Pettäminen (erotettu Naisasiat-ketjusta)

[tahtookirjoittaa]

Se on tietysti asia erikseen, jos molemmat pettämisessä mukana olevat tietävät tilanteen. Sekä pettäjä että kolmas pyörä. Silloin kai hakataan molemmat?

Väitätkö sä jolppi, että miehen pitäisi tuossa kohtaa kieltäytyä ilmaisesta pildestä? Jos muija pettää, se suhde on joka tapauksessa kuollut ja kuopattu. Tuli pataan tahi ei.

 

[MustatKortit]

Naisvartalo on kaunis. Miesvartalo ei...

Oli pakko nostaa tämä esiin. Pesunkestävänä heterona uskallan sanoa ääneen katselevani mieluummin Brad Pittiä Troijassa kuin Johanna Tukiaista maikkarin kotisivuilla.

Tunnustan: Olen intti-ikäisenä pettänyt tyttöystävääni. Tosin vähän jälkenpäin kävi ilmi, että samainen tyttö oli pettänyt minua samanaikaisesti kahta kauheammin. Sinne katosi omantunnontuskat.

 

[Fordél]

Noniin otetaas taas järki käteen. Todella valitettava tapahtuma, joka on täysin tuomittava vaimon osalta. Kuitenkaan se ei oikeita minkäänlaisiin väkivaltaisuuksiin tai uusiin pettämisiin. Kummallakaan ei saa takoa tekemättömäksi, joka olisi ainoa tapa palauttaa tilanne tekoa edeltäneeseen tilaan. Sen sijaan noilla molemmilla toimilla voi pahimmillaan vaan saada lisää itselleen vaikeuksia. Eiköhän tässä tilanteessa ole petetyllä jo ihan tarpeeksi kestämistä.

Mutta täällä on tullut paljon hyviä vinkkejä ja yksi tärkein on varmasti se, että kannattaa ajatella itseään eikä esimerkiksi lapsia. En ole kokenut vanhempien avioeroa ja vaikka se on todella kova kolaus pienelle lapselle, on sekin varmasti parempi kuin kaksi saman katon alla asustavaa vanhempaa, jotka eivät tule toimeen.

Toisaalta ihmiset tekevät virheitä ja anteeksianto kuuluu suhteisiin. Unohtamaan ei kukaan pysty, mutta anteeksi voi antaa. Jos kuitenkin kokee, että ei pysty antamaan toisen tekoa anteeksi, on vain parempi erota. Ei kannata valehdella itselleen. Toisaalta jos antaa anteeksi, et ole todellakaan mikään vässykkä, tohveli tai vähemmän mies. Monesta kovastakaan kaverista nimittäin ei olisi siihen. Mutta siihen älä lähde, että rupeat syyttämään tapahtuneesta itseäsi. Olet varmasti tehnyt virheitä, mutta kuitenkin vaimo oli se, joka yksin teki ratkaisun pettää eikä esimerkiksi pyrkinyt korjaamaan suhteenne virheitä.

Olipa ratkaisusi mikä tahansa niin mikään niistä ei tee sinusta vähemmän miestä paitsi ehkä turvautuminen väkivaltaan tai pettäminen. Ne olisi helppoja ratkaisuja, mutta eivät kuitenkaan ratkaisisi mitään, sillä se vaimon teko olisi edelleen edessäsi.

Ei muuta kuin paljon jaksamisia näinä vaikena aikoina ja ennen kaikkea viisautta; oli ratkaisusi mikä tahansa.

 

[Vakio]

Kerrottakoon vielä se, että vaimoni oli ilmeisesti helvetinmoisessa jurrissa viime yönä, ja aina kun hän on kovassa humalassa, pettää hänen itsekontrollinsa täysin, eli hän muuttuu täysin toisenlaiseksi ihmiseksi ja loukkaa läheisiään hyvinkn kylmästi.

Tietysti alkoholilla on osuutta asiaan, mutta hieman huolestuttavaa on se, että naisen käytös muuttuu noin radikaalisti jurrissa. Se tulee tekemään suhteestanne jatkossakin aika hankalan, kun jokaista "tyttöjen" iltaa saa pelätä. Jos kontrolli pettää noin pahasti ryypätessä, pettäminenkin voi tapahtua uudestaan. Etenkin kun vaimosi nähtävästi on miesten suosiossa. Tarjokkaista ei ole kapakoissa pulaa.

