westerlund on Sihvosen mukaan ”lyhyessä ajassa romuttamassa sitä perintöä, joka suomalaiseen jääkiekkoon on saatu muutaman vuoden aikana luotua” (UL 4.5.2007, sivu 16). Sihvonen toteaa, että ”olemme nyt Moskovassa todistamassa karmeaa näytelmää” ja että ”Westerlund lähti pelkuruuden tielle” (UL 4.5.2007, sivu 16) joka on Sihvosen mukaan mennyt nyt niin pitkälle, ”että tekee mieli toivottaa Doug Shedden tervetulleeksi (UL 4.5.2007, sivu 16).”Westerlund on rintamakarkuri, joka kävi itse nauttimassa Summasen ja asiantuntijoiden tuottamat hedelmät, mutta kääntää nyt viime metreillä suomalaista jääkiekkoa kohti menneisyyttä (UL 4.5. 2007 sivu 17).
Täysjärkinen suomalainen mies kysyisi kyllä enemmin yllä olevan kappaleen kirjoittajan (Petteri Sihvonen) hoitavan psykiatrin nimeä sen sijaan, että syyllistäisi Westerlundia siitä, että ei viitsinyt vuotta toisensa jälkeen ottaa tuollaista paskaa niskaansa, josta yllä vain pieni näyte ajalta, jolloin Suomi pelasi viime MM-kisojen välierissä ja meni finaaliin.
Karua oli kyllä touhu silloin... Hämmästyttävän satunnaista ajojahtia: noilla kriteereillä ei ole sellaista valmentajaa, jonka kimppuun ei voisi tilanteessa kuin tilanteessa käydä. Toki perusteettoman, egoistisen media-sonnan vastaanotto kuuluu työnkuvaan, mutta noilla kirjoitteluillaan Sihvonen löi kevyesti laudalta juuri sellaisen jalosmaisen asiantuntemattoman likasanko-journalismin, jota hän oli alunperin niin kovalla äänellä tulossa korvaamaan. Eli ikinä ei tiedä, mitä tuleman pitää: onko kysymys asiallisesta, objektiivisesta pelitaktiikka-analyysista vai jostain mielivaltaisesta henkilökohtaista egoa pönkittävästä sonta-journalismista. Kaikella kunnioituksella, niin Sihvosen alku mediassa oli huomattavasti tätä jatkoa parempi. Rimanalitukset eivät poista miehen ansioita, mutta toisaalta eivät ne ansiotkaan poista rimanalituksia. Mitä muuta voisi tälläisestä "huomiotalouteen" perustuvasta journalismista sanoa?