Laitanpa oheisen viestini jengi-ketjusta tännekin, kun se sangen olennaisesti liittyy omaan käsitykseeni meidän ylivoimaisesti suurimmasta ongelmastamme eli taloudellisen perustan rapautumisesta heikon talouskasvun ja vääjäämättömästi heikentyvän demografiamme myötä. Eivät mitkään leikkaukset tule auttamaan kasvun suhteen, ne ovat oireiden eikä perussairauden hoitoa - ja jos taantuma on tosiaan tulossa niin kovin vahvoina ja äkillisinä ne lähinnä voivat syventää sitä ja siten luoda uutta painetta leikkauksille jne. Tässä siis taustaa sille, miksi karehdin jengi-ketjussa Ruotsin tilannetta:
Tunnustan että edelleenkin hartaasti toivoisin meille Ruotsin tietä, siis noin demografisesti ja taloudellisesti. Itsestäänselvää on, että siellä on harjoitettu sangen vastuutonta ja lyhytnäköistä maahanmuuttopolitiikkaa (ja pystyn kaivamaan JA:n uumenista useitakin viestejä takavuosilta, joissa olen tämän tosiseikan todennut). Mutta dynaaminen talous ja yhteiskunta pystyy löytämään resursseja ja ratkaisuja näiden ongelmien ratkaisemiseen - ja sitä maahanmuuttoakin voidaan rajusti kiristää kun demografia on jo kunnossa. Taloudellinen perusta yksinkertaisesti tulee vain mahdollistamaan suuriakin panostuksia ja toimia.
Muistan mikä väkilukusuhde Suomen ja Ruotsin välillä oli hamana teiniaikanani kun aloin kiinnittää näihin asioihin huomiota: about 5,2 vs 8,8 miljoonaa. Nyt se on 5,5 vs 10,5 miljoonaa. Eikä näillä trendeillä ehkä ihan pitkään mene että 5,5 vs 11 miljoonaa (eikä siis pelkästään väkilukujen suhde vaan ikäryhmien jakautumisen suhde: toinen kasvaa, toinen ikääntyy). He vain tulevat jättämään meidät kauaksi jälkeensä - ja Tanska ja Norja vähän hitaammin myös. Vaikka täysin autenttisesti siellä onkin vaarallisia ja väkivaltaisia slummeja, joista ajoittain lieveilmiöt ulottuvat myös keskiluokkaisen valtaväestön alueille.
Lainaan loppuun presidentti Niinistön tuoreita ja osuvia sanoja: ”Meidän täytyy muistaa se, että Suomi poikkeaa pahasti tällä hetkellä muista Pohjoismaista. Me olemme jäämässä pahasti, pahasti jälkeen.”