En veronkevennyksiin sinänsä ottanut kantaa. Kommentoin vain väitettä, jonka mukaan veronkevennykset suurituloisille lisää kulutusta ja sitä kautta on kansantaloudelle hyväksi. Tutkimusten mukaan näin ei ole. Kansantalouden kannalta ajateltuna nuo veronkevennykset toimivat parhaiten siten, että lasketaan pieni- ja keskituloisten verotusta ja pidetään suurituloisten verot ennallaan. Onko se sitten reilua, niin en ota siihen kantaa.
Hallituksesta vielä sen verran, että tämän budjettiriihen myötä on nyt sitten "mutku edellinen hallitus" kortti käytetty. Tästä eteenpäin sitä ei enää voi käyttää tekosyynä yhtään millekään.
Selvä, hyötyargumentti toimii silloin, jos ajatellaan, että ihmisten saamat tulot ovat jotenkin yhteistä omaisuutta. Rikkaiden saamat lisätulot menevät aika moninaisiin tarkoituksiin, ylellisyyksiin, erilaisiin sijoituksiin, omaan yritykseen, näistä jokin osa voi hyödyttää yhteisöä. Rikkaat osaavat myös käyttää verosuunnittelua, joten rahojen kiskominen heiltä on valtiolle työläämpää kuin keskituloisilta. Valtio saa ihmisiltä aika paljon ilmaista rahaa, koska ihmiset jättävät käyttämättä pienehköjä mahdollisuuksia verovähennyksiin.
Verot ryöstöä ja jos ihmiset nyt vain olisivat oppineet huolehtimaan itsestään, voitaisiin hyvinvointivaltiomalli purkaa? En tiedä millä alkeellisella - tai ehkä oikeammin aatteellisella - tasolla tässä ajatuksessa liikutaan, mutta historiallisesti tällainen hyvin toimiva "itse pärjäämiseen" perustuva valtiomalli on samanlainen yksisarvinen kuin kommunistinen työläisen paratiisi.
Sen sinänsä voin hyväksyä, että arvovalintana pitää esim. verotusta varkautena riippumatta siitä, mihin seurauksiin tällaiseen ajatteluun perustuva käytännön toteutus johtaisi. Ja arvoja on tietysti monenlaisia, eikä tällainen (onneksi) libertaristinen eetos kovin todennäköisesti nouse demokratiassa niin kannatetuksi, että verotuksesta ja aktiivisesta sosiaalipolitiikasta luovuttaisiin. Uudistaa niitä molempia kyllä voisi.
Huomioitava on se, että on hyvin erilaisia ratkaisuja verotukseen olemassa. Monissa maissa painottuu välillinen verotus, esimerkiksi saatetaan verottaa tavallista enemmän kiinteistöjä tai käytetään haittaveroja merkittävästi. Verotuksesta ei päästä eroon, mutta sen oikeudenmukaisuutta täytyy silti pohtia. Eikä mikään verotusmalli voi olla ennalta poissuljettu vain siksi, että aikaisemmin moista mallia ei ole käytetty.
Tietysti jokainen malli on historiallisen kehityksen tulos. Suomessa ollaan nyt jouduttu suohon, koska näemme itse, millaiseen tilaan valtiotalous on joutunut. Suhdannemuutokset aiheuttavat ns. säästöihin keskittyneen hallituksen budjetissa 1,5 mrd lisäyksen menoihin tuosta vain, kuukaudessa. Hirveää edes ajatella, mitä tapahtuu, jos kv. talous sakkaa pahemmin, tai jos on taas edessä jonkin euroalueen maan hyysääminen.
Kysymys kuuluu, päädyttäisiinkö nykyiseen malliin, jos voisimme valita? Selkeästi on niin, että koko järjestelmämme pitäisi muuttaa, alkaen työelämään liittyvästä lainsäädännöstä. Ihmisten palkkaaminen töihin tai työstä erottaminen pitäisi olla huomattavasti helpompaa. Toisaalta, se edellyttäisi sitä, että työpaikkoja olisi jatkuvasti runsaasti tarjolla ja työnvälitys toimisi nykyistä tehokkaammin. Rusinoiden poimiminen on tietysti tyypillinen tapa suhtautua asioihin: puolueet poimivat toimenpidelistasta vain ne asiat, jotka miellyttävät omia kannattajia. Ei ole olemassa mitään "Tanskan mallia", on olemassa Tanskan kokonaisuus, johon joko siirrytään tai ei siirrytä.
Verotuksen oikeudenmukaisuuden pohtiminen on välttämätöntä, koska asioita ei voida itsestäänselvyyksinä. Piikki ei ole enää auki ja tästä ajattelusta on päästävä eroon. Tiettyä pakkoa täytyy myös työvoimapolitiikkaan luoda, on täysin kestämätöntä, että valtava joukko nuoria viettää koko elämänsä työtä pakoillen. Joukossa on varmasti paljon työkykyisiä ihmisiä, mutta näitä ei heitetä työelämään tekemään minimipalkalla töitä, vaan viimeiseen asti kierrätetään erilaisten palvelujen piirissä. Jossakin vaiheessa sitten todetaan, ettei oikeastaan enää kannata yrittääkään heitä työllistää.
Oikeudenmukaisuuskysymys on sekin, ettei ole olemassa kullalla silattua tietä hyvään elämään ja varallisuuteen. Valtion velvollisuus ei ole tukea työhaluttomia, vaan osoittaa tie liikkuviin työmarkkinoihin, joissa sitten pitää lähteä luomaan uraa nollapisteestä. Maahanmuuttajat ovat yleensä tässä pisteessä, mutta maassa olijoiden on tähän pisteeseen myös jouduttava. Hyvinvointivaltio ei tarkoita sitä, että voisi koko elämänsä pakoilla työtä sosiaalitätien hoivan saattelemana.
Tähän loppuun pieni anekdootti, koulusta. Eräässä nimeltä mainitsemattomassa koulussa opettaja sanoi oppilaalle suoraan, että ne jotka eivät tee läksyjään eivätkä siten työtään, joutuvat sosiaalipummeiksi. Tämä on virkistävää sanomaa, koska se haastaa nykyisen ideologian siitä, että yhteiskunnan suojaverkot aina ottavat kiinni, vaikka henkilö ei missään elämänsä osoita kiinnostusta töihin. Uskon, ettei työväenliikkeenkään alkuperäisenä tarkoituksena ollut luoda mitään tällaista järjestelmää. Tukiverkot on tarkoitettu niille, jotka ovat kadottaneet työkykynsä. Tai niille, joilla on ollut elämässään harvinaisen huono tuuri.
/img-s3.ilcdn.fi/66dfba4fdc3ba78f184999d42200bf0ef2c213249d0af9b504463a9fe8b48e5c.jpg)
www.iltalehti.fi
www.is.fi
/img-s3.ilcdn.fi/a309762b4f6658d1eb0ccf3be5a9ec0521d2a1374dee3deae7e4b81361e1e64f.jpg)
