Kuvitteletko olevasi ainut fiksu? Kyllä ainakin minä käsitän tuon. Muiden puolesta en voi sanoa mitään.Se mitä ei tunnuta käsittävän on, että jos haluaa siellä ihan huipulla pärjätä, nämä kaikki asiat tulee olla kunnossa - asenne, yksilöt ja pelikirja.
Se minua on tässä pelikirjakeskustelussa ärsyttänytkin, että "pelikirja"-termiä ylikorostetaan. Aina kuitenkin on ollut pelisuunnitelmia, taktiikoita jne., mihin valmentajat ja managerit ovat joukkueensa pelaamiseen perustaneet. Parhaimmilla valmentajilla on ollut useita eri taktiikoita eri pelitilanteisiin tai yksi todella hyvä, johon jääräpäisesti uskotaan ja luotetaan. Parhaimmat managerit ja valmentajat kykenee uusiutumaan ja kehittymään aikojen kuluessa, päivittämään pelitaktiikkansa ja -suunnitelmansa ajan kuluessa (esim. Hannu Aravirta, 20 vuotta huipputasolla).Sihvonen on sanonut ylikorostavansa pelikirjaa, sillä siitä ei olla aiemmin puhuttu lainkaan.
Aiheen ulkopuolelta kysymys: onko yhtään kotimaista, nykyistä huippupelaajaa, joka ei olisi pelannut Hannu Aravirran joukkueissa uran jossain vaiheessa? Kenelläkään muulla valmentajalla ei ole vastaavanlaista kokemusta suomalaisista jääkiekkoilijoista kuin Hannu Aravirralla. Sorry offtopic.
Pelikirjauskovaiset voisivat nyt viihdyttää minua ja analysoida sekä pohtia, että miten Hannu Aravirran "pelikirja" on muotoutunut ja kehittynyt 20 vuoden aikana. JypHT:n aikana häntä syytetään tuoneen kahvaamisen suomalaiseen jääkiekkoon, mutta pitkän tien hän on kulkenut siitä sen jälkeen. Minun mielestä hänen joukkueet ovat aina pelanneet modernia suomalaista jääkiekkoa, jotka ovat perustaneet pelinsä tiukkaan viisikkopuolustamiseen ja järkevään hyökkäyspelaamiseen (vastaiskut).
Viimeksi muokattu: