olkikuukkeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Yksi asia mitä olen ihmetellyt jo pitempään ovat nuoret, jotka uupuvat ja masentuvat niin kovasti jo lukiosssa opiskellessaan. Tai jos selviävät lukiosta niin sitten jatko-opinnoissaan, kun ensin kokeilevat useampaa eri oppilaitosta ja oppisuuntaa.
Onko peruskoulu tehnyt viimeisten 20 vuoden aikana jotain rakenteellisesti väärin osaa oppilaista koskien? Vai eivätkä oppilaat kestä sitä, että vaaditaan asioita? Tiedän, että yksi iso virhe on tehty, kun perusopetuksesta ja yleensä koulutuksesta on leikattu ja leikattu. Mutta mutta....
Nykynuorilla on täysin erilainen maailma, paineet, somet ja muut. Liian läheltä joutuu tätä seuraamaan. Ei ne nuoret ole huonompia kuin me niiden vanhemmat, mutta jotenkin tämä maailma on mennyt vaikeaksi ja ahdistavaksi verrattuna siihen mitä se oli kun itse olin nuori. Liekö tietoa ja "tietoa" liikaa.
Ylhäällä osoitettiinkin jo somen ihmeellinen voima ja sen tuoma jatkuva vertailu ja paine. Tulevaisuuden liian varhaisesta suunnittelusta sanottiin myös jo ja opettajana korostaisin sen vaikutusta parista eri syystä. Eli mikä nuoria oikein vaivaa?
Mitä ns. boomer-ikäluokka ja äxät, eli heidän vanhempansa, eivät pysty käsittämään, on ankean tulevaisuuden langettama varjo ja sen vaikutukset. Maailma muuttuu tällä hetkellä vauhdilla ja ihan objektiivisestikin katsottuna erilaiset uhkatekijät lisääntyvät niin nopeasti, että nyt lukiota ja korkeakoulujaan käyvät, työelämään vielä suuntaamattomat ikäluokat ovat perustellustikin peloissaan tulevaisuutensa suhteen. On realistinen riski siitä, että uudelleen pingottuvat luokkajännitteet, vaaniva ympäristökatastrofi ja ehkä niiden yhteisvaikutuksesta seuraava uusi tuhoisien konfliktien aikakausi tulee katkaisemaan monen elämän kesken kaiken.
Tällainen eksistentiaalinen uhka kun yhdistetään yhteiskuntarakenteeseen, jossa ns. tavallisen hyvän elämän elämisen edellytykset vaikeutuvat koko ajan, niin kyllä se ahdistaa. Koulutuksen merkitys on noussut valtavasti ja opinnoistaan on "pakko" olla huolissaan paljon aikaisemmin kuin ennen, eikä valintaprosessien pakottaminen esim. lukio-opintoja paineistamalla ainakaan helpota olotilaa. Teknologinen kehitys ja työelämän rakennemuutokset ovat lisäksi tuoneet epävarmuutta niillekin, jotka ovat korkeakoulukelpoisia - tulevaisuudessa sekään ei välttämättä ole leivän syrjässä pysymisen tae.
Korostan vielä tähän loppuun tuota masentavan tulevaisuushorisontin merkitystä. Raskastahan on ollut aina, mutta esim. sotien jälkeen eläneet sukupolvet kuitenkin odottivat tulevaisuudelta jotain nykyistä parempaa ja pystyivät suunnilleen luottamaan siihen, että tekemällä oikein pärjäät ja myöhäänkin on mahdollista yrittää uudestaan jos epäonnistuu. Tämä lohduttava ajatusmaailma useimmilta lukiolaisilta puuttuu ja näkisin sen aika merkittävänäkin syynä erilaisten ahdistuneisuusoireyhtymien yleistymiselle. Sitten kun tämä kärsivä nuori pakenee virtuaalimaailmaansa ja jää sängyn pohjalle makaamaan, joutuu hän pahimmassa tapauksessa kuulemaan, kuinka hänellä on kaikki helpompaa kuin muilla aikaisemmin ja sietäisi ottaa itseään vain niskasta kiinni... Moni on myös aika vihainen.
Viimeksi muokattu: