Olen tässä nyt yrittänyt kärsivällisesti selittää, ettei ole makrotaloudellisesti järkevää yrittää mitään äkkipysäystä alkavan taantuman olosuhteissa. Rakenteellinen vaje on tietysti pakko kuroa kokoon, mutta rationaalisesti ja ajan kanssa - suurin energia ja poliittinen tahto tulisi kohdistaa kasvuun. Kasvu, kasvu, kasvu - tämän täytyy olla se meidän todellakin keskeisin fokuksemme. Ja yksi täysin olennainen peruslähtökohta sille on vahva tai edes vahventuva demografia. Ruotsi todellakin olkoon esimerkki tässä kaikista sinänsä aidoista ongelmistaan huolimatta.
Hallituksen linjaushan oli, että noin 90-95 prosentin ostovoimaa lisätään keventämällä ansiotuloverotusta. Yhdessä 2023 sovittujen palkankorotusten kanssa vuodelle 2024 saatiin lisäkulutuksenkin avulla työllisiä ja työpaikkoja.
Ei vaan mennyt kuten hallitusta muodostettaessa suunnittelivat. Lama pitkittyi, tulot vähenivät ja useat eri tekijät johtivat siihen, että jouduttiin tekemään lisää leikkauspäätöksiä.
Kasvua ei saavuteta ostamalla työpaikkoja. Se nähtiin. Uusia työpaikkoja syntyi, mutta ne olivat 70 prosenttisesti julkiselle sektorille. Valtio siis velkaantui lisää, mikä ei ole järkevää. Todellinen kasvu lähtee mm. Suomen vientituotteista ja palveluviennistä. Sitä on lyöty laimin useamman hallituksen toimesta.