Siis ihan vaan noin huomiona sille, ettei ainoa motiivi jatkossa ole vain se palkka vaan se kuuluisa kutsumus. On vaarallinen tie sellainen, jossa ihmisen terveys on kiinni rahasta jabvoittojenmaksimoinnista.
Ei meidän kyky ylläpitää laadukasta ja kattavaa terveydenhuoltojärjestelmää sikiä jostain pyhästä hengestä vaan lopulta kyse on aika kylmästi rahasta ja resursseista.
Jo pelkästään koulutusohjelmien pituuksien vuoksi erikoislääkäri on pitkälti ”elänyt” sairaalassa ikävuodet 20–35, ja tuntien työn luonteen, kyllä tuon rumban läpikäynti jo nykytilanteessa vaatii kutsumusta ammattiin. Erikoistumisen aikana privaatin puolella ”rahastaminen” taitaa olla mahdotonta.
Jos me haluamme, että alan koulutuksiin hakeutuu mahdollisimman tehokkaasti soveltuvimmat ja parhaat henkilöt, niin meidän pitää pystyä tarjomaan lääkäreille myös henkilökohtainen taloudellinen kannustin. Hyvä leikkaava kirurgi voi olla ns. kylmä ja mekaanisesti työhönsä suhtautuva tyyppi, koska työ vaatii kykyä tehdä päätöksiä ja tarkkuutta vaativia suoritteita paineen alla ja myös kykyä ”palautua” ja pitää pää kylmänä, jos tekee virheen tai joutuu henkisesti koettelevaan tilanteeseen (esim. leikattavana onnettomuudessa repaleiksi mennyt pikkulapsi). Raha voi olla perustavanlaatuinen motivoiva tekijä tällaiselle tyypille, mutta potilaat ja yhteiskunta hyötyvät siitä, että hän on hakeutunut lääkärin koulutukseen eikä kauppikseen.
Hyviä lääkäreitä ei saada koulutettua niin, että joku proffa pitää yksin massaluentoa sadoille opiskelijoille ja opiskelijat sitten sisäistävät ja oppivat asiat omalla ajallaan lukemalla. Jos aloituspaikkoja lisätään, niin sitten pitää myös tehdä riittävät panostukset koulutushenkilökunnan lisäämiseen ja sairaaloihin. Lisäksi pitää löytää soveltuvia potilaita, mikä ei ilmeisesti ole ihan pikkujuttu.
Lisensiaatin koulutusohjelma on pitkä, kallis ja luonteeltaan erikoiskoulutus, joten meillä on yhteiskuntana intressi, että koulutukseen hakeutuneet ja siitä valmistuneet päätyvät mahdollisimman tehokkaasti työllistymään lääkärin tehtäviin Suomessa. Se ei ole yhteiskunnan kannalta iso ongelma, jos esim. oikiksen tai muun vastaavan yleistutkinnon suorittanut ei päädy tekemään uraa ihan suoranaisesti lakimiestehtävissä, mutta lääkäreitä ei varmaankaan ole järkevää kouluttaa lukumääräisesti liikaa. Se mitä lääkärit haluavat, on hyviä virkoja hyvissä työympäristöissä, ja niitä ei taida tulla lisää aloituspaikkoja lisäämällä.