Nyt seuraa pitkää tajunnanvirtaa, joten varoitan siitä heti näin alussa. Olen tarkoituksella ollut pitkään kirjoittamatta mitään hallitukseen liittyvää, koska olen halunnut miettiä eri asioita tarkasti ja haastaa itseäni. Sanottakoon heti kärkeen, että Perussuomalaiset ei ole puolueena oma kuppini kahvia. Seuraavaksi todettakoon, että Petteri Orpo ei todellakaan ole mikään suosikkini. Pikemminkin päinvastoin ja olen vuosia ollut sitä mieltä, että Kokoomus antaa liikaa tasoitusta muille puolueille sillä, että Orpo on puheenjohtaja. Parempiakin olisi tarjolla, mutta toisaalta, ketään ei voi puheenjohtajaksi pakottaakaan. Todettakoon vielä sekin, että olen mitä suurimmassa määrin pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannattaja ja uskon vakaasti siihen, että kaikkein heikoimmista täytyy pitää huolta yhteiskunnan toimesta. Todettakoon sekin, että käsite "kaikkein heikoimmat" on mielestäni viime vuosina laajentunut huolestuttavan paljon ja Suomi kaipaa jossain määrin asenteen muutosta esim. työn tekemisen välttämättömyyttä kohtaan. Tämäkään muutos ei tietenkään kosketa kaikkia ihmisiä, mutta osaa kyllä. Ihmiset ovat ulkoistaneet liikaa vastuuta yhteiskunnalle eikä sellaiseen ole enää varaa.
Yritän itse parhaani mukaan hyväksyä erilaisuutta. Joskus se onnistuu paremmin, joskus huonommin. Rasismiin ja muuhun syrjintään mulla on nollatoleranssi. Olen joutunut pitkin hampain hyväksymään myös sen, että osa ihmisistä on yksinkertaisesti tyhmiä ja osalla on vain jostain syystä muuten täysin väärät näkemykset, ainakin, jos niitä vertaa omiini. Olen myös joutunut hyväksymään sen, että maailmassa on paljon epäkohtia. Osaan voin itse vaikuttaa, osaan en voi. Olen joutunut hyväksymään, että osa ihmisistä toimii väärin myös tahallaan ja pyrkii hyötymään muista. Olen joutunut hyväksymään, että minun mielipiteilläni ei ole aina merkitystä. Olen joutunut hyväksymään, että osa ihmisistä ei tule koskaan muuttamaan mielipidettään, vaikka tekisin mitä. Aion silti jatkossakin sanoa oman mielipiteeni, jos sille tulee paikka, mutta voin itse vaikuttaa siihen, millä tavalla saisin oman sanomani parhaiten vastapuolelle perille.
Mun mielestäni Perussuomalaiset on puolueena aivan liian nuori ja kokematon. Vaikka itse en pidäkään ns. poliittisista broilereista, heissä on kuitenkin se hyvä puoli, että he tietävät, miten systeemi toimii. Ja ilman systeemejä, hommat harvemmin toimivat. Koska politiikan koukerot ovat moninaisia ja melko tylsiäkin, ne eivät puhuttele isoa osaa kansasta. Monella on sellainen tunne, ettei itse voi vaikuttaa mihinkään. Monella ei myöskään ole aikaa paneutua politiikkaan riittävän laaja-alaisesti ja selvittää asioita, koska elämä vie kaiken ajan ja kun on vapaa-aikaa, haluaa tehdä itselle mielenkiintoisempia asioita ja siksi moni perustaa mielipiteensä luuloille ja väärille perusteille. Samaan aikaan, kun Perussuomalaiset ovat saaneet jalansijaa suomalaisessa politiikassa, maailma on muuttunut verrattain nopeasti muutenkin. Some on tuonut ihan uutta potkua omien mielipiteiden ilmaisuun ja nyt jokaisella on siihen mahdollisuus. Kuka tahansa voi saada valtavan määrän huomiota somessa, kunhan on pokkaa kirjoitella julkisesti. Huomio ja suosio ovat huumaavaa ja luovat harhan siitä, että omilla mielipiteillä olisi enemmän merkitystä kuin muiden. Moni ajaakin viime kädessä ainoastaan omaa etuaan ja asiaansa, vaikka muotoilisikin sen ihan toisenlaisiin kääreisiin. Mutulla sanoisin, että valtaosa mielipiteistä ovat sellaisia, mitä ei tarvitsisi sanoa tai kenenkään kuulla.
