Kuten jo cobolille vastasin, niin keskustelu tästä asiasta käytiin jo aiemmin. Kun nyt Westerlundin siirtyminen jääkiekon valmennustehtävistä Vierumäen urheiluopiston rehtoriksi ja toimitusjohtajaksi pantiin virheellisesti median syyksi, niin paikallaan lienee kertaus.
Sinulle sopisi mitä mainioimmin se, että Sihvosella ei olisi osuutta Westerlundin lopettamiseen maajoukkueen valmentajana. Näin siksi, että vaalit Jatkoajassa Sihvosen puhdasta kuvaa kuten kunnon stalinistin kuuluukin ("Stalin" on muuten Sihvosen luonnehdinta Westerlundista). Jos Sihvosen vainoamisella ei olisi mitään osuutta Westerlundin päätöksen jättää valmentaminen toistaiseksi, putoaisi pohja pois myös siltä näkemykseltä, jonka mukaan Sihvonen on osasyyllinen Sheddenin valintaan. Toiseksi, kun Sihvosen suorittamaa Westerlundin vainoamista vähätellään systemaattisesti, pystytään samalla nostamaan Sihvonen edelleen jonkinlaiselle jalustalle peliteoreetikkona.
Kuvaavaa on, että kirjoitat "median syystä" kun haluat etsiä kiertoilmaisun sille, että et joudu kirjoittamaan "Sihvosen törkeily" tai muu itse asiaan suoraan liittyvä ilmaisu. Olet ilmeisesti sitä joukkoa, jonka on omassa artikuloinnissaan ja kirjoituksissaan luotava erilaisia kiertoilmaisuja todellisille tapahtumille ja niiden seurauksille. Sihvosen harrastama Westerlundin vainoaminen ja lynkkaaminen onkin "median kirjoittelua" ja varmasti sinun silmin arabiterroristien parilla lentokoneella ja niiden polttoaineella räjäyttämät WTC:n tornit olisi pelkästään "kiistanalainen romahdusvideo netissä."
Mutta annetaan puheenvuoro Westerlundille. Westerlund on omassa asiassaan varmasti eniten perillä. Kun Westerlundilla kysyttiin viime helluntain IL:ssa sitä, vaikuttiko vainoaminen hänen päätökseen jättää maajoukkueen valmennus, Westerlund vastasi vainoamisen vaikuttaneen. Westerlund kertoo noista ajoista erittäin karua faktaa:
"Emme oikeastaan päässeet keskittymään olennaiseen. Jouduimme taistelemaan enemmän ympäristön kanssa kuin mitä saimme tehdä rauhassa työtä joukkueen kanssa. Osa sabotööreistä oli Itävallassa, osa operoi Suomesta käsin."
Westerlund ei yksinkertaisesti halunnut asettua julkiseksi maalitauluksi ja pienen, mutta äänekkään vähemmistön sylkykupiksi. Hän ei kestänyt sitä asetelmaa eikä hänen terveytensä kestänyt sitä painetta. Tähän Westerlund viittaa useissa eri haastatteluissa, kuten IL:ssa ja aiemmin referoimassani Turun Sanomien haastattelussa. Jälkimmäisestä löytyy myös nettilinkki (jonka myös laitoin), mutta tuo iso viime vuoden helluntain IL:n haastattelu löytyy ainakin ilmaiseksi ainoastaan paperiversiona. Itse laitoin aikanaan lehden talteen, mutta jostain syystä se on liian hyvin tallessa. Niinpä suorat lainaukset ovat muiden lehtien kirjoituksia tuosta IL:n Westerlundin haastattelusta.
Westerlund on myös hyvin pahoillaan siitä, että joutui valmentamisen lopettamaan juuri nyt:
"Sisälläni asuu loppuelämäni aina pieni valmentaja. Jos nyt aloittaisin valmentamisen tällä tietomäärällä, minulla olisi jotain annettavaakin. Sen takia on tavallaan hölmöä lopettaa nyt."
Sihvosen ja Röngän kirjoittelulla ja koko Sihvosen viiteryhmän (Summanen ja pari muuta) törkeällä Westerlundin painostuksella (johon mm. Kurri ja Suhonen viittasivat useaan kertaan toukokuussa 2007) oli lopulta Suomen jääkiekkovalmennuksen suhteen ainakin lyhyellä aikajänteellä kielteinen vaikutus. Aika parantaa nämäkin haavat, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Siksi on loistava havaita, että suomalainen jääkiekkoväki on torjunut erinomaisesti Sihvosen soittelut seuroihin ja kyselyt valmentajapestistä (kakkonenkin kelpaisi). Vaikka en mitään ikuista mustaa listaa kannattakaan, kyllä näin paljon vahinkoa saanut kirjoittaja on parempi pitää poissa suomalaisesta jääkiekosta.
Yksityisesti minulta on kysytty sitä, että miten minun Virmasta koskeva kirjoittelu eroaa vaikkapa Sihvosen Westerlundia koskevasta kirjoittelusta kun kummassakin kyseessä on julkinen mustamaalaus. No, erona on mm. se, että kun Sihvonen törkeästi leimaa erittäin alatyylisesti valmentajan, jonka johdolla Suomi nousi useisiin isoihin kansainvälisiin saavutuksiin, niin meikeläisen vaatimaton dokumentointi taas koskee Jokerit Suomen huipulta niin edustuksen kuin juniorivalmennuksen suhteen synkkään kuoppaan suistanutta "jääkiekkoammattilaista." Sihvonen oli valmis kieltämään vaikka kymmenen kertaa Westerlundin työn tulokset, mutta oli lopulta pakotettu antamaan Westerlundille täydellisen tunnustuksen. Muussa tapauksessa olisi mennyt viimeisetkin rippeet Sihvosen uskottavuudesta. Sen sijaan Virmasen työn tuloksista ei voi todellisuudessa edes puhua muuten kuin negatiivisessa mielessä.