Harvoin keskustelussa tuodaan esiin rahavirtojen seuraamista. En ainakaan pikaisella hakemisella löytänyt tietoa kuinka moni yritys Suomessakin pyörii todellisuudessa valtion rahoilla, ainakin välillisesti. Enkä tarkoita tällä hyvin tienaavia valtion virkahenkilöitä, tai yrityksille maksettavia yritystukia. On totta, että rikkaita verotetaan täällä melko reilusti, mutta kuinka paljon verojen alentaminen vaikuttaisi investointeihin ja näistä syntyviin alihankintaketjuihin?
Itse työskentelen yksityisellä puolella, mutta edustamani yhtiön suurimman asiakkaan suurin asiakas on valtio. Emme siis tee suoraan valtiolle töitä, mutta meiltä tilaava taho saa tilauksensa valtiolta, joka saa tulonsa verotuloista.
Epäilen, jos verokantaa pienennettäisiin reilusti, niin firmoja alkaisi kaatua nykyistä nopeammalla tahdilla. Jostainhan niitä puuttuvia veroeuroja alettaisiin karsia, eikä tilattaisi yhtiöltä X tuotetta Y.
Kovinkaan moni yhtiö ei Suomessa tee suoranaista vientiä, josta tulot tulisivat puhtaasti ulkomailta Suomen rahamarkkinoille (vrt. Vienti oli arvoltaan 81,5 miljardia euroa, tuonti oli arvoltaan 92,3 miljardia euroa.)
Kyllä ne hyvin pyörivät ja vakavaraisetkin yhtiöt ovat paljon valtion rahojen varassa. Tiedä sitten verotulojen vähetessä kuinka kävisi esim. suurimmille rakennuttajille ja heidän alihankkijoilleen, joihin lukeutuu mm. Helsingin kaupunki, Väylävirasto ja vaikkapa Senaatti-kiinteistöt.
Helpostihan sitä mieltää yksityisellä sektorilla, että tuottaa valtiolle rahaa, vaikka todellisuudessa yhtiölle valuvat rahat tulevat valtion kassasta.
Investointeja ja työpaikkoja en toki olisi vähentämässä, mutta verotulojen vähetessä näinkin tulisi käymään.
Talous on verkosto ja kuvaamasi tilanne on hyvin tyypillistä kaikille maille. Valtio tukee ja joutuu tukemaan yrityksiä, mutta kuinka paljon ja mitä on erittäin hyvä kysymys. Yritystukia pitäisi voida leikata niin että ne kohdistuisivat pelkästään sellaisiin yrityksiin, joista voisi tulla merkittäviä työllistäjiä. Periaatteessa yritysten pitäisi toimia pelkästään markkinaehtoisesti, mutta ongelmana on se, että kv. markkinoilla vallitsee usein epäreilu kilpailutilanne. Joku Ranska esimerkiksi on tunnettu kotimaisten yritysten tukemisesta runsaskätisesti. Autotehtaat.
Voisi olla kiintoisaa tarkastella yrityksiä nettohyötyjen suhteen: jos vähennetään valtion tuet, kuinka paljon ko. yritys tosiasiassa tuottaa verotuloja valtiolle. Vallitsee myös tietynlainen kiristyssuhde: on yrityksiä, joiden päästäminen konkurssiin on vahingollista, mutta tällaisiakin päätöksiä poliitikkojen tulee tehdä. Työpaikkojen menetykset taas näkyvät menetettyinä verotuloina ja heijastuvat paikalliseen ympäristöön haitallisesti. Kaikkia rakennusalan yrityksiä ei voi päästää selvitystilaan, mutta kaikkia ei voi tukeakaan. Missä yhteiskunnalliset kustannukset tulevat liian suuriksi, jolloin yritystä täytyy tukea, on perin tulkinnanvarainen asia.
Raha kiertää aika monia reittejä, yritykset ja julkinen sektori ovat kietoutuneet aika vahvasti toisiinsa. Yritykset tarvitsevat koulutettua työvoimaa, jolloin osa koulutussektorin toiminnasta hyödyttää vientisektoria. Toinen osa koulutussektorin toiminnasta keskittyy julkisen sektorin työvoimaan. Ilmainen koulutuskin on tavallaan yritystukea, tällä tavoin tuotetaan vapaille markkinoille yritysten kannalta edullista työvoimaa. On ammatteja, jotka kuuluvat pääosin julkiselle sektorille, kuten lääkärin, osa kuuluu puolittain, kuten insinöörin ja osa menee suurimmaksi osaksi vapaille markkinoille, kuten markkinointi-ihmiset.
Toisaalta, erilaiset sidonnaisuudet ovat paljon laajempia, esimerkiksi osakemarkkinat ja pankit ovat mukana rahavirroissa. Tavallaan kyse on ongelmasta, jonka vaikkapa sähkömies kohtaa jokapäiväisessä työssään. Jos tökkään tuohon kohtaan, mitä sitten tapahtuu? Korvamerkittyä rahaa ei taida paljon olla, rahavirrat sekaantuvat keskenään tyyliin: yrityksen valtiontuki vähenee, yritys lainaa rahaa, jolloin pankit lainaavat rahaa keskenään, yritys joutuu sopeuttamaan jotakin toimintaansa, jolloin tämä vaikuttaa alihankkijoihin, jolloin toisaalta lähtee viesti yrityksestä osakemarkkinoille jne, jne.
