Niin pitkään kun Kelan korvauksilla tienaa saman kuin työtä tekemällä, niin on vaikea saada näitä, usein työkykyisiä töihin.
Kaikella kunnioituksella, mutta tämähän on roskaa. Osa työttömistä on vain saamattomia, mutta joukossa on myös ihmisiä, jotka ihan toden teolla hakevat työtä sitä saamatta. Syy on se, että he eivät kelpaa työnantajille.
Vaikka irtisanominen koeajalla on helppoa, siitä huolimatta työnantajat eivät tahdo antaa pitkäaikaistyöttömyyteen ajautuneille tai mielenterveystaustaisille mahdollisuutta. Vaikka palkkoja laskettaisiin, työnantajat eivät siitä huolimatta tahtoisi antaa pitkäaikaistyöttömille tai mielenterveystaustaisille mahdollisuutta.
Palkanalentamispuheet liittyvät yritysten haluun tehdä enemmän voittoa. Työntekijöille asetetut kriteerit tuskin laskisivat. Vaikka palkat laskisivat, Gigantti ei silti tahtoisi töihin terapialomaltaan palailevaa keski-ikäistä Joukoa, vaan se tahtoisi aggressiivisesti myyvän nuoren Maken.
Olen jo ties kuinka monta kertaa ehdottanut palvelua, jossa yritykset,
jotka eivät löydä työvoimaa täysipäiväisiin työpaikkoihin, kertoisivat tarpeestaan. Niihin olisi viranomaisenkin helppo ohjata työttömiä. Kaikki tiedot vain rehellisesti esiin ja kohtaanto-ongelmaa ratkaisemaan.
En kuitenkaan lainkaan usko, että yrityksillä olisi halu antaa mahdollisuus vähemmän tehokkaille, koska jos olisi, ne olisivat perustaneet tuollaisen palvelun itse. Yritykset valittelevat työvoimapulaa, mutta ne eivät sano ääneen, että tarjolla oleva työvoima ei kelpaa, vaikka se kuinka tahtoisi tehdä työtä.
Hallitus näyttää tekevän kaikkensa, jotta meillä olisi jatkossa entistä enemmän ihmisiä, jotka eivät kelpaa yrityksille. Kun pitäisi panostaa ongelmien ennaltaehkäisyyn ja koulutukseen, joka tuottaisi yrityksille työtä osaavia ja työhön pystyviä ihmisiä, niin sen sijaan kasvatetaan syrjäytyvien ja osaamattomien joukkoa.
Ihmisen asema työmarkkinoilla
vakiintuu, kun:
-Hänellä on koulutuksen tuoma perusosaaminen. Siksi tarvitsemme satsausta koulutukseen. Nyt koulut on alettu nähdä päivähoito- tai läpijuoksupaikkoina, joissa tuotetaan pätevyyksiä paperilla, vaikka osaaminen on surkeaa.
-Ihminen saa harjoitella työssään koulutuksessa opeteltuja perustaitoja. Tähän vaaditaan työnantajien tuki. Jos työnantajille kelpaavat vain valmiiksi tehokkaat osaajat, veronmaksajien satsaus koulutukseen menee hukkaan.
-Ihmisen elämästä ja työympäristöstä rakennetaan hänen mielenterveyttään tukeva. Vain tasapainoinen, liikaa stressaamaton ihminen pystyy pitämään itsensä kasassa työuran kymmenet vuodet. Kilpailusta ja pinnistelystä on päästävä eroon. Ne eivät ole ihmisille ominaisia. Sen sijaan matalan tehokkuuden puuhailu on. Työkulttuuria on kehitettävä tehokkuudesta kohti puuhailua, jotta mielenterveysongelmat eivät räjähdä käsiin.
Jo tällä hetkellä joka kymmenes suomalainen aikuinen syö mielialalääkkeitä ja ongelmien määrä sen kuin kasvaa. Meidän on tuhottava nykyinen tehokkuuskulttuurimme, jos tahdomme vuosikymmeniä töissä jaksavia ihmisiä. Kun ihminen kesken työuransa loppuun ajettuna tipahtaa, niin sen jälkeen hänestä vasta kallis tuleekin.
Kaikenlaiset tempputyöllistämiset ja kurssitukset ovat pelkkää kaverikapitalismia, jolla siirretään veronmaksajien rahaa yrittäjille. Temppuilun sijaan täytyy pyrkiä kasvattamaan ja kouluttamaan ihmisiä, joilla on pysyvä kysyntä työmarkkinoilla, vaikka he välillä sieltä tipahtaisivatkin.
Ja yksilönvastuuseen vetoaminen on ihan joutavanpäiväistä. Sitä ei voi tiedollisesti perustella. Tarvitaan kollektiivista vastuuta, johon osallistuvat niin työntekijät kuin yritykset kuin valtiovaltakin. Tällä hetkellä suunta valitettavasti näyttää olevan yhteistyön sijaan riitaisuuteen ja kulttuuriin, jossa keskinäinen luottamus katoaa.