Miten me saadaan ne investoinnit kilpailijamaiden sijaan? Entä osaavimmat maahanmuuttajat? Vai valtion investoinneilla ja yritystuilla me lähdetään nousuun?
Ajattelin vastata tähän mañana, mutta silloinhan se unohtuu.
Noin periaatteellisella tasollahan voisi sanoa, että "no emmä voi shitä tietää... emmä oo mikään jumala - mä mitään shäitä pysty hallitseen, mä oon lentäjä khyl shä tiiät" :). No, en oikeasti ole lentäjä vaikka lapsena se olikin haaveammattini.
Kysymyksiisi pitäisi olla visio, missio sekä oikeat strategiat ja taktiikat poliittisilla päättäjillä sekä valtionhallinnon virkamiehillä. Vaikka en tykkääkään verrata valtiota yritykseen, niin samahan koskee yrityksiä: ne joilla tämä strategiset elementit ovat hallussa, tuppaavat myös pärjäämään. Ulkopuolelta ei sitä voi mitenkään kaikkitietävästi ohjailla ja neuvoa, vaan menestys riippuu yrityksestä itsestään.
Leikkaaminenhan voisi olla menestyksekäs strateginen elementti olosuhteissa, joissa se riittäisi. Mutta faktat - jotka esimerkiksi linkitin viestissä, johon vastasit - osoittavat hyvin selkeästi, että se ei riitä kuin korkeintaan vähän alusta. Mitkään megalomaanisetkaan leikkaukset eivät riitä Suomen saamiseksi takaisin pysyvän kasvun uralle sikäli, kun hyvinvointivaltio halutaan säilyttää. Ja kuten todettua, sitä tuntuvat kuitenkin kaikki haluavan. Mutta kuten kirjoitinkin, leikkaukset ovat ehdottomasti välttämättömiä yhtenä toimenpiteenä: eli siis yhtenä
taktisena elementtinä
strategisessa kokonaisuudessa. Nyt on selkeästi nähtävillä, että muun muassa valtionvarainministerimme kuvittelee, että leikkaaminen voi toimia kokonaisena strategiana Suomen saamiseksi takaisin pysyvän kasvun uralle. Kuvitteleeko hän ja puolueensa näin oikeasti, vai onko kyseessä vain populistinen silmänkääntötemppu ("leikataan pirusti kehitysavusta, maahanmuutosta ja sosiaalituista, niin voidaan antaa signaali äänestäjille siitä, että pelastetaan Suomea, kun ei lapioida rahaa kehitysmaihin ja niiden kansalaisille") - niin sitä en tiedä.
Vähän kuitenkin kysymyksiisi vastaten:
Valtion investoinnithan toki ovat erittäin oleellisia kestävän kasvun turvaamiseksi sikäli, kun ne ovat kasvua edistäviä. Näitä ovat esimerkiksi oikeanlaiset infrastruktuuri-investoinnit investointien houkuttelemiseksi ja vientiteollisuuden olosuhteiden parantamiseksi. Tämmöisiä voivat olla muun muassa fyysiset infrainvestoinnit (esim. monet tie ja rautatiehankkeet) sekä investoinnit koulutusinfrastruktuuriin. Semmoisia varten pitääkin ottaa lisää velkaa. Tässä suhteessa ei ole eroa, onko kyseessä yritysinvestointi vai julkinen investointi - investointeja pitää tehdä vaikka velkarahoituksella, jos ne ovat kannattavia. Investointien lopettaminen säästöjen nimissä tappaa kasvun.