Perussuomalaiset nuorena puolueena on avannut monille ihmisille mahdollisuuden osallistua politiikkaan ihan käytännössä ja heidän toimintaansa on mennyt mukaan ihan "tavallisia kansalaisia". Mikä sinänsä on varmaan ihan hyväkin asia, ongelma vain on siinä, että valtio ei isossa kuvassa toimi tavallisten kansalaisten pillin mukaan eikä heidän ymmärryksellään. Politiikka tähtää kuitenkin isossa kuvassa siihen, että valtio kykenee suoriutumaan sille asetetuista velvollisuuksista kansalaisiaan kohtaan. Hommat eivät toimi huutoäänestyksellä, vaan kaikki toiminta perustuu aina enemmän tai vähemmän tarkasti etukäteen sovittuihin asioihin. Politiikassa toimiminen vaatii helvetillisen määrän töitä ja kykyä omaksua valtavan määrän tietoa suhteellisen nopeastikin. Ja tämä taas vaatii harjoittelua, eli kokemusta, ihan kuten suurin osa muistakin asioista elämässä. On myös ihan eri asia päästä ensin johonkin kunnanvaltuustoon päättämään oman pikkukunnan asioista ja sieltä sitten edetä mahdollisesti ihan Eduskuntaan asti päättämään koko maan asioista. Osaaminen ei todellakaan synny yhdessä yössä.
Jos verrataan Persujen kansanedustajien kokemusta muiden puolueiden kansanedustajiin, kokemuksensa puolesta Persut tuleva takamatkalta ja isosti. Onhan Persuilla myös kokeneita kansanedustajia, mutta heistäkin suurin osa lienee aloittanut uransa muissa puolueissa. Osa on ehkä protestinomaisesti vaihtanut Persuihin, osa puhtaasti oman etunsa vuoksi, koska edellisissä puolueissa kilpailu oli kovempaa ja tie ehkä jo vähän noussut pystyynkin. Persut ovat vuosikaudet saaneet räksyttää oppositiossa ja aiheuttaa pahennusta ihan rauhassa, koska puolueen kannatus on kasvusta huolimatta kuitenkin ollut varsin ohutta. Saattavat olla itsekin oikeasti yllättyneitä, miten nopeasti nousu hallitusvastuuseen on lopulta tapahtunut. Ja tähän astisen perusteella mulle on selvää, että eivät olleet siihen vastuuseen lainkaan valmiita.
Viime vuosien ihan yleinen vastakkainasetteluhakuisuus on satanut Persujen laariin. Kun moni asia on muuttunut jyrkäksi "olet joko meidän puolella tai meitä vastaan"-ajatteluksi, ihmiset ovat aktivoituneet. Nykyisin ei ole oikein muodikasta olla keskellä. Tämä koskee ihan kaikenlaisia asioita. On hyve, että on vahvoja mielipiteitä, eikä niitä pelätä tuoda esiin. Tämä nykysuuntaus ei kuitenkaan varsinaisesti aja suurimman osan asiaa. Siis niiden, joiden mielestä lähes mikään asia ei ole mustavalkoinen. Tällaisia ihmisiä lienee enemmistö ja heidät nykysuuntaus vieraannuttaa polittisesta keskustelusta, koska kaikki ihmiset eivät jaksa huutaa ja riidellä tullakseen kuulluiksi. Tällöin jäljelle jää kaikkein kiivaimmat molemmista laidoista ja se voittaa, joka huutaa koviten ja tonkii eniten paskaa vastapuolen menneisyydestä. Henkilökohtaisesti mä koen tämän suuntauksen todella vastenmieliseksi.