Rahan reititys toisi aika mielenkiintoisia yhteyksiä, jos yksityinen yritys on pääosin valtion päähankkija, silloin yritys toimii periaatteessa verovaroilla. Mutta tämä yritys on verkostoitunut joidenkin muiden yritysten kanssa, jotka taas ehkä toimivat ainakin osittain vapailla markkinoilla. Rahaa tulee siis monesta suunnasta yrityksiin, joten aina ei ole yksinkertaista sijoittaa yritystä johonkin lokeroon. Valtio pitäisi irrottaa yritystoiminnasta mahdollisimman tarkkaan, koska sen toiminta yritysmaailmassa häiritsee markkinoita ja pahimmassa tapauksessa on melkoinen kustannus veronmaksajille. Toisaalta, valtion pitää kuitenkin kontrolloida tiettyjä avainsektoreita ilmeisistä syistä. Venäläisiä ei saa päästää osingoille.
Itse pääkysymykseen, säästöihin, on todettava, että niiden hakeminen on yritystukienkin suhteen vaikeaa, mutta näin täytyy kuitenkin tehdä. Tämä sektori on kuitenkin se, jossa poliittiset intohimot ovat pienimmillään, jolloin emme näe lakkoja siksi, että yritystukia vähennetään. Toisaalta, tämä on kummallista, mutta niin yhteiskunta näyttää toimivan.
Köyhien ostovoima on heikentynyt korkean inflaation vuoksi ja jos vielä yksityiskohtaisemmin tarkastelee, ruuan hinnan nousu on huomattavasti korkeammalla tasolla kuin yleinen inflaatio. Tähän yhtälöön kun lisää sen että alimman tulodesiilin yläraja on jotain 1.700e jotka oman arvaukseni mukaan he ovat enimmäkseen eläkeläisiä ja opiskelijoita, heillä ei ole työkaluja nousta ylempiin tulodesiileihin työnteolla. Ehkä alimman tuloluokan ryhmään kuuluu sellaisia, joilla olisi mahdollisuus hypätä ylemmäksi tuloluokissa, mutta paljonko heitä sitten on?
Vaikka inflaatio talttuisi lähiaikoina, pitäisi niiden osalta jotka eivät pysty työnteolla itseänsä elättämään, tarkastella heidän tuloa enemmänkin absoluuttisen rahamäärän kautta, eikä ostovoiman kautta (%). Jos ostovoima keskimäärin paranee, absoluuttinen rahamäärä eroaa eri tuloluokissa, mutta esim ruuan hinta on kaikille sama.
Vaikka tämä onkin Excel -harjoitus, ei hallituksen toimista oikein voi valittaa sillä kansa antoi mandaattinsa edellisissä vaaleissa ja leikkaukset ei pitäisi kenellekään tulla yllätyksenä. Hallitus voi siis harjoittaa politiikkaansa, vaikka perustelut välillä jäävätkin vajaaksi.
Jos hallitus katsoisi 4 vuotta pidemmälle, niin he varmasti tajuaisivat että nuorten elämään panostaminen tänään tuo verotuloja huomenna. Tämä harmittaa, ettei oikein mikään hallitus näe omaa hallituskauttansa pidemmälle.
Toisaalta, eläkeläiset ja opiskelijat ovat keskimäärin varsin turvatussa asemassa, säästöjen ulottaminen heihin ei välttämättä aiheuta kovin suuria yhteiskunnallisia kustannuksia. Eläkeläisillä on omaisuutta ja menot aika pienet, joten pienilläkin eläkkeillä voi tulla toimeen. Opiskelijat ovat vasta matkalla työuraan ja aika harvalla on perhettä, joten heistä säästäminen ei vaikuta yleensä kuin siihen yhteen yksilöön. Itsekin tuon elämänvaiheen eläneenä tiedän, että aika pienellä rahalla tulee ihan mukavasti toimeen. Tuettuja palveluja opiskelijoilla lienee edelleen melko runsaasti.
Lapsiperheistä säästäminen on huomattavasti ongelmallisempaa em. syistä. Samoin nuorista säästäminen on ongelmallista, mielenterveysongelmat ovat yleisiä ja jos niihin ei puututa, meillä on käsissämme yksilöitä, joista tulee pelkästään sosiaalitukien varassa eläviä nettosaajia. Turvallisuus (poliisi) on yleensä se, mihin oikeisto panostaa, vähemmälle huomiolle jäävät ne olosuhteet, jotka synnyttävät esimerkiksi rikollisuutta, koska niitä on vaikeampi määrittää vaikkapa kustannus/hyöty-suhteella. Tekijään x panostaminen tuottaisi sen ja sen määrän hyötyä yhteiskunnalle tulevaisuudessa.
Ruoan hinta ja vuokrataso lienevät keskeisimmät asiat köyhien ostovoimaa määriteltäessä. Elinkustannusindeksi tulee myös ottaa huomioon. Vuokratuista säästäminen ei vaikuttaisi olevan ihan niitä kaikkein ajatelluimpia säästöjä, kun ottaa huomioon sen, mitä asuminen lähellä keskustaa maksaa. Asumisen pitäisi puolestaan olla mahdollista lähellä työpaikkaa, jolloin työhön pääsisi julkisilla eikä omaa autoa tarvittaisi. Suhteellisen pienipalkkaisten töiden tekemiseen motivaatio ei varmaan nouse, jos itse työpaikkaan pääseminen on kovin hankalaa. Etätyöt ei ole kaikkien ulottuvilla.
