Poimitaan hyvästä tekstistä yksi lause pohjaksi.
Hyvin tärkeää olisi myös huolehtia siitä, että tukileikkaukset eivät aja ihmisiä enenevässä määrin toimeentulotuen piiriin. Tukien passivoivasta vaikutuksesta puhutaan, ja vaikken itse tähän usko taloudellisista syistä kuin poikkeustapauksissa - vaatii aika harvinaiset olosuhteet, että tukipotilla elelee mukavasti, ja harvalla nuppi kestää jämähtää tahallaan kituuttamaan - niin toimeentulotuki on passivoiva ihan eri levelillä.
Ymmärrän ihan omasta kokemuksesta, että työttömyyskorvauksissakin on tietty vaara: kun aikanaan kortistoon valmistuttuani otin vastaan ensimmäiset lyhyet oman alan sijaisuudet, niin tiesin kyllä että vaikeaa on aina hetken aikaa. Lyhyiden pätkien palkoilla itsensä elättäminen oli vaikea rasti, kun ne viivästyttivät tukien saamista niin paljon (käsittääkseni nykypäivänä ei enää niin pahasti kuin tuolloin, mutta silti). Nuorelle sinkulle ei ollut ongelma kärvistellä jotenkin ja elää pyhällä hengellä, kun oli sittemmin arvokkaaksi osoittautunut mahdollisuus saada jalka oven väliin, mutta voiko tuollaisen liikkeen tehdä joku, jonka vastuulla on vaikkapa lapsia? Kuitenkin on vaikea nähdä, että tuossa ongelmana olisi työttömyyskorvauksen rahallinen korkeus, vaan nimenomaan se byrokratian raskaus. Eikä tuossa edes ole mitään probleemaa siinä tapauksessa että on hiukankin sukanvarressa.
Kuitenkin toimeentulotuella elävä ei tee noita kannattavuustarkasteluja joidenkin kuukausien mitassa, vaan se olotila on pysyvä. Monen potentiaalisen työn hakeminen ja muu oman tilanteen parantaminen käy mahdottomaksi kun omasta autosta täytyy luopua ja säästäminen ei ole sallittua. Auto on yksi homma, mutta moniin töihin kuuluu muitakin sen verran kalliita asioita jotka täytyy itse omistaa (työkaluja, laitteita, lupapapereita), että noiden nipistäminen yhden kuukauden toimeentulotuesta voi olla hankalaa tai mahdotonta. Pariutuminenkin hankaloituu, kun avioituminen tai yhdessä asuminen ei onnistu tavan tallaajan kanssa, vaan ainoat vaihtoehdot ovat toinen sosiaalitapaus tai hyvin vauras henkilö, joka pystyy suoraan elättämään. Joo pariutuminen ei suoraan auta työmarkkinoilla, mutta elämänhallinta ja mielenterveys auttaa, ja helpomminhan se kasassa pysyy vaikkapa perustyössäkävijän rinnalla.
En täysin ymmärrä hallitusohjelman "ajojahtia" osa-aikatyöntekijöitä kohtaan osana tätä työllisyyskuviota. Eihän osa-aikatyön, pätkätöiden jne. tekeminen pikku tukilisällä tietenkään valtiontalouden näkökulmasta optimihomma ole, mutta on paljon ihmisiä, jotka eivät ole tuota valinneet. Ei vakituinen kokopäivätyö ole nykypolvelle mikään syliin putoava automaatio vaan vaatii usein osaamisen lisäksi oikeassa paikassa olemisen oikeaan aikaan, ja silppu-urankin kokoon kasaamisessa on voinut olla aikamoinen duuni. Tulee mm. tuosta suojaosan poistosta se olo, että hallituksen viesti on "olisitte mieluummin jouten ja syrjäytyisitte", mikä ei millään mittarilla sovi osaksi taas tuota isompaa viestiä. Kun tosiaan vielä fakta on se, että niistä ketä tuonne toimeentulotukirumbaan uppoaa niin moni ei sieltä enää palaa.