Mitä tulee valtion tukiin, niin niitähän koskee sama juttu. Meillä esimerkiksi on aiemmin tehty kardinaalimunaus vienninedistämisen yritystukien suhteen: valtion tukia vienninedistämiselle ELY-keskusten sekä Finpron ja Tekesin (nykyisin jälkimmäiset yhdistetty TEM:n toimesta Business Finlandiksi kyseenalaisella menestyksellä) aikanaan leikattiin rajusti sen nimissä, että markkinoiden piti voida hoitaa vienninedistämiskonsultointi valtiota paremmin. Silloin ei ymmärretty vähää alusta sitä, että kaupalliset, usein kansainväliset, konsulttitalot eivät pääsääntöisesti ole kiinnostuneita tarjoamaan kansainvälistymisen edistämispalveluita pienille ja keskisuurille yrityksille, koska tämmöiset toimeksiannot eivät ole kannattavia niiden kannalta. Lisäksi niillä ei ollut samaa kykyä eikä samaa intressiä hyödyntää valtiollisia verkostoja kohdemaissa. Tämän osalta poliittisilla toimijoilla ja TEM:n virkamiehillä puuttui ymmärrys siitä, että nimenomaan pk-yritykset tarvitsevat useimmilla vientimarkkinoilla valtiollisia ovenavauspalveluita, jotta niillä on mahdollisuus kansainvälistyä. Säästöjen ja markkinaidealismin nimissä valtio ajoi aiemmin menestyksekkäät ja hyvin kehityskelpoiset valtioläheiset vienninedistämispalvelut alas. Nykyhallitus jatkaa samalla linjalla: se on yhdistämässä Business Finlandin kansainvälisen verkoston ulkoministeriön dipolomaattiverkostoon ilmeisesti kuvitellen, että diplomaattisella missiolla toimiva UM pystyisi ja osaisi tarjota parempia ja tehokkaampia palveluita kohdemaissa, kuin mitä Finpro aikanaa tarjosi. Samaan aikaan Ruotsi ja sikäläinen Business Sweden on kopioinut vanhan Finpron toimintamallin lähestulkoon yksi yhteen. Eli kyllä, oikeanlaisilla yritystuilla voitaisiin saada hyvä ROI ja tuottaa kasvua Suomelle. Muistetaan, että me olemme täysin vientiriippuvainen maa ja meillä on paljon haittatekijöitä verrattuna kilpailijamaihin: hyvin pieni sisämarkkina, syrjäinen sijainti sekä pieni ja irrallinen kieli- ja kulttuurialue.
Kolmas pointti oli sitten tuo osaavien maahanmuuttajien houkuttelu. Tässähän kyse on pitkälti investoimisesta markkinointiin maahanmuuttajien houkuttelussa. Kyse on brändäyksestä - siitä samaisesta maabrändistä, josta on terminä tullut tällä palstalla jonkinlainen meemi. Ehkä siksi, että nimimerkki
@Ann Arbor on kirjoittanut siitä niin monissa keskusteluissa ja yhteyksissä. Joitakin se on kai voinut ärsyttää, mutta kyseinen nimimerkki on tässä täsmälleen oikeassa. Meillä Suomessa on kovin kummallinen suhtautuminen omaan maabrändiimme: yhtäältä teemme itsemme kovin pieniksi ("ei tänne kukaan halua kuitenkaan"), toisaalta kuvittelemme olevamme houkuttelevampia, kuin olemmekaan. Totuus on, että olemme kaikkialla kovin tuntematon maa emmekä kovinkaan monelle ensisijainen vaihtoehto. Mutta jos taas tähän alistuu, niin mikään ei myöskään muutu. Nykyhallituksen aikana kuva Suomesta maahanmuuton kohdemaana ei ole vahvistunut, vaan pikemminkin heikentynyt. Maahanmuuttoa toki on ollut kivasti viime vuosina, mutta siihen on vaikuttanut pääsääntöisesti geopoliittiset muutokset ja erityisesti Venäjän ja Ukrainan välinen sota, joka on lisännyt maahanmuuttoa molemmista maista. Ja tähän kun pätee sama, kuin liike-elämään: nopeat syövät hitaat, ja erityisesti juuri Suomella, joka ei ole perinteinen ja tunnettu maahanmuuton kohdemaa, ei olisi varaa hukata hetkeäkään tässä kilpailussa osaavien maahamuuttajien houkuttelemiseksi.
yle.fi