Tuskin maailmassa on yhtä ainutta tapaa olla ”hyvä vanhempi”. Elinympäristöön ja koulukuvioihin liittyen varmaan se oleellinen juttu on, että vanhempi pyrkii vilpittömästi tekemään lapsen tulevaisuuden kannalta parhaita mahdollisia ratkaisuja parhaaseen mahdolliseen tietoon perustuen. Ihmisillä on tietysti yksilöllisiä painotuksia siltä osin, mille asioille annetaan kasvatuksessa arvoa; yksi voi antaa suuren painoarvon elin- ja oppimisympäristön monikulttuurisuudelle/-kielisyydelle, toinen taas puhtaasti koulukohtaisille ”oppimistuloksille” tai alueella asuvien aikuisten koulutustasolle tmv..
Oli miten oli, pidän esim. Helsingin kohdalla tärkeänä sitä, että järjestelmä palvelee lahjakkaita lapsia taustoista ja asuinpaikasta riippumatta. Koulujärjestelmän pitää palvella lahjakkaita ja kunnianhimoisia oppilaita ja kannustaa lapsia pyrkimään erinoimaisuuteen. Koulujen väliset erot eivät ole lainkaan ongelma, jos koulupiirin ulkopuoliselta alueelta on mahdollista päästä soveltuvuustestin kautta painotetulle luokalle esim. ala-asteen jälkeen. Toisaalta pidän tärkeänä sitä, että vaikkapa 25-vuotiaalla on vielä täysin tasavertainen mahdollisuus pääsykoevalinnalla pykriä yliopistoon mihin tahansa tiedekuntaan riippumatta siitä, onko valmistunut ylioppilaaksi huipputuloksin suoraan normiajassa eliittilukiosta tai 24-vuotiaana iltalukiosta.
En pidä siitä, että koulushoppailua pyrittäisiin jotenkin keinotekoisesti estämään esim. kieltämällä painotettuja luokkia, mutta en pidä siitäkään, että pääsykoevalinnan merkitystä pyritään rajaamaan todistusvalinnan tieltä yliopistojen hauissa.
