Julkisen talouden tila on tosiaan vielä todella kaukana kriittisestä - ongelma on siinä, että näillä trendeillä tilanne ei ihan loputtomiin jatku. Eikä ratkaisu siis todellakaan ole missään leikkauksissa yhteiskunnan marginaaleissa olevien tukiin, mitkä ovat siis poliittisesti niitä helpoimpia vaan reaalisen talouskasvun luomisessa. Nykyinen ja sitä edeltävät hallitukset eivät vain tätä todellisuutta pysty kohtaamaan. Aina on niitä helpompia ja populistisempia selityksiä kukin omalle taholleen.
Sosiaaliturva on valtion suurin menoerä, joten pakkohan siitä on leikata, jos meinataan saada budjetti tasapainoon. Paljon ja keneltä on sitten toinen kysymys, mutta ei valtion taloutta muuten voi saada korjattua.
Kreikka nähdään aina varoittavana esimerkkinä, mutta se voi olla muutakin. Suomessa on nyt muodostunut jonkinlaiseksi totuudeksi, ettei leikkaamalla synny talouskasvua. Ei yksin sillä synnykään, mutta Kreikassa tehtiin erittäin rajuja julkisen sektorin leikkauksia n. 10 vuotta sitten ja nyt talous kasvaa vahvasti. Samoin kävi Suomessa 1990-luvulla.
Leikkausten sosiaaliset vaikutukset voivat olla aika kovia enkä missään nimessä kaipaa mitään Viinasen juustohöylää takaisin. Historiallisten esimerkkien valossa minusta kuitenkin näyttää, että leikkaustoimien jälkeen talous VOI kääntyä kasvuun, jos kannustavuus paranee ja samalla uudistetaan työmarkkinoita ja yhteiskuntaa muutenkin. Mikään automaatti se ei tietenkään ole, mutta kyllä kasvu ja leikkaukset on suhteellisen läheisessäkin menneisyydessä pystytty yhdistämään.
Täytyy tietysti todeta, että jatkuvalla valtion velkaantumisellakin voidaan saada aikaan kasvua. Euroopan yrityspiireissä (Wahlroos et al) ihaillaan usein USA:n talouskasvua. Samalla porukka unohtaa vilkaista kyseisen maan valtionvelan suhdetta bruttokansantuotteeseen. Siihen verrattuna Suomen tilanne ei ole vielä kovinkaan paha. Toisaalta Japani menee tuossa ihan omilla luvuillaan ja siellä nollakasvun aika on vielä huomattavasti pidempi kuin meillä. Ei talouden tukeminen julkisella velalla ole siis myöskään mikään oikotie onneen.
valtioneuvosto.fi