Ansiokas ja pitkä teksti sisältäen laadukasta pohdintaa. Pisteet siitä.
Totean silti - enkä suinkaan tarkoituksena lytätä koko tekstiäsi - että yllättävän paljon sinulla riittää empatiaa ja ymmärrystä Purraa kohtaan verrattuna Mariniin. Yhtäältä Riikan kirjoituksista on jo 15 vuotta aikaa kun taas Sannan kohut olivat ns. tuoreita, mutta toisaalta ainakaan minun mielestäni Sannaan liittyneet kohut eivät olleet lähellekään vertailukelpoisia rasistisiin väkivaltafantasioihin, joiden kirjoittaja oli kirjoitushetkellä jo yli 30-vuotias.
Asiallinen kysymys ja vastaan siihen mielelläni. Olisin voinut arvostella Purraa enemmänkin. Voin tähän nyt lisätä, että Purra on esiintynyt julkisuudessa ylimielisesti jo pidemmän aikaa, mikä on ollut ärsyttävää. Itse koen sen eräänlaisena epävarman ihmisen rajojen koetteluna. Rasittavaa, mutta lienee ollut tarpeellista isommassa kuvassa. Vielä sitäkin tarpeellisempaa on ollut nyt nämä muutamat julkiset näpäytykset, mitä sekä Persut että varsinkin nyt Riikka Purra on viime päivinä saanut. Rajat on nyt kokeiltu ja luulen, että siellä on myös Riikan on puntti tutissut. Ja hyvä niin.
Sanna Marinin arvosteluissani merkitystä on ollut tapahtuma-ajalla ja hänen omalla käytöksellään. Jos on profiloitunut pienen ja työläisihmisen asiaa ajavaksi ja arvostellut kovaan ääneen muita miten, kehtaavat sitä ja tätä, tällöin pitää itse perehtyä siihen, että kaikki menee sääntöjen mukaan. Ja vielä sitäkin suuremmalla syyllä silloin, jos on ottanut valtavan määrän positiivista palautetta ja ihailua sillä, että kävi ystävälleen Ilmarille kaupassa osoittaakseen lähimmäisenrakkautta, mutta oman kohun keskellä perustellaan, ettei hänellä kuitenkaan ole aikaa käydä omalle perheelleen kaupassa.
Kyse ei ole ollut siitä, että bileissä on tanssittu tai valtion rahoilla syöty, vaan siitä, ettei kaksilla rattailla voi ajaa ja kerätä kermoja kakun päältä, kun se itselle sattuu sopimaan. Pääministeri ei myöskään ole kuka tahansa meidän Sanna, jonka kaverit voivat estoitta postata someen minkälaista sisäpiiriläppää tahansa ilman seurauksia. Mielestäni pääministerin asemalle ei myöskään ollut soveliasta sivuuttaa koronakaranteenia vain siksi, että hänellä oli sovittua menoa. Varsinkaan, kun samaan aikaan muulle kansalle korostetaan, että pitää ajatella muita ihmisiä. En myöskään arvosta ihmisiä, jotka pyrkivät viimeiseen asti välttämään ikävien tai vaikeiden asioiden kommentointia, mutta iloisista asioista ollaan aina valmiina valokeilaan. Kukin voi omassa elämässään toimia, kuten parhaaksi näkee, mutta valtiojohdossa niin ei voi tehdä. Arvosteluni eivät ole koskeneet mitään yhtä yksittäistä asiaa, vaan useampaa tapausta. Uniper-asiat tähän vielä sitten päälle. Kyse on osaltani kokonaisuudesta. Minun mielestäni Marinilla ei ollut virassa edellytettävää tilannetajua ja hänen arvostelukykynsä petti useamman kerran. Se ei nähdäkseni johdu hänen puoluetaustastaan, sukupuolestaan tai aiemmasta työkokemustaan. Mutta iästä ja siitä aiheutuvasta luonnollisesta elämänkokemuksen puutteesta se saattoi hyvin johtuakin.
Lisäksi minua häiritsi Marinin liiallinen oman brändikuvan rakentaminen. Eikä johdu kateudesta. En ole edelleenkään Marinille kateellinen mistään. En ulkonäöstä, enkä urasta. Olen vain sillä tavalla tylsä, etten ole kiinnostunut niinkään poliitikkojen persoonista, vaan heidän ajamistaan asioista. En kaipaa tähtiä politiikkaan, kaipaan niitä, jotka tekevät perse verillä duunia ja pysyvät mielellään poissa parrasvaloista.
Mitä tulee Purran "puolustamiseen", minähän en hänen toimintaansa puolustellut, tai se ei ainakaan ollut tarkoitukseni. Toin esille asioita, jotka ovat todennäköisesti tai luultavasti vaikuttaneet hänen toimiinsa, jotka mielestäni jo tuomitsin. Mua kiinnostaa Purrassa se, mitä hän tekee nyt, ei se, mitä hän on tehnyt tai sanonut 15 v. sitten. Jos Purra ei pärjää duuneissaan tai toimii nyt väärin, hänet voi surutta heittää luiskaan. Ei mulla häneen mitään tunnesidettä ole, ainakaan positiivista. Yritin kuitenkin asettua hänen asemaansa pieneksi hetkeksi ja mennä ajassa taaksepäin maailmaan, jota ei enää ole.
Mua kiinnostaa ennen kaikkea Suomen tulevaisuus. Suomi-kuva ei näistä viime päivien kohuista muutu mihinkään suuntaan. Naisia on edelleen johtavissa asemissa eivätkä pienituloisetkaan ole kaduilla kodittomina.