Nykyään on kuitenkin myös niin, että ne, ketkä haluavat lapsia, saavat lapsia selvästi vähemmän kuin toivoisivat. Yksi syy tähän on se, että lapsia aletaan hankkia siinä 35-vuotiaana, ja eihän silloin ole naisen enää mahdollista saada kuin hyvällä tuurilla se 1-2 lasta. Tähän olisi politiikkatoimillakin jossain määrin mahdollista vaikuttaa, että lasten hankkiminen koettaisiin taloudellisesti turvalliseksi jo ennen kuin oma elämä on kaikilta osin täysin valmis, mikä auttaisi siinä, että useampi perhe ehtisi hankkia lapsia toivomansa määrän.
Nykyään lasten hankintaa tunnutaan lykkäävän hamaan tulevaisuuteen, jos oma tulevaisuus koetaan epävarmaksi. Tässä on tapahtunut jonkinlainen muutos viimeisten 30 vuoden aikana, koska vielä 90-luvun laman aikaan moni nuori nainen, jos ei päässyt lukion jälkeen opiskelemaan, nimenomaan hankki lapsia ja alkoi kotiäidiksi, kun ei ollut töitä tai muutakaan tekemistä. Laman takiahan silloin syntyvyyskin väliaikaisesti kasvoi. Nykyään asenneilmapiiri on erilainen, eli sitä pidetään jotenkin vastuuttomana, jos tyhjätaskuna perustaa perheen yhteiskunnan tukien varaan. Ikään kuin olisi ilmassa jopa sellaista ajattelua, että on taloudellisesti kannattavampaa ulkoistaa se lasten kasvattaminen ulkomaille ja ottaa sieltä ihmiset tänne vasta sitten aikuisina töihin.
Käsittääkseni suurissa ikäluokissa on kato jo käynyt sen verran, että tällä hetkellä suurimmat elossa olevat ikäluokat ovat 1980-luvun puolivälissä syntyneet, eli parhaassa veronmaksuiässä olevat. En tiedä sitten, kuinka paljon väestöpyramidi tulevaisuudessa tasoittuu, kun viime aikoina on kuitenkin jokainen ikäluokka hankkinut aina vain edellistä vähemmän lapsia. Maahanmuuttajat toki varmaan hankkivat keskimäärin enemmän lapsia kuin kantasuomalaiset, joten heistä on siinäkin suhteessa jonkinmoista apua.
