Ei tästä oikein eri mieltä voi olla. Mutta Suomessakin köyhyys ja jonkinlainen näköalattomuus periytyy, ja kierteestä on vaikea päästä pois. Tällaiset yhteiskunnan kehitykseen liittyvät asiat ovat jollain tavalla sukupolvikysymyksiä. Esimerkiksi 70-luvulla aloitettu peruskoulu pystyi aluksi tarjoamaan kaikille yhtenäisen koulutien, periaatteessa jonkinlaisen tasa-arvon, jota kunnollisilla resursseilla pystyttiin pitämään yllä. Tapahtui "luokkahyppyjä", köyhemmänkin duunariperheen lapsista saattoi tulla vaikkapa maistereita. Nykyään tähän ei enää samalla tavalla pystytä. Oppilaiden kotitaustat näkyvät koulussa hyvin vahvasti. Maksuton toinen aste on yritys parantaa tilannetta, mutta siihen käytetyillä rahoilla olisi saatu paljon aikaan, ehkä enemmän, jos rahat olisi kohdistettu nuorempiin ikäluokkiin.
@mjr kirjoitti noidankehästä. Se pitäisi katkaista iskemällä johonkin kohtaan kiila. Meillä on työvoimapula, pula nuorista tekijöistä. Samaan aikaan meillä on 50 000 syrjäytynyttä nuorta, 15 - 29 -vuotiasta, jotka eivät opiskele tai käy töissä. Lehdistä saa jatkuvasti lukea nuorten pahoinvoinnista ja mielenterveysongelmista. Omalla työpaikallani yläkoulussa ongelmien lisääntyminen näkyy myös. Minusta noidankehä pitäisi katkaista panostamalla voimakkaasti lapsiin ja nuoriin sekä lapsiperheisiin. Tähän asti Orpon hallitukselta on kuultu puhetta ja lupauksia, mitään konkreettista on vähän saatu. Lapsilisiä ollaan nostamassa. Peruskouluille annetaan lisää rahaa, mutta ne katoavat valtionosuuksien putoamisen myötä.