Ei välttämättä olekaan jokaisen nykyisen kodin lähellä työpaikkaa, mutta tarkoitinkin, että noin 99 % Suomen työpaikoista sijaitsee sellaisessa lokaatiossa, että n. 45 min. säteeltä olisi löydettävissä edullinen asunto. Joskus se varmasti vaatii muuttamista. Ymmärrän, että joillain harvoilla voi olla vaikea muuttaa työn perässä esim. omaishoitajuuden tai yhteishuoltajuuden taki, mutta suurimmalla osalla tällaisia esteitä ei ole. Esteet ovat lähinnä psykoloogista haluttomuutta, joka sekin voi olla ymmärrettävää "kotiseuturakkautta" tms. - joskin itse yli 10 kertaa muuttaneena ja neljässä eri kaupungissa asuneena pidän muuttamista eri syistä täysin normaalina osana elämää...
Tämänkin kyllä ymmärrän, että pieneksi jäävä elintason nousu ei innosta näkemään enemmän vaivaa, ja myös @DAF mainitsema kustannusten lisääntyminen (vaikkapa lounaalla käyminen) on totta. Mutta sitten tullaankin tämän ja edellisen viestini ytimeen:
Yhteiskunnalla ei ole mitään suoraa ratkaisua siihen ongelmaan, että normaali työsuhde normaalilla palkalla ei kelpaa! Yhteiskunnalla ei ole mitään keinoa "rakentaa" tilauksesta haluttuja työpaikkoja, vaan työpaikat syntyvät markkinoilla sellaisiin tehtäviin, sellaisella sijainnilla ja sellaisella palkkatasolla, mihin työmarkkinoilla on tarvetta.
Jos ihminen ei tule valituksi "paremman" tason tehtäviin, ja itse hylkää huonommat, niin ollaan aika lailla umpikujassa. Epäsuoria keinoja voisi olla kouluttautuminen, ja sitä kautta saada pätevyys vaativampiin ja paremmin palkattuihin tehtäviin, joihin motivaatiota löytyy. Mutta kouluttautuminenkaan ei tunnu kaikkia innostavan - ja hallituksen päätös aikuiskoulutustuen leikkaamisesta ei ainakaan helpota asiaa...
Lisäksi useimmiten tie parempiin työpaikkoihin kulkee huonompien kautta, joten jos ei ota sitä ensimmäistä askelta, niin ei kyllä tule pääsemään seuraavallekaan tasolle. Tähän ei mikään taho pysty auttamaan.
On myös hyvä muistaa, että yksityisellä sektorilla palkan maksaa viime kädessä asiakas, ja julkisella veronmaksaja, joten varsinkaan tällaisessa taloudellisessa tilanteessa on turha kenenkään kuvitella, että pienipalkkaisten työtehtävien työvoimapula ratkea merkittävillä ja laajamittaisilla palkankorotuksilla. Ehkä sitten kun saadaan talouskasvua, niin palkatkin lähtevät nousuun ilman merkittävää inflaatiota pahentavaa vaikutusta. Mutta juuri talouskasvun takia työllisyysaste pitää saada nousuun ensin.
Varmasti yksittäiset menestyvät yritykset ratkovat tälläkin hetkellä omaa osaajapulaansa paremmilla palkoilla, mutta jos keskimääräisen tavallisen yrityksen kannattavuus pyörii lievän tappion ja ehkä 10 % voiton välillä, niin ei siellä hirveän suurta liikkumavaraa ole - varsinkaan koko alan kattavissa yleissitovissa työehtosopimuksissa...
Eli siksi työkykyiset ihmiset, jolla viimekädessä vain oma motivaatio estää työllistymisen, koska sen tuoma elintason nousu tuntuu liian vähäiseltä, pitää saada töihin - ja porkkanaa siihen ei harmillisesti ole tarjolla. Kyllähän sitä toivoisi, että vaihtoehto ei ole pelkkä keppi, vaan ainakin jossain määrin Ruotsin ja Tanskan mallinen joustavampi työelämä. Mutta kyllä sielläkin työllistymisongelmista kärsivä työnhakija joutuu pääsääntöisesti aloittamaan vähän epämieluisammissa tehtävissä, mutta joustavilla työmarkkinoilla myös eteneminen on helpompaa. Eikä pidä vähätellä joustavien työmarkkinoiden tuomaa talouskasvua, joka siinä sivussa mahdollistaa korkeamman palkkatason. Harmillisesti vain sekä oikeisto että vasemmisto tuntuu haluavan muista Pohjoismaista vain omaan ideologiaan sopivia palasia, mutta samalla omaan makuun sopimattomat osat sivuutetaan...