Äläkä ota syytä itsellesi. Vikaa on meissä kaikissa, mutta vaimosi teko on totaalisen väärä tapa ratkoa "ongelmia"

 

[Veijari]

Ero on käynyt mielessä, mutta jotenkin se tuntuu vaikealta ratkaisulta, koska lapset ovat niin pieniä ja omaisuuden realisoiminen ja jakaminen tuntuu mahdottomalta. Kaiken lisäksi käymme töissä saman työnantajan palveluksessa.

Kuten joku aiemminkin jo sanoi, ei omaa elämää kannata pilata pelkästään lasten vuoksi. Eri asia on toki jos pystyt elämään asian kanssa, että muijasi on pettänyt ja todennäköisesti tekee sen uudelleenkin.

Tuskin teillä on sellaista omaisuutta mitä ei voisi realisoida ja jakaa keskenänne. Vaikka yhteistä omaisuutta olisi pelkästään kolmen hengen sohva, voi senkin jakaa. Kaiken kyllä pystyy hoitamaan vaikka aluksi hankalalta ehkä kuulostaakin.

Luulen, että tuon pettämisen taustalla saattaa olla hieman omaakin vikaa.

Tuo lause kuulostaa jo siltä että on tainnut tulla alunperin vaimosi suusta, eli nyt syytetään sinua kun et ole antanut mulkkua tarpeeksi tai antanut hyvänyön suukkoa tarpeeksi usein. Älä nyt perkele omaksi syyksi tuota sotkua vedä. Vahva humalatila ei minun mielestä myöskään ole mikään selitys vai väitätkö että vaimosi kannettiin hotelliin ja väkisinmaattiin? Tämäkin kuullostaa naisen suusta tulleelta.

Jos tämä mies on koko kylän häntäheikin maineessa niin eiköhän hänen vaimonsakin siitä jo tiedä.

Kannattaa nyt selvittää pään sisällä, ajattelematta taloudellisia asioita ja lapsia, että pystytkö elämään nykyisen vaimosi kanssa tulevaisuutta. Sen pohjalta teet ratkaisusi.

 

[Leicester]

Paskamainen juttu kuten tässä on monta kertaa todettu. Ihmisen valitettava, yleinen luonteenpiirre on itsekkyys. Jos minulta olisi kysytty muutama vuosi takaperin miten toimia tässä tilanteessa, niin olisin ehdottomasti sanonut, että ero on edessä. Nykyään olen sitä mieltä, että pettäminen on pahimmasta päästä oleva virhe mutta kuitenkin korjattavissa oleva. Vaatii vain järjettömästi voimia, tahtoa ja aikaa päästä tuollaisen ylitse, eivätkä kaikki välttämättä pääse siltikään.

Itse olin edellisessä suhteessa lähellä pettämistä. Suhteen loppuvaiheessa aloinkin miettimään, että missä on vika, kun olin jo henkisesti pettänyt. Muutaman kuukauden puntaroituani asiaa lopetin suhteen ennen kuin ehdin pettää. Olenkin sitä mieltä, että pettäminen on itsekkyyden lisäksi henkistä keskenkasvuisuutta.

Aika moni kaverini tai tuttuni elää avo/avioliitossa, joka näyttää ulospäin toimivalta. Kaverit reissaavat aika paljon ja siellä on sitten petetty ihan lahjakkaasti. Heillä on kyllä sellainen periaate ettei petetä samassa kaupungissa, eikä myöskään missään tapauksessa kerrota puolisolle. Hyviä kavereita ovat muuten, mutta tätä piirrettä halveksin ja olen kyllä siitä sanonutkin.

 

[Makopide]

Aika ikävä tapahtuma tämä jpet:lle sattunut, kyllä vituttaisi minua itseäni oikein urakalla. Niin, mihin tuo nyt sitten kaikki johtaa? Vaihtoehtoja on monia ja jpet itse sen päättää lopulta vaimonsa/tulevan ex-vaimonsa kanssa.

Jos minulle kävisi noin niin sen jälkeen kun olen miettinyt ja puntaroinut jpet:n kertomaa tarinaa tulin siihen tulokseen että akka olisi lähtenyt vetämään. Toimivan suhteen perustahan on luottamus toiseen osapuoleen ja tuossa tapauksessa se on kyllä pahasti karissut. Viinanjuomisen takia oltuaan kovasti kännissä ei vaimo voi puolustella humalatilalla sitä mitä on tullut tehtyä. On tämä Suomi jumalauta kumma maa kun kaikki ilkeydet mitä tulee tehtyä perustellaan aina sillä että "olin niin perkeleen kännissä"

Lapset eivät saa olla este sille ettei eroa kannattaisi harkita. Kyllä lapsella on parempi olla hyvässä kodissa eikä sellaisessa jossa on jatkuva vainoharha päällä siitä meneekö jompikumpi viinarallin jälkeen jakamaan tavaraa.

