Tietysti, jos valtion menojen leikkauksia googlettaa hakusanalla ”heikki silvennoinen”, niin hakutulokseksi voi saada tonnin setelin.
Pikaisella haulla löytyi SDP:n ehdotus leikkauksista alkuvuodelta:
SDP leikkaisi erityisesti yritystukia. Puolue kiristäisi suurten omaisuuksien verotusta, mutta keventäisi pieni- ja keskituloisten työn verotusta.
yle.fi
Vasemmiston samoihin aikoihin ehdottamat leikkaukset:
Vasemmistoliitto julkisti vaaliohjelmansa. Puolue sitoutuu suuntaamaan ensi vaalikaudella koulutukseen, sosiaaliturvaan ja sosiaali- ja terveyspalveluihin yhteensä 1,5 miljardia euroa.
yle.fi
SAK ei esitä omaa leikkauslistaansa, kun ei suoranaisesti kuulu valtion hallintoelimeen, vaan ajaa omien etujärjestöjensä etuja. Useimmiten siis työntekijöiden etuja.
Tätähän keskustelukulttuuri kahtiajaon lisääntymisen myötä nykyään valitettavasti on. Toisella puolella nähdään vain vihollisia, eikä edes oteta selvää olisiko muillakin, kuin niillä omilla suosikkipuolueilla välillä ihan hyviäkin ideoita.
Esimerkkinä nyt vaikka omasta kuplasta kritiikki edellistä hallitusta kohtaan, kuinka elinkustannukset ovat karanneet käsistä ja töissäkäyminen on todella kallista. No, nykyisen hallituksen toimet nostavat kiinteistöveroa ja työmatkakulkeminen omalla autollakin kallistuu verotuksessa omavastuuosuuden nostamisella ja kilometrikohtaisen korvauksen pienentämisellä. Nyt asia ei enää vaivaakaan (ainakaan ääneen sanottuna), kun hallitukseen saatiin itselle mieleisiä edustajia.
Ja tämä siis ihan puolin ja toisin, eikä vain lainatun viestin kritiikki vasemmistoa kohtaan. Vasemmalta huudellaan yhtä lailla oikealle.
Mä olen aina välillä miettinyt, että miksi ihmiset jotka kokevat yrittäjinä Suomen olevan niin perseestä veroineen eivät vaan muuta noihin paratiiseihin. Tossa itänaapurissakin taitaa olla maa, jossa se ihailtu tasaverotus on todellisuutta, ja siellä voi sitten muiden oligarkkien kanssa vedellä sammen mätiä tauluun, ja katsella pihalla kököttävää rahvasta silmäkulmiensa alta sen verran kuin sielu kestää.
Jos tässä maassa yritykset eivät tuota omistajilleen mitään (vaikka joka vuosi luetaan, että oli taas paras osinkovuosi forever), tai jos kerran yrittäjäparan elämä on pelkkää tuskaa päivästä toiseen, niin miksi yrittää, ja varsinkaan kun kuulema täällä elää tuilla oikein herroiksi ja vain vissiin matkustellaan Malediiveilla yrittäjän raataessa perse ruvella voidakseen kuolla köyhänä.
Mitään ei olla (ilmeisestikään itkun määrästä päätellen) koskaan tältlä yhteiskunnalta saatu, mutta sitävastoin kaiken maailman persreiät ne vaan elelee niillä mun rahoilla ja nautiskelee elämästä.
Kertoisiko joku nyt ystävällisesti, että mikä summa mahtaisi olla yrittäjälle tahi yritykselle sellainen, että siellä oltaisiin tyytyväisiä edes joskus? Muistan aikanaan, kun yhtiö jonka leivissä tuolloin olin, teki jonkun 10% tuoton vuodestaan, niin siellä jo samppakaljalaseja kilisteltiin, työntekijät sai bonuksen, investointivaraakin löytyi ja kaikki olivat iloisia. No ainakin kunnes sitten huomattiin, että perkele, enemmänkin voi saada jos vähän heilutellaan monoa, tehostetaan, vaaditaan enemmän ja vingutaan kaiken olevan aina huonosti. Siihen loppui kilistelyt jos jouduttiin noin paskaan tulokseen tyytymään.
Toisaaltahan talousnero orpo (jos oikein muistan) taisi tokaista jossakin kohtaa, että jokainen EUlle annettu euro tulee kymmenkertaisena takaisin, niin eikö sitten vaan kannattaisi ottaa lainaa, antaa se EUlle ja saada se kymmenkertaisena takaisin. Siinähän valtion velka katoaisi jo yhden hallituskauden aikana, ja kohta oltaisiin jo kaikki tilanteessa ettei kenenkään tarvitse tehdä töitä enää.
Toisaaltahan toinen neropatti Sanni Grahn-Laasonen muisti valistaa edellisellä ministerikaudellaan opetusministerinä, että ei valtion tehtävä ole huolehtia kansalaisistaan. Todellako? Silläkö se hyvä tulee?
Mikä paratsa tässä maassa, jos näet asioita yhtään perspektiivistä, jossa pitää kaikki ottaa huomioon, niin olet aina joku saatanallinen kommari tai vihervasuri, joka ei mistään ymmärrä yhtään mitään. En ole.