Koska SDP liputti itsensä varikolle jo hyvissä ajoin liittyen hallitusyhteistyöhön Kokoomuksen kanssa ja Suomen kurssi on saatava kääntymään, Persuille ei käytännössä ollut vaihtoehtoa. Omaan makuuni nyky-SDP on aivan liian vasemmalla ja haihattelee omassa menneiden vuosikymmenien harhakuplassaan, mutta aloite oppositioon jäämisestä tuli vahvasti SDP:ltä itseltään. Tai ehkä Sanna Marinilta, mutta joka tapauksessa se oli puolueen viesti ja myös toimivat sen viestinsä mukaisesti. Omasta mielestäni enemmän oikealla oleva SDP muiden pohjoismaiden malliin plus Kokoomus olisivat olleet Suomelle aidosti paras mahdollisuus, mutta kun sellaista vaihtoehtoa ei ollut, oli tyydyttävä johonkin muuhun. Odottelen mielenkiinnolla, mitä tulevaisuus tuo SDP:n osalta tullessaan.
Oppirahat pitää kaikkien maksaa ja nyt niitä maksaa Persut, mutta korkoja peritään myös muilta hallituspuolueilta, ainakin median edessä. En todellakaan ole mikään Purra-fani, mutta koska yritän nyt katsella mahdollisimman objektiivisesti tapahtumia, on pakko myös todeta, että kirjoituksia on osin vedetty kontekstista. Lisäksi on hyvä ehkä huomioida myös se, että v. 2008 nettiin kirjoittelu oli vielä verrattain uusi asia. Enkä nyt puhu kaikista ihmisistä, koska osa on kirjoitellut verkkoon jo ysärillä, mutta monelle nettikommentointi on tullut tutuksi vasta 2010-luvulla. Siinä, missä nykyisin ihmiset viettävät tuntikaupalla aikaansa netissä, koska puhelin kulkee mukana, v. 2008 niin ei oikeasti ollut. Tuolloin vain hyvin pienellä osalla työikäisistä aikuisista oli aikaa ja mahdollisuuksia osallistua keskusteluihin, koska se vaati rauhallisen hetken koneella. Purralla on v. 2008 ollut pieni lapsi ja vaikka se joillekin on nimenomaan raskauttava asia, minä pystyn omakohtaisesti jollakin tasolla ymmärtämään, että nettiin on tullut kirjoitettua vihapäissään hirveitä tekstejä, joita ei enää tekisi. Ja korostan, että tekstien sisältö oli kamalaa enkä allekirjoita lainkaan sellaista ajatusmaailmaa. Mutta jollakin tasolla, toisena ihmisenä, pystyn asettumaan Purran hameeseen. Ei ole osattu ajatella, että tekstit ikinä paljastuisivat hänen kirjoittamikseen ja siksi on annettu palaa täysillä sen enempää miettimättä. Ihmiset ovat toisinaan väsyneitä tai vihaisia ja sekä että. Riikka Purra on joutunut synnyttämään kolme kuollutta lasta ja todennäköisesti haavat ovat tuolloin olleet tuoreina mielessä, joten tätä taustaa vasten mulle ei tuota vaikeuksia ymmärtää, että hän on ollut vihainen. Vihan kohde on ollut väärä, mutta pienemmässä mittakaavassa meille monelle käy niin, aika useinkin. Jos minä olisin menettänyt kolme lasta, en todellakaan tiedä, miten olisin selvinnyt sellaisesta ja vielä vähemmän tiedän, mitä olisin tehnyt ja minkälainen ihminen olisin ollut. Mun mielestäni on lopulta parempi niin, että on saanut vihansa purettua anonyymisti jonnekin netin syövereihin, vaikkakin väärillä sanoilla, jos on sen jälkeen jaksanut elää elämäänsä ja olla hyvä äiti. Ymmärrän myös hyvin sen, että Purra ei halua käydä näitä asioita julkisuudessa läpi ja todennäköisesti siksi hän pyrki aluksi pelaamaan aikaa. Ja ehkä sanoi myös, ettei tule pyytämään anteeksi. Pidän hyvin todennäköisenä, että muiden hallituspuolueiden johtajat tietävät kirjoitusten taustoista enemmän ja siksi kommentointikin on ollut varsin maltillista. Ja hyvä niin. Yhtään haavaa ei pidä repiä ulkopuolisen paineen vuoksi enempää auki kuin on pakko.
