Tämä on syy, miksi minulta on jäänyt äänestäminen. Kun vaihtoehtoina ovat valehtelijat, valehtelijat ja valehtelijat, tunnen olevani umpikujassa. Lisäksi Suomen suurimmat puolueet ovat ideologisesti lähes samanlaisia. Kaikki ne ajavat (globaalisti) eriarvoistavaa ja ympäristöä tuhoavaa markkinataloutta suostumatta myöntämään, että se on eriarvoistavaa ja tuhoavaa.
Maailman tunnetuimpiin kuuluvat ihmiset ovat todenneet, että kulutukseen perustuva järjestelmämme on tiensä päässä, mutta politiikassa se ei näy. Vassu tai kokkari, aina tavoitteena on elintason nostaminen tai turvaaminen. Vassut julistavat ihanteita sitoutumatta niihin itse ja kokkarit perusteettomia visioita tekniikan pelastavuudesta.
Minusta puolueuskollisuudessa kysymys on uskonnollisesta tunteesta, joka ajaa järjen, tutkimustiedon ja epävarmuuden yli. Siksi kusettaminen voi jatkua. Äänestäjät saattavat myöntää, että omakin puolue kusettaa, mutta koska suhtautumista politiikkaan ohjaa ennen kaikkea tunne, kusettaminen ei tunnu niinkään kusettamiselta kuin pienimmältä pahalta.
Elämme vaihtoehdottomuuden aikaa. Ideologiat ovat kuolleet, markkinataloususkonto on jyrännyt yli. Se ulottaa lonkeronsa ihan jokaiseen elämänalaan parisuhteista lähtien. Jos sen yrittää kyseenalaistaa, saa hörhön tai kommunistin leiman.
Aikanaan tämäkin hullutus toki tulee tiensä päähän. Siihen vain voi kulua aikaa satoja tai tuhansia vuoksia, mutta ei nykyinenkään arvoilmasto ole pysyvä. Ihmisen kokemuksessa oman elämän mitassa tapahtuva vain tuntuu pysyvältä ja varmalta, vaikka historiallisesti tarkastellen ei sellaista ole.
Jokainen suurelle ihmismassalle annettu yhteiskuntamalli on eriarvoistava ja tuhoava. Kun maailmassa on 8 mrd ihmistä, silloin on aika vaikeaa palata enää maatalousyhteiskuntaan, joka sekään ei ollut mitenkään auvoinen kaikille. Jos yhteiskunta on organisoitunut, se edellyttää, että on edelleen olemassa niitä osallisia ja osattomia. Heimoyhteisöissäkin on hierarkiansa. Demokratia ei niissä välttämättä kuki.
Ihminen laajana massana on tuhovoima, joka väistämättä vaikuttaa ympäristöönsä. Jos haluttaisiin säästää palloa, silloin pitäisi ihmispopulaatiota vähentää hulppeasti promilleihin nykyisestä. Teknologian alasajo taas välittömästi vaikuttaisi siihen, että ihmisiä kuolisi hervottomia määriä, koska ruoantuotanto ehtyisi. Lääketieteen alasajolla saataisiin ihmismäärää vähennettyä, mutta tätäkään keinoa ei järin eettisenä voida pitää. Jos kapitalismi sakkaisi, sen vaikutukset köyhiin maihin eivät olisi positiivisia.
Jos ihmisellä olisi kuvitteellista teknologiaa käytössään, osa populaatiosta pitäisi siirtää toista tai ehkä kolmatta planeettaa raiskaamaan. Sellaisia ei kuitenkaan ole ihan läheisessä näköpiirissä. Jos pysytään tällä pallolla, vaikea on keksiä järjestelmää, joka hallitusti vähentäisi ihmisten määrää ja sitä kautta, säästäisi yhteisiä resursseja myös tulevaisuudelle. Demokratia ei todellakaan onnistu tällaisessa: tarvittaisiin Kiinan malliin erittäin kontrolloitu järjestelmä, jossa lapsia tehdään säännöstellysti. Eipä tosin tämäkään politiikka toiminut.
Työnjako on haitallisista haitallisin keksintö. Se tämän väestöpainajaisen ja myöhemmin teknologisen imperatiivin on luonut. Kun älykkäät ihmiset pääsevät fyysisen työnteon vaivasta pohtimaan asioita, silloin kehitetään teknologiaa, joka mahdollistaa kasvun kaikilla tasoilla. Vaurauden, väestön, luonnon hyväksikäytön. Metallin hyödyntäminen on ollut osa tätä kehitysprosessia. Kivikirveiden kehitystyö ei vielä suuria kehityspolkuja luonut.
Eurooppalaisen ihmisen syytähän tämä väestöräjähdys nyt kumminkin on. Olemme keksineet oman elämäntasomme kohottamiseksi asioita, jotka ovat aivan järkyttävällä tasolla lisänneet väestön määrää. (Toki väestö olisi muutenkin kasvanut hitaampaa tahtia). Malthusin opit pätevät. Ja koska uskomme yhteiseen ihmisyyteen, emme voineet evätä lääketiedettä ja teknologiaa muulta maailmalta: toki innovaatiot leviävät, mutta niiden leviämistä vauhditettiin roimasti.
Tästä syystä valituksesi jostakin näköalattomuudesta on vain pintakuohua. Poliitikot eivät voi muutakaan kuin tukea massojen elämäntapaa ja elintason nostoa. Jos eivät tue, seuraavissa parlamenteissa ei sitten niitä tyyppejä nähdä.
Jokainen voi huomioida tässä ihan itseään peilistä. Kuinka moni on valmis luopumaan yhtään mistään mukavuutta aiheuttavista asioista ja ottamaan askeltakaan kohti vähäisempää kulutusta. En syyllistä ketään: on vain muutamia, jotka elävät toisella tavalla ilman pakkoa. Heitä on aivan liian vähän, jotta muutosta saataisiin aikaan. Sitä paitsi, teknologinen elämäntapamme myös suojaa meitä parempiosaisia. Enpä suostuisi luopumaan modernista armeijastakaan ja siirtymään keihäiden aikakauteen. Sepä taas edellyttäisi sodankäyntiin massoja, joita meillä Suomessakaan ei ole tarjolla. Tulijoita kumminkin olisi.
Pidän täysin naurettavana ajatusta ihmisen jonkinlaisesta hyvyydestä. Tarkoittaa sitä, että tietyn talousjärjestelmän poistaminen ei poista ihmisten välisiä konflikteja. Vain hyvin pienellä väestöntiheydellä vältetään konfliktit ja sodat. Vallanhalu ei katoa myöskään primitiivisissä elämäntavoissa. Kulutus ei itsessään ole paha asia, jos resursseja olisi tarjolla riittävästi. Luonnon hyväksikäyttö ei häviä minnekään sosialismissakaan. Se saattaa joissakin kohdin olla tehottomampaa, toisaalta taas tuhoavampaa teknologian vanhuuden vuoksi.
Ihmisten on täysin mahdotonta ilman pakkoa luopua saavutetuista eduista (vrt. ammattiliitot ). Kulutukseen perustuva elämäntapamme tarvitsee romahduksen. Tämän mahdollistaa vain laajamittainen katastrofi: niitä mahdollisuuksia on sinänsä rutosti tarjolla. Tässä valossa jotkut edistyksellisetkään ideologiat eivät tarjoa kuin pientä puuhastelua idealisteille. Muutoksen vaativa rajuus on sitä luokkaa, ettei sitä ekovihreäkään oikein uskalla katsoa silmiin.