Itselläni ei ole lapsia joten minulle päätös olisi siis helvetin paljon helpompi kuin jpet:lle. Summa summarum, ikävä tapaus tuo on ja toivon jpet:lle hyvää kesän jatkoa ja jaksamista siinä päätöksessä mitä asian suhteen teetkään. Tsemiä!

 

[pernaveikko]

Toisaalta täytyy ihmetellä sitä, miksi on vedettävä hirvittävät jurrit torstai-iltana, kun hän minulle kertoi vain menevänsä parille drinkille ja syömään, eli jonkinlaista suunnitelmallisuutta siinä on ollut mukana.

Ketään puolustelematta totean, että tuosta ei mitään suunnitelmallisuutta voi päätellä. Miehillä ilta venähtää pitkäksi kerran jos toisenkin, kai naisilla on siihen sama oikeus. He eivät vaan normaalisti käytä sitä.

Älä siis pohdinnoissasi mene johonkin suuntaan sen takia, että kuvittelet teon olleen suunnitelmallinen.

 

[RajatOn]

Tsemppiä vaan! Pahin mahdollinen tilanne parisuhteessa on varmasti kun puoliso pettää, näin ainakin ite kokisin. kyllä tuossa tilanteessa nainen saa katsoa peiliin, itsesyytöksiin ei kannata lähteä. Tilanne muuttuu lasten myötä vielä ikävämmäks ja kun kerran toista ihmistä rakastaa, niin tuskinpa siinä viittii mennä sanomaan lapsillekaan että heitän äitinne pihalle koska se kävi hiukan vieraissa. Alkaa jo viduddaan jpetin puolesta melkosen paljon. Mää varmaan kävisin tätä häntäheikkiä morjestamassa jos se on tiennyt naisen olevan varattu ja kyllähän sen sormuksesta melkosen nopsaan tyhmempikin huomaa.. Jos itelle joskus sama tilanne on edessä, eikä oo lapsia niin nainen lentää samointein pihalle. Lasten myötä tilannetta joutuis kyllä punnitsemaan varmaan monen monta kertaa..
Jaksamista!

 

[Luutnantti]

Valitettavasti se menee niin, että luottamuksen rakentamiseen menee helposti vuosikausia, mutta sen voi menettää hetkessä. Helvetti maan päällä on se tilanne, jossa koko ajan joutuu epäilemään puolison tekemisiä.

Voimia ja olkoon päätöksesi tarkkaan harkittu!

 

[sampio]

Isukkini petti äitiäni jonkun muijan kanssa työmatkoillaan, kun olin ~seitsenvuotias. Äiti ei noista jutuista varsinaisesti puhellut meille tietenkään, mutta kuulin jonkun keskustelun vahingossa, ja vanhempana sitten tajusin, mistä oli kyse. Lähipiiri suositteli eroa, mutta äitini ei onneksi siihen heti tarttunut. Hän taisteli kriisin läpi ja isäukko palasi ruotuun. En tiedä, kuinka kauan tuo vaihe kesti, mutta yhdessä he ovat edelleen ja viimeksi nähdessäni vieläpä onnellisen oloisia.

Omalta osaltani voin vain kiittää äitiäni, koska minä en olisi kyennyt ottamaan eroa kovin hyvin vastaan tuolloin. Muutama sukulaisperhe hajosi noihin aikoihin, ja muistan pelänneeni samaa rumbaa omien vanhempieni osalta jo ilman tietoa meneillään olevasta kriisistä. Eli jos toivoa suhteen tervehtymisestä on, kannattaa ilman muuta ja ennen kaikkea ajatella lasta. Jos taas asiat alkavat ajautua huonompaan suuntaan, on lapsellekin parempi vaihtoehto, että hänellä on täysipäiset vanhemmat eri talouksissa kuin kaksi mököttäjää saman katon alla.

