Mietin vielä tuossa lenkillä ollessani tuota flirttailua. Tulisi kyllä likainen olo, jos joutuisi flirttailemaan henkilöiden kanssa, joista ei tietäisi, että onko niissä jotain sisältöä vai ovatko tyhjiä arpoja. Ketään aliarvioimatta täytyy kyllä sanoa niin.
Tulee mieleen se, että kun sen ainoan kerran, kun minut aikoinaan Mikadoon vietiin niin sielläkin oli tilanne, että jos edes katsoi jotain henkilöä vahingossakin niin tämä pysähtyi viereen ja oli hankala tilanne edessä. Sama juttu baareissa. Eihän sitä tiedä millaista porukkaa siellä on ja huomio sellaista jengiä kohtaan on jotenkin väärin. Eriasia on sitten se, jos nainen osoittaa olevansa asiallinen tapaus. Jos ulkonäkö on vähän enemmän Jennifer Lopez kuin Roope Ankan sihteeri ja jos pukeutuminen ei ole Antti Kalliomäkeä eikä täti Monicaa niin ollaan jo päästy eteenpäin. Ja jos henkilö intoutuu fiksuihin keskusteluihin, jopa väittelyihin niin ilta menee loistavasti. En tiedä että mihin siinä mitään flirttiä tarvitsee. Arvostus tulee siitä, että mitä ihminen on. Eikä siinä tarvitse pettää ketään, vaikka olisi varattuja. Ja jos ei ole niin homma voi vaikka edetäkin.
Ehkä scholl on liian saksalainen ja pragmaattinen, ettei ymmärrä mitään ranskalaista meininkiä. Mielummin kunnon keskustelua mistä tahansa tai vaikkapa amerikkalaista small-talkia. Sen sijaan mitään flirttiä en kyllä ala harrastamaan. Se on jo lähtökohtaisesti perse edellä puuhun menemistä, kun pitää arvostaa henkilöä ennenkuin tietää, onko siinä mitään arvostamista. Ja pelkkä ulkonäkö viehättää Suomessa kuitenkin vain ehkä kerran viidessä vuodessa, joten kyllä siinä on pakko olla jotakin muuta sisältöä.
Osittain se on naisilla myös pukeutumisen syytä. En tajua oikein, että miksi Suomessa on niin, että baareissa on usein naisia, jotka ovat satsanneet vähemmän pukeutumiseen kuin minä itse. Olen elänyt siinä käsityksessä, että sen pitäisi olla naisten bravuurialaa. Ei ketään kiinnosta joku tylsä perusmustavaatetus, vaan pitää löytää jotain mukavaa. Jos naisten vaatemerkit eivät ole niin miehille tuttuja kuin miesten niin ehkä pelkät merkit eivät säväytä, mutta silloin pitäisi vaatteiden leikkauksella ja väreillä saada jotain aikaiseksi. Erottautua joukosta. Eikä se ole rahasta kiinni. Joskus 90-luvun puolivälissä jotkut nuoret naiset ostivat t-paitoja, missä oli rinnassa corazón. Se oli ihan pieni kivajuttu. Siis pitää osata tehdä jotain. Kesällä voi olla ohut kesämekko, joka on kuin toinen iho ja tuo esille kurvit, mutta nyt talvella voi tehdä jotain väreillä. Siis missä on esim. naisten värikkäät housut. Moni matkustaa ulkomailla. Mikseivät osta sieltä sellaisia asioita, mitkä ovat siellä kovia juttuja. Ja mikä juttu se on, että naisia on baareissa saappaissa. Mikseivät vaihda narikassa bilekorkokenkiä kehiin. Sitten vielä pitäisi flirttailla. Herregud.