Vapaaehtoinen solidaarisuusvero voisi olla myös yksi vaihtoehto. Aina silloin tällöinhän törmää (vasemmistomielisten?) kommentteihin, kuinka he haluaisivat maksaa enemmän veroja tuloistaan. Miksei heille suotaisi siis mahdollisuutta maksaa ylimääräistä Robin Hood -veroa vaikka viiteen prosenttiin asti? Tokihan monia väyliä vapaaehtoiselle hyväntekeväisyydelle on aina ollut.
Suuri ongelma on jo itsessään juurikin tämä jatkuva vonkuminen vasemmistosta ja oikeistosta, jossa se vasemmisto edelleen mielletään joksiskin kommunismiksi, vaikka käytännössä liki jokainen puolue toimii ja haluaa toimia jatkossakin markkinataloudessa.
Se taas, miten markkinataloutta suhteutetaan silkkaan kapitalismiin, niin se onkin taas toinen asia mietittäväksi. Muuten tätä "vasemmistolaisuutta" voidaan arvioida melkein oikeastaan vain sen suhteen, että eri puolueiden välillä nähdään aivan eri tavalla se, että millä tavoin sen markkinatalouden hyödyt jakautuvat yhteiskunnallisesti katsoen.
Kapitalistin (oikeisto) mielestä tietenkin kaikki hänelle, ja mielellään siitäkin vielä vähän enemmän, ja toisten mielestä (kenties sitten juurikin se vasemmisto) taas se markkinataous sitten kuitenkin vaatii sitä vahvaa valtiota, joka uskaltaa säännellä niitä markkinoiden ehtoja siten, että yhteiskunta toimii ja on mahdollisimman tasa-arvoinen sen kaikille osille, ja erityisestikin viellä, koska tiedostetaan se tosiasia, että ei se asema aina -jos sitten juuri koskaan- perustu mihinkään yli-inhimillisyyteen, jossa se menestynyt olisi mitenkään erityisen paljon kyvykkäämpi ja älykkäämpi, mutta on vain useamman asian summana sattunut oikeaan rakoon maailmankaikkeudessa.
Se vasemmistolaisuus lienee tänä päivänä siis kuitenkin vain sitä, että tasataan puntteja, ja erityisestkin koska tiedetään markkinoiden ongelmana olevan alati se, että koskaan ne eivät saavuta täystyöllisyyttä eivätkä niinikään riittävästi mitään muutakaan, jos ei sitten ole sota, ja sitä ei kaiketi toivo kuin seinähullu märissä unissaan, joten jos halutaan toimiva ja turvallinen yhteiskunta, jossa yrityksenkään -kuin ei sen yksityisesnkään- ei pidä keskittyä ammuskelemaan ihmisiä tulojensa turvaamiseksi, niin lienee parasta yhteiskuntarauhan turvaamiseksi tinkiä oman perseen ajattelusta enemmän sen yleisen hyvän puolelle, ja sen yleisen ostovoimankin hyväksi.
Nythän moni etsii vain keinoja nostaa alati kustannuksia sellaisiksi, että mahdollisimman vähän ihmisiä voisi saada turvattua elämänsä, koska se oma perse menee ihan kaiken edelle, ja sellaisen elämän tyhjyyttä täyttämään etsitään mitä mystisempiä tarpeita, joita ilman ei muka vaan voida olla onnellisia. Ihminen siis uskoo jo valmiiksi mielessään kaikenlaisiin dystopioihin, ja kokee ne hyvin tarpellisena tulevaisuutena oman onnellisuutensa turvaamiseksi.
Ei lääkärillekään meno maksaisi niin saatanasti, jos ei vaan olisi jengiä joka vääristää koko hinnoittelua.
Siksi olemme tilanteessa, että mikään raha ei enää riitä kohta mihinkään, sillä elinkustannusten jatkuva nousu pölkkypäiden touhuamaisen seurauksena on vienyt kaikki tasolle, jossa kaikki irti saatava raha yritetään lypsää omalle tilille.
Lisäksi vielä syötetään ajatusta, jossa suurin osa ihmisistä olisi näitä oman perseen ajattelijoita, ja että ilman ahneutta ei ihminen enää mitään tekisi ja innovoisi. Tätä ajatusta sitten syötetään jo pienestä asti, sekä samalla myös ajatusta omasta erityisasemastaan, joka näkyy sitten edelleen myös kouluissakin ääliökäyttäytymisenä, kun lapsi ei enää kykene ymmärtämään, että ei oikeasti omaa mitään erityisasemaa kuin siellä vanhempiensa ajatuksissa, ja että köyhyys hyvin harvoin kuitenkaan on valinta.
Usko ahneuden kaikkivoipaisuuteenen yhteiskuntien tukipilarina sairastuttaa ihmiset kiihtyvässä tahdissa uuteen kansantautiin, jossa aurinkokin kiertää jo sitä omaa persreikää.
Ja sitä kaiketi sitten on se "oikeistolaisuus", jossa usko omaan erityisyyteen ja toisten silkkaan tyhmyyteen on saanut ihmisen arvostelmaan toisia, jos eivät jaa tämänkaltaista uskoa, jolloin heistä ketterästi keskustelun vaimentamiseksi leimataan vaikkapa kommunisteiksi, tai vähintäänkin katteellisiksi.
Tässä mielessä sitten alistun suosiolla palstan kommunistiksi, sillä oma "uskontoni" ei saa asioita kiertämään vain omaa persreikää, joka toki on tärkeä minullekin, joten pienen pieni kiertely senkin (siis oman sellaisen) ympärillä kaikille sallittakoon.
www.verkkouutiset.fi