Toinen esimerkki elävästä elämästä liittyy itsensä syyllistämiseen. Se ei tietysti liioitellusti ole fiksua, mutta joskus hädän huomaa vasta kun paskat turahtaa housuun. Ystäväni vaimo lähti reilu vuosi sitten jonkun runoilijapojun perään. Sen mitä tätä kaveriani tunnen, on kyseessä varsin jäyhä tyyppi, enkä pystynyt syyttämään häntä liiallisesti itsekriittisyydestä, kun hän sanoi, että ehkä omalla käytöksellä olisi voinut vaikuttaa vaimon ratkaisuihin. Kaveri kiersi viikonloput pelimatkoilla, painoi duunia ja remontoi, ja on siis luonteeltaankin mielummin jäyhä ja sarkasmia viljelevä patsas kuin iloinen seuramies. Yhtään pettämistä puolustelematta, kyllä syitä voi löytyä pidemmältä aikaväliltäkin kuin vain siitä yhdestä haarojen levittämisestä. Painotetaan vielä, että itseään on turha ruoskia, mutta ehkä rehellinen pohdinta ja keskustelu puolison kanssa mahdollisista itseensä liittyvistä syistä on myös paikallaan, vaikka toki keskustelun pääpainon on oltava jossain aivan muualla kuin petetyn syyttämisessä.

Tsemppiä jpetille!

 

[Vakio]

Helvetti, että on ollut raskas päivä, kun en tuon pienimmäisen ansiosta nukkunutkaan viime yönä kuin pari tuntia.

Epäinhimillisen raskasta. Ei ole elämä helppoa. Kunpa olisi jotain millä voisi auttaa miestä mäessä. Mieti tilanne tarkasti, mutta jos mahdollista, ota pieni aikalisä ensin. Ei hätiköityjä päätöksiä.

 

[Le Banner]

Kiitos vain kaikille tsemppauksesta!

sekä mainita asiasta hieman hänen vaimolleenkin. Tuskin kuitenkaan tähän ryhdyn, kun en halua päätyä poliisin juttusille.

Saa nähdä mihin tämä johtaa...

Ryhdy vaan. Mitäs sitä enää salailemaan? Onpahan häntäheikilläkin himassa muutamaksi päiväksi jutunjuurta ämmänsä kanssa. Mitäs poliisit tähän liittyy? Jätä pumppuhaulikko himaan ja ihan vaan tykität verbaalisesti. Tsemppiä koitokseen.

 

[Beagle Boy]

Luulen, että tuon pettämisen taustalla saattaa olla hieman omaakin vikaa. Vaimoni on melko vetävän näköinen, ja kaipaa selvästi enemmän huomiota, kuin minä kykenen antamaan.

Höpö höpö. Näistä ajatuksista eroon ja sassiin.

 

[rpeez]

Olen vähän Sampion linjalla näissä asioissa.

On nimittäin mahdollista, että vaimo katuu tekoaan ja sai hyvän opetuksen eikä tapahtuma tule helposti toistumaan.

Yleensä parisuhteessa on jotain pikkasen pielessä jos uskottomuutta esiintyy, ja petettykin osapuoli voi pikkaisen katsoa peiliin, niinkuin jpet tekee. Kun kerran lapsetkin on olemassa, minun suositukseni on katsoa eteenpäin, yrittää parantaa sitä omaa suhdetta, ja jos pettäminen toistuu tai parisuhde ei vaan onnistu, miettii sitten vasta eroa.

Olen kääntänyt asian omassakin avioliitossa niin, että jos vaimo sattuisi pettämään, paras olisi kun pitäisi omana tietonaan ja kärsisi itse omantuntonsa kanssa. Itsetuntoni kyllä kestäisi sen vaikka saisin asian tietoonikin.

 

[Beeman]

Jpetille ensinnäkin sympatiat tästä suunnasta.

