Jonkin verran aikanaan julkiseen terveydenhoidon toimivuuteen perehtyneenä sanoisin, että kyse on myös johtamisen ja organisoinnin ongelmista. Ongelma koskee koko julkista sektoria. Terveyden hoidon osalta esimerkki alla.
Katriinan sairaalassa hoitojonot eivät vetäneet. Tämä näkyi myös siirtoviivepäivissä: niitä kertyi elokuussa 825. Nykyään enää muutama per kuukausi. Aiemmin vaikka Peijaksen päivystykseen lonkka murtuneena päätynyt iäkäs potilas joutui odottamaan leikkauksen jälkeen jatkohoitopaikkaa pitkään. Nyt osastolle vaikka Katriinaan pääsee miltei saman tien. Lääkärit ovat hyvinvointialueen palkkalistoilla, eivät enää yksityiseltä kalliilla ostettuja.
Vantaan Katriinan sairaalassa onnistuttiin korjaamaan yksi olennainen ongelma. Näin ruuhkat ja pula lääkäreistä ratkaistiin.
www.hs.fi
Toinen esimerkki on ikävä, mutta kertoo surkeasta johtamisesta. Raportti paljastaa Helsingin pysäköinninvalvonnasta laajoja laiminlyöntejä. Lintsaaminen eli työtehtävien välttely näyttää levinneen osaksi työpaikan kulttuuria. Noin 80 pysäköinninvalvojasta moni kulutti aikaa johonkin aivan muuhun kuin työtehtäviinsä.
Helsingin pysäköinninvalvonnassa on paljastunut laaja lintsaamisen kulttuuri. Asiaan on kaupungissa puututtu, jotta väärinkäytökset loppuvat.
www.hs.fi
Julkisella(kin) puolella on tuoreen eurooppalaisen tutkimuksen mukaan Suomessa heikko työmoraali eikä työtä arvosteta. Sanoisin, että taustalla on hyvin pitkälle huonoa johtamista, heikkoa työn organisointia ja puutteellisena koettua omaa vaikutusmahdollisuutta. Palkkakaan ei ole monissa tehtävissä ja viroissa kovin kannustava.
Työelämä | Kysely: suomalaisten työmotivaatio on läntisen Euroopan heikoimpia
No eipä toi sakkojen kirjoittelu ole kyllä kovinkaan kiittollista hommaa, joten ymmärrän oikein hyvin ettei motivoi hirveästi. Sinnehän voi se johto mennä sadan tonnin kuukausipalkalla kirjoittelemaan niitä lappusia, niin olisi jotakin aitoa tekemistä sielläkin portaassa.
Se toki on ikävää, että julkisen talouden rahoitusta joudutaan rakentamaan sakkojen ympärille.
Toki ymmärrän, jos ja kun niitä autoja pysäköidään toisten paikoille, rappujen eteen tahi esteeksi milloin mihinkin, mutta muuten ei aina mene koppaan, että kuka saa fiilistä moisesta hommasta, vaikka jonkun se tuokin homma kai pitää tehdä.
Ehkä siellä voisi johtoa karsia sitten paljonkin, sillä kuvittelisi olevan melko itseohjautuvaa toimintaa, jos johdon palkkarahat jaetaan sakottajien kesken.
Mutta ei tuo tosiaankaan Helsingin vetovoimaisuutta lisää esim kesällä, kun autoakaan ei saa oikein minnekään pysäköityä kuin onnella, ja silloinkin kalliilla.
Tokihan tässä on mukana myös se laiskuus, ainakin itsellä, eli ei julkiset ajelut oikein iske kun venyttää aikatauluja suotta.
Mitä taas yleisesti tulee työmotivaatioon, niin koska Suomessa on kulttuuri, jossa työntekijä tuntuu olevan vain välttämätön paha, niin eipä se kannusta näkemään sitä työtään kovinkaan arvokkaana. Ja kun puhekin on koko ajan vain siinä, että työntekijä on ahne kikkare työantjan luistavissa rattaissa, niin se vienee viimeisetkin mehut.
Tämä vielä yhdistettynä siihen bulkkitouhuiluun, ja alituisesti ajatuksissa olevaan viimeiseen pillin vihellykseen sen työpaikkansa kohdalla, kun omistukset ja hallinta on kaukana siitä omasta vaikutuspiiristä, niin kyllä se pyyhkii sen viimeisenkin fiiliksen hommasta.
Meillä ei osata myöskään kannustaa, ja kokemuksesta voisi sanoa, että täällä yritysbyrokratiassa se perseennuolentakin on suuressa arvossaan, joten taas yksi asia joka ei oikein kannusta näkemään työnsä arvoa, ja moni meneekin sinne vain suoritumaan ja hoitamaan hommansa, ja sitten kotiin.
Viimeksi eilen kävin keskustelua tästä perseen nuoljoiden sukukunnasta, joka yrityksissä vaikuttaa, ja jotka siksi saavat mystisiä etuoikeuksia.
Kun myöskin meillä on kulttuuri, jossa johto tulee usein täysin sen työn sisällön ulkopuolelta, niin siellä ei ole edes ymmärrystä työn sisällöstä ja kokonaisuuksista, niin sekin vaikuttanee. Saksassahan esim on näitä pitkän linjan johtajiakin, joilla on kokemusta ihan sieltä ruohonjuuresta asti, joten osaavat myös kunnioittaa tekijöitä muutoinkin kuin vain tulosta nakertavana virheenä.
Ja jotta taas ei joku revi pelihousujaan, niin tietenkään ei voida taa kaikkiin yrityksiin yleistää, eikä siis työantajiinkaan, mutta todellisia huomioita kuitenkin vallitsevasta kulttuurista.