Itseäni vähän rasittaa se, että ennen kuin yhtään hallitusohjelmaan kirjattua asiaa on sovellettu käytännössä, ne dumataan. Ei minunkaan mielestäni hallitusohjelma täydellinen ole, mutta mielestäni siinä on sovittu oikeansuuntaisista toimenpiteistä, jotta Suomi saadaan nykyistä paremmalle tolalle. Ideaalitilannehan olisi se, että rahaa vain tippuu taivaasta ja sitä sitten käytetään isolla kädellä kaikkeen mahdolliseen. Hyvinvointivaltio on rakennettu sille oletukselle, että mahdollisimman moni tekee töitä ja ne, jotka eivät syystä tai toisesta siihen kykene, valtio huolehtii heistä. Olemme eläneet vuosikymmeniä onnellisten tähtien alla ja valtion varoista on kyetty tarjoamaan paljon sellaisia etuja ja etuisuuksia, mihin ei enää ole varaa. Velaksi ei voi loputtomiin elää.
Ja sekin pitäisi ymmärtää, että valtiotasolla ei vain voida ajatella asioita yksittäisten yksilöiden osalta. Sellainen ei yksinkertaisesti toimi. Tämä ei ole synonyymi sille, etteikö yksilöillä olisi merkitystä, mutta ei kouluissakaan voida suunnitella asioita niin, että ne olisivat just sille omalle Jessica-Petterille kaikkein helpointa/parasta/sopivinta, jne.
Myös mittasuhteet ovat monella hukassa. Jos ajatellaan vaikka lääkkeiden alvin nostoa, on ihan totta, että monelle hyvin pienituloiselle pienikin hintojen nosto voi vaikeuttaa elämää. Meillä on kuitenkin Suomessa sellainen kuin toimeentulotuki. Kelan sivuilla lukee seuraavaa:
Kela voi myöntää perustoimeentulotukea terveydenhuoltomenoihin. Vähäiset terveydenhuoltomenot sisältyvät toimeentulotuen perusosaan, eikä niitä hyväksytä erikseen menoina. Tällaisia menoja ovat esimerkiksi ilman reseptiä ostettavat itsehoitolääkkeet, perusvoiteet, vitamiinit ja laastarit.
On hyvä huomioida, että suuri osa suomalaisista ei ole pienituloisia, eivätkä elä tukien varassa. Kukapa sitä nyt haluaisi mistään nykyistä enempää maksaa, mutta suurimmalle osalle lääkkeiden alvin nousu 10% -> 14% ei hetkauta elämää mihinkään suuntaan. Jos ajatellaan, että lääkkeisiin menisi verottomasti 1000€ vuodessa, näistä lääkkeistä maksaisit nykyisellä 10% alvilla 1100€/v. Jatkossa maksat samoista lääkkeistä 1140€/v. Nousua siis 40€ per vuosi. Ja kun jaat tämän 40€ vuoden jokaiselle kuukaudelle nousua tulee 3,33€/kk. Siis
kolme euroa ja kolmekymmentäkolme senttiä enemmän kuin nyt. Kenenkään talous ei oikeasti tule tähän kaatumaan. Ja nyt siis puhutaan 1000€:n vuosittaisista lääkekuluista. Lisäksi meillä on sellainenkin hienous kuin lääkkeiden omavastuu, joka vielä laskee lääkekuluja. Muut veronmaksajat siis maksavat osuuden toisten ihmisten tarvitsemista lääkkeistä. Tiedostan toki, että on olemassa lääkkeitä, joita Kela ei korvaa, mutta ymmärtääkseni valtaosa lääkkeistä kuitenkin kuuluu Kela-korvauksen piiriin. Tämäkin on ihan oikeasti etuoikeus ja ihmisten pitäisi myös ymmärtää se nykyistä paremmin. "Saavutetuista eduista ei luovuta"-mentaliteetti on toisinaan ihan ymmärrettävää, mutta fakta on se, että kaikkeen ei ole entiseen malliin varaa, muutoksia on pakko tehdä. Nyt tämä alvin 4%:n nousu on saanut ihan suhteettomat mittasuhteet, vaikka valtio saa noususta jatkossa enemmän rahaa ja niillä rahoilla voidaan auttaa niitä, jotka eniten apua tarvitsevat.
