Näinhän se meni. Vanhanen kakkosen alkumetreillä 2008 se kriisi lähti vyörymään ja siinä kohtaa oli vielä ihan hyväksyttävää aloittaa elvytyksellä. Velkaa oli reilu 50 miljardia ja nokiakone täysissä voimissa, joten mikäs siinä. Tosin silloisen VM Kataisen "ei koske Suomea" vakuuttelut nyt vähän menivät harhaluulon puolelle.
Seuraavalla kierroksella tilanne oli jo tiedostettu, että taantumassa jostain syystä edelleen ollaan ja Katainen olisi halunnut lähteä myös leikkausten tielle. Vaalitulos oli tunnettu ja sen synnyttämä sekasikiöhallitus kirjasi ohjelmaansa demareiden vaatimuksesta, että talous kääntynee vuoden sisällä nousuun ja leikkauksia ei tarvita. Puolivälissä matkaa piti tarkastella onko käyrät ylöspäin vai onko leikkauksille tarvetta, mutta siinä nyt kävi niin kuin aina käy. Asiaa ei varsinaisesti auttanut ay-liikkeen masinoima Urpilaisen kaato ja Kataisen karkaaminen Brysseliin. Heillä kun oli ihan toimivat välit toisin kuin loppukauden seuraajillaan.
Sipilä hoiti seuraavaksi vaalivoiton itselleen puhumalla painokkaasti leikkaamisesta ja painotti, että toimenpiteisiin kuluu kaksi vaalikautta. No kauden sai koittaa, kun taas kansa oli kyllästynyt ja halusi velkabileet takaisin. Rinteen mukaan rahaa kun oli.
No se historiamuisteluista. Saatoin muistaa hieman väärinkin, mutta nyt takaisin Orpoon. Alkusekoilut ovat toivottavasti takana ja syksyllä sitten ohjelmaa toteuttamaan. Purran pitää vielä saada harjattua ainakin eduskuntaryhmän tyypit someruotuun. Paikallistason ihmisten kanssa se on mahdotonta, mutta se taitaa olla persujen kanssa sitä välttämätöntä massan kohinaa.
