Niin, nythän se talkoopakko kohdistuu suhteessa eniten niihin, jotka tarvitsevat tukia selviytyäkseen. Rahat pois laiskoilta, tyhmiltä, sairailta ja muulta heikommalta ainekselta, siinä on sitä oikeudenmukaisuutta.
Raha ansaitaan työnteolla. Eläkeläiset ovat ansainneet eläkkeensä työnteolla. Tämä on lähtökohta oikeudenmukaisuudelle. Tämä on sitä ansioon perustuvaa oikeudenmukaisuutta.
Jos se ei syystä tai toisesta onnistu saamaan työtä tai on siihen kykenemätön, on yhteiskunnan mietittävä sitä, millä tavoin asiaa kompensoidaan. Tullaan ihan toisenlaisen oikeudenmukaisuuskäsitteen piiriin. Mietitään sitä, mikä olisi järkevää yhteiskunnan toimivuuden kannalta, millaiset tulonsiirrot voisivat tulla kyseeseen.
Suomessa ollaan päädytty aika laajaan sosiaalitukien ja tulonsiirtojen verkostoon. Monissa maissa näin ole. Suomessa tuo yhteisöllisyys ei ole kovin vahvaa, eikä sukuverkostoja käytännössä ole. Tällöin valtio joutuu ottamaan roolia erilaisten tukien järjestämisessä. Perusteena tälle voidaan pitää yhteiskuntarauhan ylläpitämistarvetta.
Suomessa perustuslaki takaa ihmisille välttämättömän toimeentulon. Se ei kuitenkaan määrittele sen laajuutta eikä määrää tarkemmin. Jokaisella hallituksella on tässä omat linjauksensa. Viime kädessä tämä on kansalaisten itsensä päätettävissä.
Joo, mutta onhan verojen puolitus aika antelias temppu tähän saumaan, eikö? Eihän ne toki kaikilla yksilöillä ihan puolitu, mutta keskimäärin.
Toki, mutta jälleen kerran, ovatko rikkaat itse valmiit maksamaan jotakin solidaarisuusveroa? Kysyykö valtio, haluatko luopua toisesta purjeveneestäsi köyhien vuoksi?
Minusta myös vasemmistolaisten pitäisi miettiä muutamaa yksinkertaista tosiasiaa. Yleensähän kateus kohdistuu rikastujiin ja käytännössä nämä ovat yrittäjiä. Jotkut harvat toimarit rikastuvat, joukossa on myös Fortumin johdon kaltaisia tyhjäntoimitusjohtajia, joiden ansaitsemista nyt voidaankin vähän ihmetellä. Mutta toimaritkin oikeissa yrityksissä ovat koko ajan veitsenterällä, neljännesvuosikatsauksien ja hallintoneuvoston/omistajan välissä.
Yrittäjien keskimääräinen tulotaso ei päätä huimaa, jos puhutaan yksinyrittäjistä:
Alle 2 000 €/kk - puolet yksinyrittäjistä tienaa reilusti vähemmän kuin palkansaaja keskimäärin
Valtiovalta muistaa huonosti toimeentulevia yrittäjiä vain raskaalla byrokratialla ja tiukalla verotuksella. Jos sattuu käymään niin harvinaisesti, että yritys alkaa menestyä ja yrittäjälle alkaa kertyä jopa kunnon tuloakin, niin silloin voimme olla varmoja, että veli vasenkätisten kiinnostus herää. Aletaan puhua kaikenlaista soopaa yhteiskuntavastuusta ja solidaarisuudesta, vaikka normaalisti yksinyrittäjän elämä on yhtä puurtamista ja taistelua toimeentulon kanssa.
Toisin sanoen, menestymisestä rangaistaan. Kuitenkin menestyvä yrittäjä tuo toimeentuloa monelle ihmiselle ja on usein yhteisöllisestikin aktiivinen. Tekee myös asioita, joita hänen ei tarvitsisi: kuten järjestää erinäisiä hyviä asioita yhteisölle. On monessa mukana. Tavallaan toimii valtion ja kunnan tukena vapaaehtoistyössäkin. Näitä yrittäjiä tosiaan on, mutta tätäkin pidetään itsestäänselvyytenä: "maksaa velkansa valtiolle."
Jos nyt sitten tällä samaisella yrittäjällä on kovat tulot, huvilat ja purjeveneet, niin ainakin minusta se on täysin yhdentekevää. Pitäkööt kamansa ja nauttikoot niistä. Mutta tämähän ei vasemmistolle käy. Kyse on kuitenkin perustavasta oikeudenmukaisuudesta. Hyvin moni menestyvä yrittäjä on kokenut urallaan aika kovia vastoinkäymisiä, mutta tämä ei lainkaan kiinnosta vasemmistoa. Yrittäjä on ottanut riskin ja on nyt myös melkoinen veronmaksajakin. Mutta vielä pitäisi vuolla lisää tuohta loppumattomasta rahamassista. Koska oikeudenmukaisuus?