VOi olla, että itse en tunnustaisi, vaikka jäisin kiinni. Saattaa olla, että jos oisin katolilainen niin tunnustaisin luonnollisesti. Silloin olisi korvat siellä kopissa, jotka eivät lavertele minnekään. Mutta muuten on kyllä vaikea kuvitella tilanne elämässä, missä olisi minkäänlaista tarvetta tunnustaa yhtään mitään. Tai jos on niin sitten puhutaan mediapelistä kuten Belfour ja Peltonen casessa. Ei vilpittömyydestä.
Millä perusteella ilmaisen paneminen ei olisi pettämistä? Olen nähnyt tv-dokumentin, jossa tehtiin koe, missä kadulla nainen meni miehiltä kysymään, että lähtiskö panemaan ja sitten vastaavasti mies meni kysymään samaa naisilta. 75% miehistä olisi lähtenyt tuntemattoman naisen kanssa panemaan kun taas naisista ei melkein kukaan. Tapahtuuhan sitä toki joskus baarissa niin että nainen tulee hyvin roisistikin ehdottelemaan, mutta oman muistikuvan mukaan nainen niissä tilanteissa aina kysyy, että onko mies varattu. Eli jos olisi varattu niin ei varmaan nousisi, vaan nainen jatkaisi matkaa. Toki noissa tilanteissa ei tarvitse olla mitään tunnetta, mutta jos nainen tekee aloitteen niin silloin ei saa itse valita sitä vaihtelua tylsään kotielämään. Siis jos oletetaan että himassa on näkkäriä ja haluan jonkun toisenlaisen leivän niin eikö se valinta pitäisi olla sillä haluajalla. Siis puhtaasti tuotteistettuna ilman tunteita.
Väittäisin, että jos varattu mies tekee aloitteita baarissa niin silloin hän joutuu automaattisesti pettämisen ja tunteiden maailmaan. Harva nainen suostuu siihen, että mies ei juttele mitään mukavia, vaan ilmeenkään värähtämättä tulee vakavana paikalle ja sanoo "iltaa, lähdetkö panemaan".