Musta Nuoli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Mitään järkeä Bilbon raahamisessa retkelle ei alunperinkään oikein ole, koska kokeneemmat, kovahermoisemmat ja taistelukuntoisemmat kääpiötkin olisivat voineet yrittää tunkeutua huomaamatta Smaugin pesään. (Ellei sitten ollut niin, että Smaug haistaa juuri kääpiöt, mutta hobittien ominaishaju ei kanna niin kauas....ei jaksa muistaa :).
Aika hyvin muistat, sillä tämä oli yksi perustelu Bilbon mukaan ottamiselle. Toinen oli se, että Gandalf väitti Bilbon olevan "voro" eli varastamisen ammattilainen, joka pystyisi paremmin hiipimis- ja murto-operaatioihin kuin tanakat kääpiöt. Kolmas syy oli se, että Bilbon myötä seurueen kokonaismäärä kasvoi 14 henkeen eikä jäänyt "epäonnen lukuun" 13. Neljäs oli se, että Gandalfia sattui huvittamaan lähettää keski-ikäinen aikamiespoika hengenvaaralliselle retkelle. Viides oli tietysti se, että Tolkienilta olisi jäänyt koko tarina kirjoittamatta ilman Bilboa, tarinan nimihän oli "Hobitti" eikä "pitkä partamies ja tusina lyhyempää partasuuta".
Hobittihan oli ja on irrallinen lasten satu, ja sellaiseksi tarkoitettu. Vasta myöhemmin Tolkienille tuli mieleen yhdistää tämä tarina hänen jo aiemmin luomaansa ja suunnittelemaansa suureen kokonaiskuvioon ja Keski-Maahan. Hobitin myöhempiin painoksiin Tolkien teki itse erilaisia fiksailuja ja muutoksia, joilla hän kytki tarinaa muuhun saagaansa. Ensipainos oli vielä irrallisempi kuin nykyinen versio.
Toki Hobitti on erinomainen lasten fantasiasatu, jonka pohjalla on valtava määrä erilaisia myyttejä ja jossa on pohjavireenä elementtejä kansantaruista, mytologiasta ynnä muusta. Kääpiöiden nimet on lähes kaikki otettu skandinaavisista jumaltaruista (Runo-Eddassa on pitkä luettelo kääpiöiden nimistä, sieltä ovat peräisin noin 90% kääpiöiden nimistä plus Gandalfin nimi) ja niin edelleen.
Vastapainoksi näille yleville ja mytologisille nimille Hobitissa seikkailevat peikot puhuvat sitten jotain Cockneyn murretta ja ovat nimiltään Viljami, Bertti ja Tom. Onhan tuo vähän erikoinen veto, mutta luo se ainakin kontrastia.
Kersti Juvan suomennos on erinomainen ja tavoittaa hyvin alkukielisen tekstin hengen, toisin kuin aiempi Kalpa Kassinen -käännös, jossa hobitit ovat mitä lie homppeleita ja jossa Tove Janssonin kuvitus on kyllä persoonallinen mutta se menee komeasti metsään. Ilmeisesti Jansson ei teosta viitsinyt pahemmin lukea, sillä esimerkiksi Klonkku, korjaan: Kulpsin, oli Janssonin piirroksissa noin kolmimetrinen semi-muumi.