Todettakoon yllä olevaan, että Kokoomuksen sisällä on keskusteltu hallitusrakenteesta. Persujen hallituspaikka Kokoomuksen kanssa on monella tavalla molemmille eduksi. Vähemmälle on kuitenkin jäänyt maailman ja Euroopan muuttunut tilanne.
Mistä on kyse?
Saksassa AfD kolkuttelee venäjämyönteisellä politiikalla suurimman puolueen titteliä seuraavissa vaaleissa. Äärivasemmalta Sahra Wagenknechtin uusi puolue yhdistää arvot ja venäjämyönteisyyden AfD:n kanssa. Vaikka puolue on vasta perustettu eikä pärjää ainakaan heti gallupeissa, Bild-lehdessä julkaistun mielipidemittauksen mukaan jopa 27 prosenttia saksalaisista voisi harkita Wagenknectin puolueen äänestämistä.
Hollannissa maahanmuuttovastainen PVV jyräsi liberaalit maanrakoon ja nousi suurimmaksi puolueeksi. Italiassa Meloni alkaa olla ns. keulakuva hallituksensa sisällä ja erilaiset osin EU-vastaiset sekä venäjämyönteiset voimat saavat enemmän tilaa. Ranskassa Le Penin Kansallinen rintama on kakkossijalla eikä se ole maan ainoa venäjämyönteinen voima. Slovakiassa, Itävallassa ja useissa muissa maissa tilanne on koko ajan menossa suuntaan, joka ei välttämättä ole EU:n kannaltakaan aina parempi.
Pohjoismaista Suomessa, Ruotsissa ja Ranskassa on ymmärretty tilanne. Todellinen vaihtoehto on lieventää hallituksessa radikaalia laitavasemmistoa ja -oikeistoa. Silloin tilanne pysyy ainakin toistaiseksi hallinnassa vrt siihen, että nämä yhä enemmän radikalisoituvat voimat saisivat pysyä hallituksen ulkopuolella ja kasvaisivat vaaleissa suurimmiksi puolueiksi/ryhmiksi.
Malleja on kolme:
1. Tanskan malli. Siinä hallituksen demarit siirtävät maahanmuuttopolitiikkansa niin ultralle linjalle, että sitä ei voi järkevällä tavalla vetää vieläkin tiukemmalle. Demarit pysyvät vallassa, ihmisoikeustuomioistuimet ja -juristit antavat tuomioita, mutta mikään ei muutu. Muissa asioissa Tanskan politiikka on hyvinkin liberaalia ja se on yksi ainoita maita, joka maksaa 0.7 prosenttia BKT:sta kehitysapua.
2. Ruotsin malli. Siinä hallituksen maltillinen Kokoomus hallitsee SD:n (Ruotsidemokraatit) tuella. Puolueet saivat vaaleissa yhteensä luokkaa 40 prosenttia kun suurin puolue demarit sai yksin luokkaa 30 prosenttia äänistä. SD voi saada omia tavoitteitaan läpi ja jos tarvittaessa hajottaa hallituksen. Sitä se ei tietenkään tee, jos kokee äänensä kuuluvan.
3. Suomen malli. PS hallitukseen yhdessä toisen pääpuolue Kokoomuksen kanssa. PS vaikuttaa hallituksen ohjelmaan kaikissa sille tärkeissä asioissa, joita löytyy erityisesti maahanmuuttopolitiikasta.
Avainkysymys on, ovatko mainitut Pohjoismaat toimineet järkevästi pyrkiessään eri tavoin vähentämään radikalisoitumista maassaan. Olisiko ollut parempi odotella ja antaa radikaalien oikeisto- ja vasemmistoryhmien täälläkin kasvaa?
Minun näkemys on, että olemme toimineet järkevämmin kuin muu Eurooppa. Olen silti kriittinen joihinkin Orpon hallituksen suuriin linjoihin, mutta en ole kriittinen PS:n nostamiseen hallitukseen.
Mistä on kyse?
Saksassa AfD kolkuttelee venäjämyönteisellä politiikalla suurimman puolueen titteliä seuraavissa vaaleissa. Äärivasemmalta Sahra Wagenknechtin uusi puolue yhdistää arvot ja venäjämyönteisyyden AfD:n kanssa. Vaikka puolue on vasta perustettu eikä pärjää ainakaan heti gallupeissa, Bild-lehdessä julkaistun mielipidemittauksen mukaan jopa 27 prosenttia saksalaisista voisi harkita Wagenknectin puolueen äänestämistä.
Hollannissa maahanmuuttovastainen PVV jyräsi liberaalit maanrakoon ja nousi suurimmaksi puolueeksi. Italiassa Meloni alkaa olla ns. keulakuva hallituksensa sisällä ja erilaiset osin EU-vastaiset sekä venäjämyönteiset voimat saavat enemmän tilaa. Ranskassa Le Penin Kansallinen rintama on kakkossijalla eikä se ole maan ainoa venäjämyönteinen voima. Slovakiassa, Itävallassa ja useissa muissa maissa tilanne on koko ajan menossa suuntaan, joka ei välttämättä ole EU:n kannaltakaan aina parempi.
Pohjoismaista Suomessa, Ruotsissa ja Ranskassa on ymmärretty tilanne. Todellinen vaihtoehto on lieventää hallituksessa radikaalia laitavasemmistoa ja -oikeistoa. Silloin tilanne pysyy ainakin toistaiseksi hallinnassa vrt siihen, että nämä yhä enemmän radikalisoituvat voimat saisivat pysyä hallituksen ulkopuolella ja kasvaisivat vaaleissa suurimmiksi puolueiksi/ryhmiksi.
Malleja on kolme:
1. Tanskan malli. Siinä hallituksen demarit siirtävät maahanmuuttopolitiikkansa niin ultralle linjalle, että sitä ei voi järkevällä tavalla vetää vieläkin tiukemmalle. Demarit pysyvät vallassa, ihmisoikeustuomioistuimet ja -juristit antavat tuomioita, mutta mikään ei muutu. Muissa asioissa Tanskan politiikka on hyvinkin liberaalia ja se on yksi ainoita maita, joka maksaa 0.7 prosenttia BKT:sta kehitysapua.
2. Ruotsin malli. Siinä hallituksen maltillinen Kokoomus hallitsee SD:n (Ruotsidemokraatit) tuella. Puolueet saivat vaaleissa yhteensä luokkaa 40 prosenttia kun suurin puolue demarit sai yksin luokkaa 30 prosenttia äänistä. SD voi saada omia tavoitteitaan läpi ja jos tarvittaessa hajottaa hallituksen. Sitä se ei tietenkään tee, jos kokee äänensä kuuluvan.
3. Suomen malli. PS hallitukseen yhdessä toisen pääpuolue Kokoomuksen kanssa. PS vaikuttaa hallituksen ohjelmaan kaikissa sille tärkeissä asioissa, joita löytyy erityisesti maahanmuuttopolitiikasta.
Avainkysymys on, ovatko mainitut Pohjoismaat toimineet järkevästi pyrkiessään eri tavoin vähentämään radikalisoitumista maassaan. Olisiko ollut parempi odotella ja antaa radikaalien oikeisto- ja vasemmistoryhmien täälläkin kasvaa?
Minun näkemys on, että olemme toimineet järkevämmin kuin muu Eurooppa. Olen silti kriittinen joihinkin Orpon hallituksen suuriin linjoihin, mutta en ole kriittinen PS:n nostamiseen hallitukseen.