Jos katsotaan kirjoitusta, josta yllä oleva keskustelukin sai alkunsa, se oli Jungnerin. Hän totesi, että varsinkin ulkopolitiikassa Suomessa näyttää nyt monella olevan kova uho päällä. Tavallaan ymmärrettävää, sillä takana on melko traumaattisia suomettumisen vuosia, erityisesti vanhemmalla väellä. On kuitenkin monta syytä ottaa rauhallisemmin, harkiten ja viisaasti.
Jungnerin mukaan ”Suomen uhon” tukijalat eli jäsenyydet EU:ssa ja Natossa, ovat jäsenyyksiä ”hiipuvissa organisaatioissa”.
Vaikka olen osin eri mieltä (en näe uhoa) Jungnerin kanssa, hän osui silti monen vasemmistolaisen ja myös muiden mielestä oikeaan. Eniten olen kuullut kritiikkiä lennoista lähellä Venäjän rajaa koneilla, joissa voisi olla ydinaseita.
Ymmärrän Jungnerin näkökulman. On myös aika keskustella avoimesti. Siitä pisteet Jungnerille. Meidän muiden tulee sitten käsitellä ja pohti asiaa ja vastata siihen. En minä ja tuskin kukaan muukaan haluaa saman toistuvan kuin monissa muissa maissa. Rauhaa Venäjän kanssa halutaan jopa niin paljon, että osa kansansa uppoaa Venäjän disinformaatioon ja ryhtyy osaksi hybridisotaa somessa.