Tämän ja mainitsemani tekoälymyrskyn lisäksi välittömästi ratkaisuja kaipaavaksi asiaksi tulisi nostaa koko ajan kärjistyvän suorituskulttuurimme, joka on suurelta osin vastuussa koko pitkän nuorisoketjun mielenterveyshyökyaallosta. Sikäli ikävä aihe selättää kun juuri ollaan lisäämässä raipan ja kepin avulla lisää paineita: tehkää enemmän, kestäkää, venykää, yltäkää parempiin suorituksiin! Taikka muuten!
Olen ihan samaa mieltä, että esimerkiksi korkeakouluvalintojen siirtäminen ylioppilaskirjoituksiin on ollut huono valinta. Tätä valintaa aikaisemmin perusteltiin sosialistisista lähtökulmista, jotta kasvavat valmistumis-iät saataisiin kuriin ja nuoret aikaisemmin veronmaksajaksi. Tässä muutoksessa on ollut mukana valtaosa meidän puolueista ja edellisellä hallituskaudella tätä muutosta kiristettiin entisestään.
Itse aloitin yliopisto-opiskeluni 25 vuotiaana, sitä ennen kykenin veroja maksamaan myymällä erilaisia tavaroita. Toki aina olisin voinut olla parempi veronmaksaja, mutta osaltaan tuo aika valmisti minua myös siihen, että ehdin ihmisenä kypsyä ja muuttua sitä myötä tehokkaammaksi veronmaksajaksi.
Tätä koko ongelmaa lisää vielä se, että nuorena valmistuvat helpommin ajautuvat suorituskeskeiselle työuralle. Toki heillä on siihen myös erilainen energia kuin mitä kolmikymppisenä on. Ja tämä luo valtavia mahdollisuuksia saada paljon oppia ja luoda isoja juttuja. Valitettavasti tuo polku ei kuitenkaan valtaosalle sovi. Nämä Ihamuotilat ja Wahlroosit jotka ovat kolmikymppiseen mennessä tohtoreita ja kovia liikemiehiä ja kykenevät vielä tasapainoiseen elämään ovat kuitenkin ihan äärimmäisen harvassa.