Olen aina välillä ylläpitänyt keskustelua TE-palvelut 2024 uudistuksesta, joka siirtää valtiollisten TE-toimistojen (ex-työkkäri) tehtävät kunnille. Tai siis uudistusta on perusteltu sillä, että "palvelut siirretään kunnille", jotka tuntevat paikalliset olosuhteet paremmin kuin valtiolliset (pääosin maakuntajakoa noudattelevat) 15 TE-toimistoa.
No nyt on saatu vahvistus uudistuksen organisaatiorakenteesta. Uusia hallintoportaita muodostuu 45 kappaletta.
Asiasta tarkemmin TEM:n sivuilta.
Palveluita ei siis varsinaisesti siirretä yksittäisille kunnille - vain neljä "kuntaa" ryhtyy hoitamaan yksin omia työllisyyspalveluitaan (Helsinki, Vantaa, Lahti ja Kouvola) - vaan kuntien yhteistyössä muodostamille "työllisyysalueille". Edellisen hallituksen hyväksymä lainsäädäntö määrää, että työllisyysalueen minimikoko on vähintään 20 000 työvoimaan kuuluvaa, eli pienimmät kunnat eivät voi yksin hoitaa omia työllisyysasioitaan.
Osa syntyvistä alueista on pieniä, kuten "Kerava-Sipoon työllisyysalue", osa taas maakunnan kokoisia kuten Pohjois-Karjala. Lisäksi muutama alue (esim. Lapissa) sai poikkeusluvan muodostaa työllisyysalue, vaikka vaadittavan suuruinen työvoimamäärä ei täytykään.
Ideassa itsessään ei ole mitään vastustettavaa, mutta uusien työllisyysalueiden muodostaminen käytännössä hajauttaa hallintoa: 15 TE-toimistoa -> 45 työllisyysaluetta. Voin kertoa vanhana TE-hallinnon työntekijänä, että vuosina 2007-2013 toteutettu valtion tuottavuusohjelmaan perustuva säästöohjelma todella leikkasi kustannuksia vähentäessään paikallisia palveluita. Pelkästään Uudeltamaalta lakkautettiin yli 10 paikallista työkkäriä - ja säästöä syntyi. Nyt suurin syy muodostaa uusia pieniä työllisyysalueita on halu saada oma työkkäriä vastaava kunnallinen palvelupiste takaisin omalle paikkakunnalle.
Esim. Keravalta, Sipoosta, Kirkkonummelta, Vihdistä, Hangosta ja Tammisaaresta laukkautettiin "työkkärit" vuosien varrella. En näe mitään muuta syytä, miksi "Kerava-Sipoo", "Kirkkonummi-Vihti-Siuntio" ja "Hanko-Inkoo-Raasepori" muodostavat työllisyysalueet kuin, että ne saavat perustaa uudet "kunnalliset työkkärit" säästösyistä lakkautettujen tilalle (ok, viimemainittuihin voi sisältyä kielipoliittisia syitä). Myös Työministeri Satosen kotipaikka Sastamalan seutu ilmoitti hyvin suoraan perusteekseen erota muusta Pirkanmaasta sen, että haluavat perustaa uusia paikallisia palvelupisteitä sen sijaan, että palvelut keskitetään Tampereelle. Lupa irtosi, koska työvoimaa on riittävästi näillä yhdistelmillä. Pirkanmaalla Valkeakoski anoi poikkeuslupaa omalle työllisyysalueelleen, mutta ei saanut, koska liian pieni...
Keski-Suomessa Jyväskylä halusi muodostaa yksin oman työllisyysalueen, mutta Muuramelle ei löytynyt partneria. Ne pakkonaitettiin yhteen.
Jos enemmän rahaa kulutetaan seiniin, sitä jää vähemmän palveluihin. Eli palvelut huononevat, vaikka ne ovatkin ehkä saatavilla lähempää. Tai jos halutaan ylläpitää nykyinen määrä palveluita (esim. koulutuksia), valtion täytyy myöntää lisärahoitusta. Mitä luulette, että tapahtuu?
Oma veikkaus: lisärahaa ei tule. Palvelupisteet lisääntyvät, mutta palvelutarjonta huononee. Jos vuonna 2012 pikkupaikkakunnalle ei saatu vuoden kuluessa yhtään pätevää hakijaa avoimeen ammatinvalintapsykologin tehtävään, ei niitä saada sen helpommin, jos pienet paikalliset palvelupisteet lisääntyvät. Tai ainahan voi kokeilla rekrytoida korkeammalla palkalla naapurikunnasta, kun valtionhallinnon samapalkkaisuusrajoitteet eivät päde - tai hankkia ostopalveluna yksityiseltä...