Omat kokemukseni aiheesta ja jo etukäteen suuret pahoittelut epäselvästä ja epäjohdonmukaisesta kirjoitusasusta: Olin taannoin avioliiton "onnellisessa" satamassa. Kolme vuotta oli naimisissa olemista takana kun ihmettelin vaimolle tullutta saatanallisen isoa puhelinlaskua (silloista valuuttaa >1000mk/kk, kun aiemmat laskut oli luokkaa 300mk/kk ja meillä yhteinen tili). Noh vaimo siitä sai itkukohtauksen ja tunnusti olleensä henkisesti uskoton, eli piti yhteyttä johonkin YK-mulkkuun, mutta mitään fyysistä kontaktia ei kuulemma ollut. Puhelinlaskut selitti sillä, että solttupojalle olisi tullut kalliimmaksi soittaa tänne kuin hänen sinne. No shit, Sherlock...Tämän jälkeen oli kieltämättä lievää epäluuloisuutta joka kerta kun hän lähti radalle. Pari vuotta meni ja suhde alkoi kääntyä sellaiseksi että hän alkoi epäillä minua uskottomuudesta. Uskottomuus oli siis sitä, että kävin syömässä naispuolisen kolleegan kanssa. Kuuntelin valitusta aiheesta ja aiheen vierestä jonkun aikaa, kunnes totesin ettei minun tarvitse syyttömänä tällaisesta kärsiä. Ilmoitin että haluan olla hetken erillään ja vuokrasin asunnon 300m päästä hänestä. Tässä vaiheessa molemmat vakuutimme ja vannoimme uskollisuutta etc. Kyseessä siis oli vain tilapäinen järjestely jolla saisimme ajatukset järjestykseen. Vietimme silti aina aika ajoin öitä toistemme luona. Yhtenä iltana kun olin hänen luokseen menossa vaimoni vaikutti melko varautuneelta ja totesi lähtevänsä kaverinsa kämpille yöksi. Tunsin kaverin ja sanoin että voin tulla morjestamaan häntä pihalle. Kävikin ilmi että vaimo oli lämmitellyt suhteensa YK-mieheen uudestaan ja meni hänen luokseen. Seuraavien viikkojen keskustelut antoivat ymmärtää että suhde oli jatkunut minun poismuuttamisestani lähtien. Suhde oli hänen kertomuksensa mukaan pelkästään platoninen. Uskokoon ken tahtoo. Tästä seurasi lukematon määrä riitoja, joihin syypää olin minä, koska olin perättömien epäilysten takia halunnut muuttaa pois kotoa. Suhde läheni taas siinä määrin että päätimme vuoden erillään olon jälkeen muuttaa takaisin yhteen ja vaimoni muutti yhteiseen kotiin 1kk minun jälkeeni. Ensimmäisenä yhteisenä iltana tuli iso riita ja sanoin ettei olisi kannattanut muuttaa jos hän ei halua olla minun kanssani. Vastaukseksi tuli että älä huoli, kyllä minä muutan tästä pois. Ihmettelin vastausta, mutta en ajatellut asiaa sen enempää. Muutama kuukausi meni ja hän ilmoitti kuin kirkkaalta taivaalta että haluaa lähteä pois, syynä tällä kertaa joku toinen ukko joka kaiken muun lisäksi tiesi vielä vaimoni olevan naimisissa. Tietysti kyselin syitä asiaan kun hän oli ensin minua kerjännyt takaisin lähes vuoden ajan. Ei tunnustanut mitään, mutta muuttui vaikeaksi. En halunnut muuttorumban takia ihan ilman syytä ruveta käytännön asioita järjestelemään, joten jatkoin tivaamista ja hän totesi tavanneensa toisen jo puoli vuotta aikaisemmin. Pettämisen kielsi edelleen. Seuraavana päivänä tuli auto hakemaan hänen tavaroitaan. Kielsi edelleen pettämisen, sanoi vaan että eikö valehtelu ollut jo tarpeeksi. Tottakai järkevänä ihmisenä tajusin jo siinä vaiheessa mitä on tapahtunut. Rakastin kuitenkin vaimoani edelleen ja halusin hänet takaisin. Pidimme yhdeyttä toisiimme ja hän halusikin muuttaa yhteen kanssani. Tiedän että jotkut pitävät minua tuhkamunana kun lähdin moiseen rumbaan ilmiselvän pettämisen jälkeen uudestaan, mutta todellakin rakastin tätä naista. Kun hän muutti luokseni en halunnut yrityksistä huolimatta minkäänlaista fyysistä yhteyttä hänen kanssaan. Syy siihen oli etten pystynyt enää kokemaan mitän halua sen jälkeen kun hän oli halunnut pettää minua. Kuten arvata saattaa niin liitto päättyi tähän. Toki asiassa oli montakin nyanssia joita en tässä jaksanut/viitsinyt/halunnut mainita, mutta tässä oli kuitenkin asiat pääpiirteissään. Väittäisin siis kokemuksen syvällä rintaäänellä että kun kerran vastapuoli jää pettämisestä kiinni niin "normaalin" elämän jatkaminen kuin mitään ei olisi tapahtunut on aika mahdotonta. Paitsi jos ihminen on tunnevammainen. Saikohan kukaan edellisestä tarinasta mitään tolkkua...

 

[fewe0]

Olin taannoin avioliiton...

Itse en tälläiseen missään tapauksessa lähtisi, mutta asioita ei voi käsikirjoittaa etukäteen..

Muutama rivinvaihto ois poikaa.