Jari Lindström:
Sinällään hyvä kirjoitus Janne Pahkalalta.
Mutta se kertoo tismalleen samaa tarinaa kuin Sipilän hallituksen aikana. Kun maan taloutta halutaan laittaa kuntoon, toimet osuvat moniin, myös duunareihin ja työttömiin.
Jos tämä tulee jollekin yllätyksenä oikeistohallituksessa, niin kannattaa vaihtaa puoluetta jota äänestää. Kaikesta käydään kauppaa ja tehdään kompromisseja.
Nyt Kokoomus sai työelämän tavoitteensa ulosmitatuksi ja PS:lle tärkeää olivat maahanmuuttoon liittyvät kirjaukset. Aivan kuten ennustin jo kirjassani.
Se mitä hallitusohjelmassa sovitaan on oma asiansa, mutta vaikeinta on toimeenpano ja sen sisältö. Mitä siihen lopulliseen hallituksen esitykseen kirjoitetaan? Tavoitteet on kuitenkin julkilausuttuina hallitusohjelmassa ja se on yksimielisesti hyväksytty myös perussuomalaisten päättävissä elimissä, aivan sanoin kuin Sipilän hallituksen aikaan. Tosin silloin yksi henkilö vastusti hallitukseen menemistä, koska katsoi ettei porukka kestä vastuuta silloisen ohjelman läpiviemisestä. Hän oli oikeassa.
Kyse on lopulta siitä, että kun päätös yhteisesti hallituksesta on tehty, on se asiakirja joka ohjaa hallituksen yhteistä työtä. Kaikki päätökset ovat hallituksen yhteisiä, myös ikävät. Niiden päätösten takana pitää uskaltaa seistä vaikka tekee kuinka kipeää. Hallituksessa EI voi enää poimia rusinoita pullasta ja paeta vastuutaan. Jos sen kestää, on puolue happotestattu. Ja jos ei kestä- no ei politiikkaan kannata lähteä lainkaan.