Tästä on kysymys kun Orpon hallitus yrittää järkeistää sotea ja laintulkintaa sekä jatkaa lakien uudistamista:
Lääke- ja erikoissairaanhoidon kulujen paisumiseen on vaikea puuttua, koska takana on 20 vuotta vanha perustuslain tulkinta. Onko se kiveen hakattu?
www.hs.fi
Yhden potilaan hoito voi maksaa saman verran kuin muutaman pienen terveysaseman pyörittäminen vuoden ajan. Vaikka sote-uudistuksen yksi tärkeistä tavoitteista oli hidastaa erikoissairaanhoidon kulujen kasvua ja siirtää painopistettä perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisyyn, on käymässä yhä edelleen juuri päinvastoin.
Kuluja leikataan siellä, missä se on mahdollista: terveysasemia, hammashoitoloita ja pienempien sairaaloiden päivystyksiä suljetaan. Eli perusterveydenhuollon palvelujen saatavuus ja laatu heikkenevät. Se on priorisointia, josta kukaan ei varsinaisesti päätä tai kanna vastuuta.
Erikoissairaanhoito maksaa jo kolmanneksen budjetista ja kalliiden lääkkeiden kuluihin ei juuri pystytä puuttumaan. Fabryn taudin satojatuhansia maksava uusi lääke oli yksittäistapaus. Sen jälkeen satojatuhansia euroja vuodessa maksavia lääkkeitä on tullut markkinoille tusinoittain. Pian siirrytään aivan uusiin sfääreihin, kun yhä uusiin perinnöllisiin tauteihin keksitään geenihoitoja.
Lääkeyhtiöt pyytävät niistä jopa miljoonia euroja potilasta kohti. Ensimmäinen kaksi miljoonaa euroa maksava geenihoito on Suomessa jo käytössä. Seuraava 2,8 miljoonan euron hoito on Palkon käsittelyssä.
Erikoissairaanhoito syö resursseja kaikesta muusta ja osa potilaista jää käytännössä heitteille, koska he eivät pääse ajoissa hoitoon jos pääsevät lainkaan. Kun perusoikeuksien täyttymisestä huolehditaan yhtäällä, se voi siis johtaa siihen, että perusoikeuksien tehokas toteutuminen estyy toisaalla. Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt työn palveluvalikoimaa koskevien lakien uusimiseksi. Mitä lopulta saadaan aikaan, riippuu perustuslakivaliokunnasta.