Näiden taustojen ja tekijöiden vuoksi en halua kivittää Purraa. Minä en tiedä, mitä hän on tuolloin käynyt elämässään läpi, mutta selkeästi hän on niistä päässyt jollakin tavalla yli ja edennyt elämässään ilman, että olisi ampunut ketään tai syyllistynyt väkivaltaan. Luonnollisesti on sanomattakin selvää, että tilanne on nyt täysin toinen ja Purran kannattaisi oman itsensä, puolueensa ja ennen kaikkea Suomen vuoksi vetää tiukat rajat rasismin kanssa flirttailulle myös omassa puolueessa.
Itse hallituksen toiminnasta ei ole paljonkaan vielä sanottavaa. En voi puolustaa tahi kritisoida, koska työpäiviä on alla hyvin vähän. Orpon johtajuutta kun on kritisoitu, rohkenen olla siitä eri mieltä. Ja kuten alussa totesin, Orpo ei todellakaan ole suosikkini. Ihmisillä on myös erilaisia käsityksiä johtajuudesta. Toiset odottavat, että johtaja lyö nyrkkiä pöytään ja sanelee itsevaltiaan tavoin, mitä tehdään. Jos ottaa lätkäesimerkin, niin kaikki ymmärtävät, ettei sellainen tuota enää nykyisin kaukalossa parasta tulosta. Eikä tuota työelämässäkään. Johtaminen on mitä suuremmissa määrin ihmisten johtamista. Orpon tehtävä on toimia pääministerinä Suomen parhaaksi ja samaan aikaan rauhoittaa hallituksen sisäinen tilanne sellaiseksi, että tästä alusta päästään eteenpäin ja tekemään niitä töitä, mihin heidät on äänestettykin. Hän ei voi myöskään olla koko ajan reaaliajassa tavoitettavissa, koska hän tapaa muita valtionpäämiehiä ja ennen kommentteja, hänellä pitää olla asianosaisena olevan henkilön omat kommentit ja käsitykset asioista. Ei pääministeri voi alkaa kommentoida pelkästään somen ja medioiden juttujen perusteella asioita. Ja kun on tiukka aikataulu muutenkin, näihin kaikkiin menee aikaa. Jos Orpo toimisi itsevaltiaan tavoin kylmästi, siitäkin moitittaisiin.
Perussuomalaiset ovat ihan omilla dorkailuillaan vaikeuttanut omaa ja hallituksen asemaa ja nyt heidän pitää saada rivinsä kuntoon ja keskittyä duuneihin. Samaan aikaan kaikkien pitäisi nyt rauhoittua ja lakata keikuttamasta venettä turhaan, koska se ei ole Suomen etu. Ja Suomi olemme me, kansalaiset. Tiedän kyllä, että tämä lienee liikaa vaadittu eikä sitä tule tapahtumaan, mutta toivon sitä silti. Koska minä haluan, että minun lapseni ja mahdollisesti tulevat lapsenlapseni saisivat elää sellaisessa Suomessa, jossa minäkin olen saanut elää. Suomi ei ole täydellinen maa, ei ole koskaan ollutkaan, mutta se on koko yli 40 vuotisen elämäni ajan ollut riittävän hyvä ihmisille keskimääräisesti. Soisin sen jatkuvan.
www.hs.fi
