Tässä mielessä kunkin nuoren yksilön kannattaa opintopolkua suunnitellessa ottaa huomioon myös eri alojen palkkaus ja työnäkymät eikä vain sitä, mikä sillä hetkellä eniten kiinnostaa.
Sepä tässä se isoin ongelma onkin, että mistä mainitsemasi nuoren yksilön on tarkoitus tietää kaavailemansa alan työnäkymät siinä vaiheessa kun hän alkaa raivata polkuaan kohti ko. alaa?
Vuosikymmenten ajan erilaiset koulutuspoliittiset asiantuntijat, opinto-ohjaajat ym. ammattilaiset ovat toistuvasti jakaneet toinen toistaan huonompia näkemyksiä ja ohjeita siitä mille aloille on vetoa (lukuunottamatta tiettyjä ikuisuusaloja jotka eivät jokaiselle nuorelle sovellu) vielä niiden vuosien jälkeen kun tutkinto on hankittu eikä siinä hetkessä kun näkemys lausutaan. "Reikäkortin lävistäjä on tulevaisuuden ammatti" <- aito, sanatarkka esimerkki, en keksinyt päästäni. Sen vaatiminen, että tuon arvion pystyisi kerran kerrasta tekemään ammattilaisia paljon paremmin maallikko ihminen, joka on vielä nuoruudessaan kokematon, on yhtä reilu ohje kuin "olisit valinnut paremmat lottonumerot".
Itse aikanaan lähdin opiskelemaan "varmalle alalle", oppilaitokseen josta "revitään töihin". Niinhän se aloitellessani olikin, mutta parin-kolmen vuoden kohdalla oli pakko tehdä täyskäännös suunnitelmissa, kun havaitsin porukan valmistuvan etupäässä kortistoon. Nykyään on vaikeampaa kuin silloin: alaa täytyy käytännössä ryhtyä valitsemaan lukiossa, kun kurssit määräytyvät sen mukaan, jolloin ennuste pitäisi osata tehdä vielä yli kaksi vuotta aiemmin kuin ennen, ja veikkaan että ainakin kaltaiselleni vähävaraisesta perheestä korkeakouluopintoihin ponnistaneelle tuollaisen täyskäännöksen, jossa jostain hyväksiluvuista huolimattakin tuli käytännössä heitettyä arviolta puolitoista vuotta opintoja ja tukikuukausia roskiin, tekeminen saattaisi olla taloudellisesti mahdotonta. Sitten sitä istuttaisiin kortistossa sen alkuperäisen "varman" paperin kanssa, josta ei iloa olisi kuin huussissa, mutta velkaa olisi senkin edestä.
Hallitusketjusta aletaan olla vähän tangentilla, mutta nivotaan tämä siihen suuntaan niin, että minustakaan mikään palkkatae koulutustason perusteella ei kyllä ole mikään ratkaisu. Ratkaisu olisi vähintään perua nämä viimeaikaiset kurjistukset ja rajoitukset opiskelijoilta ja myöskin aikuisilta alan vaihtajilta. Jos jonkun tutkinto ei vedä, töitä ilman koulutusta ei ole saatavilla, ja uudelleenkouluttautuminen vaatisi käytännössä kymmenien tuhansien eurojen säästämisen jostain työmarkkinatuista (jotta itsensä voisi uusien opintojen ajan elättää), niin ihan turha syyttää sellaista yksilöä siitä, että miksei tee työttömyydelleen mitään. Ihan yhtä lailla se työn syrjään pääsevä suomalainenkin parantaa huoltosuhdetta kuin työperäinen maahanmuuttaja, ja bonuksena lakkaa kustantamasta itselleen tukia. Nyt näiden ihmisten suhteen on luovutettu, heitetään ikään kuin hutiarpana roskikseen ja jäädään varuiksi potkimaan.