Kyllä, mutta usein tuo suhteellinen köyhyys tuntuu ottavan eniten kierroksia varakkaissa, joilla se "vielä vähän enemmän" on se tärkein syy hengittää. Harmittahaan se sielläkin jos ei saa enemmän kuin naapurifirman johtaja jne.
Todistettu kai on jo useammassakin tutkimuksessa, että tuloerojen kasvattaminen ei johda parempaan maailmaan, mutta silti sitä aina vaan yritetään, koska se muka on parempi. No ei ole.
Lisäksi tätä kapitalismin huumaa perustellaan alati sillä, että se on vähentänyt köyhyyttä, mutta se mikä sille rajaksi on määritelty on luokkaa naurettava, ja onkin huono peruste sille, että ei haluta mitään korjata siinä. Onkin -kuten viittasitkin- tilalle ajettu se suhteellinen köyhyys, joka saattaa olla jopa vielä pahempi vaihtoehto, koska nyt kuitenkin on rahaa, mutta ei sillä mitään saa, joten melko laiha lohtu sitten loppu viimeksi.
Ensinnäkin, täytyy määritellä, mitä tarkoitetaan tuloerojen kasvamisella. Epäilemättä alimman tulodesiilin tulojen suhdetta, mutta mihin? Ylimpään desiiliin, palkansaajien tulojen keskiarvoon tai kaikkien tulojen keskiarvoon tai ehkä mediaanituloihin? Lisäksi pitää ottaa huomioon ostovoiman muutokset.
Jos väitetään, että tuloerojen kasvaminen suhteessa ylimpään tulodesiiliin (ja tällaista väitettä myös viljellään) on jotenkin vaarallista, en lainkaan jaa tätä näkemystä. Rikkaat menestyvät paremmin, so what? Aivan ilmeisestikin ovat onnistuneet liiketoimissaan, sillä erittäin harva pelkillä tuloillaan Suomessa ansaitsee tulla kutsutuksi "rikkaaksi". Menestys markkinoilla taas on meidän kaikkien etu, nehän palautuvat suurelta osin verotuloina valtiolle.
Kannattaa vilkaista tuloverotaulukkoa. Jo viiden tonnin kuukausituloista maksetaan kolmasosa veroa ja maaginen puolet menee rikki 15 000 tuloilla, tosin jo kymppitonnin tuloistakin menee melkein puolet veroa. Mutta ei kun verottamaan vaan, jotta saadaan tuloeroja kavennettua. Kysymys tietenkin kuuluu, pitäisikö ihmisen hyötyä jotakin siitä, että ylipäätään vaivautuu tekemään työtä?
Toisaalta, on työtä ja työtä. Kernaasti jonkun sotejohtajan palkkaa voisi vähentää, koska kyseessä ei ole kansantalouteen tulevaa rahaa, vaan verovaroilla pyöritettyä, pääosin ylläpitävää nk. julkisen sektorin toimintaa. Yritykset ja niissä työskentelevät tuovat kansantalouteen markkinoilta rahaa. Tätä kaipaamme kipeästi. Mikään kansantalous ei voi sulkeutua ja kuvitella, että pärjätään pelkästään kotimaiden kysynnällä, on osallistuttava globaaleihin markkinoihin ja menestyttävä siellä.
Kapitalismista voidaan lyhyesti todeta, että se on toimivin talousjärjestelmä, koska se perustuu ihmisen itsekkyyteen, ei mihinkään suunnitelmatalouteen tai idealismiin. Kapitalismi tuo ja luo rahaa niille, jotka ovat kyllin vahvoja pärjätäkseen kilpailussa, niin yritykset kuin yksityisetkin. Luontaistalous on aika huono tapa yrittää pitää kahdeksan miljardia ihmistä hengissä. Toisaalta, kyseessä on jatkuvan kasvun oravanpyörä, mutta siitä vapautuminen ei onnistu kuin laajamittaisen katastrofin kautta.
Mutta köyhistä vielä, lapsiperheköyhyys on ongelma, koska se vaikeuttaa lapsen parempaa tulevaisuutta. Siis mahdollisuutta pyrkiä hyvään koulutukseen ja ansiotasoon. Suomi on tässä suhteessa melkoisen hyvä maa, laajan sosiaalituen kautta, mutta on totta, että huono-osaisuus valitettavasti siirtyy aikuisilta lapsille, vaikka yhteiskunta pyrkii parhaansa mukaan estämään huono-osaisuuden siirtymistä. Lähinnä kyse lienee kulttuurisesta vaihtoehdottomuudesta, lapsilta puuttuu kulttuurista pääomaa markkinoilla pärjäämiseen.
Ratkaisuna ei kuitenkaan voi olla "pakotettu hyväntekeväisyys" eli se, että rikkailta viedään entistä enemmän tuloja. Verotuksenkin pitää olla edes auttavasti oikeudenmukainen. Se, että vaikkapa yrittäjä perustaa menestyvän yrityksen ja työllistää monia, on kaikkia hyödyttävää toimintaa. Olisi täysin älyvapaata ajatella, että yrittäjä ei saisi nauttia tuloistaan ja riskinotostaan, vaan pitäisi tyytyä keskinkertaiseen elintasoon kuten kaikki muutkin. Ostakoot vaikka kymmenen Ferraria talliinsa, jos pätäkkää riittää. Kateutta en ymmärrä lainkaan.
Ongelmana ei ole rikkaiden rikastuminen, ei edes suhteellinen köyhyys (Suomessa) vaan se, että köyhien ostovoima heikkenee. Toisin sanoen, alin tulodesiili kykenee entistä vähemmän ostamaan asioita. En näe perusteita sille, että alimman tulodesiilin ostovoiman pitäisi nousta, koska varsinaisesti tulot ansaitaan työnteolla. Toki on niin, että valtiontalouden säästötavoitteita täytyy miettiä myös korruption ja tuhlaamisen ehkäisyn kautta, samoin, että säästöjä ei kannata tehdä niin, että ne kostautuvat myöhemmin pakollisten sosiaalimenojen kasvulla. Kernaasti leikkaisin esim. sotejohtajien palkkoja, koska heidän työnsä ei kansantaloutta hirveästi pönkitä. On aikamoista verovarojen väärinkäyttöä tuo, populistinen huomio toki.
En ole vakuuttunut nykyisen hallituksen osin ideologisilta vaikuttavista säästöistä, mutta en todellakaan siirry vihervasurien verobudjettien kannattajaksi. Säästöjä on pakko saada aikaan, tosin luottamukseni siihen, että näin myös käy, on perin vähäinen. Jos niitä saadaan aikaan ilman, että köyhiä kurjistetaan, on se todella hyvä asia.
