Palkkatuki ja muut keinotekoiset työllistämisen keinot kertovat vain siitä, että meillä on työmarkkinat, joilla ihmisten osaaminen, kyvykkyys ja toimintakyky eivät vastaa työnantajien tarvetta. Aktivoivien tukien tarkoitus onkin olla osa sosiaalityötä niin kuin Jäntti Ylen jutussa toteaa.
Onko tukityöllistämisen kasvattaminen enemmän sosiaalipoliittinen hanke? Ihmiset saadaan tavalla tai toisella kiinnittymään työhön ja elämään.
Jäntin mukaan työvoimapolitiikan ja sosiaalipolitiikan ero on kuin veteen piirretty viiva. Useissa toimenpiteissä on mukana molempia.
Suomessa korostetaan kovasti kansantaloudellista puolta. Nykyisessä ilmapiirissä olisi ongelma, jos työtön olisi tuetussa työssä Ruotsin tapaan vuosikausia, mutta asenteet muuttuvat.
– Jos verrataan sitä, että joku on tukityöllistettynä kahdeksan vuotta tai on työttömyyskorvauksen, asumis- ja toimeentulotuen varassa saman ajan. Todennäköisesti palkkatuki on laskennallisesti julkiselle taloudelle halvempi vaihtoehto, Jäntti sanoo.
Voimme tietenkin uskoa, että kun vain kovasti kepitämme työttömiä, työnantajat rupeavat tahtomaan töihin puolikuntoisia ja passivoituneita ihmisiä. Tälle uskolle tuskin on perusteita. Yhden passivoituneen, ahdistuneen ja alistuneen saaminen täysipäiväiseksi työntekijäksi on valtavan kallista. Heihin ei kannata resursseja tuhlata. He ovat työelämän saattohoitotapauksia, joille voidaan antaa oireenmukainen hoito, mutta joiden laajamittaisesta paranemisesta ei ole toiveita.
Resurssit kannattaisi käyttää syrjäytymisen ehkäisyyn ja toimintakykyisiin, mutta se sotii oikeiston ideologiaa vastaan. Sen sijaan että järjestetään kyttäysarmeija piinaamaan työhaluttomia tai toimintakyvyttömiä, kannattaisi satsata ihmisiin, jotka vielä uskovat omiin mahdollisuuksiinsa.
Valitettavasti Suomi on tilanteessa, jossa raha riittää enää maan kurjistumiskierteen hidastamiseen. Kun emme pysty ylläpitämään rakenteita, jotka luovat Suomelle osaamista ja irrottavat ihmisistä käyttöön parhaan potentiaalin, pitemmän ajan tulevaisuus näyttää huonolta.
Suomessa on leikattu leikkaamistaan ja tehostettu tehostamistaan. Nyt kun teollisuus valittaa, etteivät ammattikoulusta tulevat osaa edes lukea, näemme toimien vaikutuksen niidenkin kohdalla, jotka ovat onnistuneet läpäisemään edes jonkinlaisen koulutuspolun. Osattomat sitten vielä erikseen.
Emme kuitenkaan suostu tunnustamaan toimimattomien valintojen seurauksia, vaan yritämme yhä vain samaa. Luomme tavoitteita, jotka ovat sinänsä kannatettavia, mutta joita ei voi toteuttaa ilman rajua rahallista panostusta.