En myöskään ihan ymmärrä tätä valitusta ekan sairaslomapäivän palkattomuudesta, joka ei edes koske kaikkia. Työnantaja saa jatkossakin antaa palkallista sairaslomaa, jos siltä tuntuu. Mutta yleisesti ottaen itseäni naurattaisi, ellei melkein itkettäisi nämä "sitten tullaan sairaana duuniin tartuttamaan muut"-heitot. Ensinnäkin, pääsääntöisesti virukset tarttuvat, jos ovat tarttuakseen, jo ennen kuin henkilö kunnolla oireilee. Lisäksi, harva tulee täysin puskista sairaaksi ja kuume, joka nousee yhtäkkiä ilman mitään varoitusta, on melko harvinaista. Eli, yleensä ennen kuin joutuu jäämään vaikkapa nyt flunssan vuoksi saikulle, hänellä on ollut joitain oireita jo ennen ja hän on sinä aikana potentiaalisesti tartuttanut muita. Ihminen saattaa myös tartuttaa vielä silloin, kun on näennäisesti itse terve ja oireeton. Eli, oikeastihan jokaisen pitäisi olla varmuuden vuoksi muutamia päiviä himassa oireiden loputtua. No, eihän siihen kukaan ryhdy. Tai voisi ryhtyä, jos saisi viettää normaalia elämää muuten täydellä palkalla. Lisäksi, kuten täältäkin olemme saaneet lukea, moni käy duuneissa flunssassa edelleenkin, vaikka mitään karenssia ei edes ole. Ihmiset tekevät jatkossakin päätöksiä kuka mistäkin syystä ja harva oikeasti sairas selviää vain yhden päivän sairauslomalla. En siis ihan ymmärrä, miten tämä homma nyt muuttui yhdessä yössä aivan suunnattomaksi työntekijöiden riistoksi? Katsotaan nyt rauhassa, millaisia kokemuksia tästä saadaan, jos edes saadaan.
Muutoksia on pakko tehdä, koska nykyinen meno ei voi jatkua. Kaikki joutuvat tulemaan jollain tavalla nyt vastaan. Ja ennen kuin kukaan nyt tulee sanomaan, että kaikkein rikkaimmat eivät joudu, totean, että he ovat osaltaan olleet mukana talkoissa jo siitä saakka, kun alkoivat tienata isompia palkkoja tai saivat enemmän omaisuutta. Lisäksi nähdäkseni kaikkein varakkaimmat ihmiset eivät liiemmin esim. rasita julkista terveydenhuoltoa, vaan käyvät yksityisellä. Olipa heillä sitten vakuutus tai ei, jostain muualta kuin valtion kukkarosta heidän terveydenhuoltonsa maksetaan. Tämä siis osaltaan parantaa niiden mahdollisuuksia päästä hoitoon kunnalliselle, joilla ei muuta mahdollisuutta ole hoitoa saada. Tämä joukko käyttää myös rahaa palveluihin ja muuhun kulutukseen euromääräisesti enemmän kuin peruspalkansaaja ja tällä tavalla valtio saa lisää verorahoja. Lisäksi moni varakas tekee hyväntekeväisyyttä tavalla tai toisella, mutta eivät pidä siitä mitään numeroa, koska eivät tee sitä itsensä, vaan apua tarvitsevien vuoksi. Niin, ja sitten on vielä se solidaarisuusvero. Se, että veron alarajaa nostettiin, on ihan oikein, koska viime hallituskaudella se on ollut liian alhainen. Kaikki solidaarisuusveroja maksavat eivät todellakaan ole mitään sikarikkaita, vaikka hyvätuloisia ovatkin.
Itse toivoisin, että sen sijaan, että huudetaan suuna päänä ja haetaan vielä nykyistäkin enemmän vastakkainasettelua, puhaltaisimme enemmän yhteen hiileen. Se luo myös paremman ilmapiirin ja silloin on helpompi myös ymmärtää muita ja muiden näkökulmia ja kokemuksia. Ei aina tarvitse olla niin kärkäs, vaan joskus on ihan ok suhtautua neutraalisti. Tai vaikka skeptisestikin, mutta silti olisi aina hyvä antaa reilu mahdollisuus, koska se hyödyttäisi tätä maata. Ymmärrän, että politiikassa ollaan eri mieltä ja siellä ollaan eri ääripäissä, mutta itse toivoisin sitä, että pystyttäisiin avoimin mielin katsomaan rauhassa, saadaanko näillä toimenpiteillä tarvittavia muutoksia. Edes jotain. Se on meidän kaikkien parhaaksi. Mutta nyt tuntuu, että moni suorastaan pelkää, että koko omalta elämältä menee tämän hallituksen myötä pohja ja joutuu kadulle kerjäämään. Kommunikaatiolla ja retoriikalla on väliä ja olisi tärkeää, että näinä vaikeina aikoina ei ainakaan lietsottaisi niiden kaikkein helpoimmin ahdistuvien pelkoja kummallakaan laidalla.