Hyvin yllä olevissa Satosta koskevissa viesteissä näkyy, kuinka vaikeaa on enää edes keskustella. Satonen esitti työmarkkinoita keskustelemaan ja sopimaan, jos Suomen tie työmarkkinoilla löytyisi. Satonen on jo aiemmin tuonut esille viehtymyksensä Ruotsin malliin, jossa vientivetoiset alat tekevät ensin sopimukset ja niistä saadaan pohja muille aloille.
Keskustelu, jossa lukitaan tavoitetaso etukäteen lainsäädäntöön, ei ole keskustelu. En keksi tästä kuin tyhmiä esimerkkejä, mutta tämä tuntuu aikuisten ihmisten osalta olevan vaikeaa. Työmarkkinaosapuolilla on täysi oikeus tyrmätä ajatus neuvotteluista, joiden lopputulema on ennakolta määrätty. Mistä neuvotellaan, kun tavoite on jo päätetty?
Käytännössä siis Satonen kertoo, että tällaisen mallin mukaan haluamme tuoda nämä asiat lainsäädäntöön. Sen jälkeen hän paimentaa työmarkkinaosapuolia keskustelemaan, miten tähän malliin päästään. Mun mielestä toi on erittäin hyvä argumentti siihen, ettei ole oikein järkevää keskustella, jos lopputulos on jo ennalta määrätty. Erityisen ongelmallista on se, että toisen neuvotteluosapuolen tavoitteet ovat valmiina siellä, mistä pitäisi neuvotella.
Vientivetoinen palkkamalli on varmasti monella tavalla hyvä, mutta on täysin validi kysymys, miten siihen päästään. Jos nyt tiedämme, että meillä on iso määrä työpaikkoja, jotka ovat kroonisesti palkkakuopassa niin miten heidän palkkaansa saadaan ylös, jos yksi ala sitoo maksimin jo lainsäädännöstä käsin? Satosella on toki myös hyviä puolustettavia argumentteja: yksittäisten alojen kohdalla voidaan tietyissä olosuhteissa sopia myös toisin, jos sille on perusteet.
Ajoitus kuitenkin kertoo siitä, kun viimeisin ala, joka sai tuntuvammat korotukset oli kunta-ala, että tällainen kehitys halutaan estää.